lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkasneule Igloo

 


Igloo designed by Heidi Kirrmaier
Lanka/Yarn: Katariinan maatilan kainuunharmas (180tex x3) 790 g
Puikot/Needles: 3,5 mm  ja/and 3,75 mm.




Talvi tuli vihdoin! Ehdinkin jo kaivata aurinkoisia, kirpeitä pakkaspäiviä ja valkoisia hankia. Tällä hetkellä Etelä-Suomi on vasta ohuen puuterilumikerroksen alla, mutta sekin vähä on kirkastanut maiseman toisennäköiseksi.

Iglooni valmistui sopivasti talven ensimmäisille pakkasille ja jäi samantien käyttöneuleekseni. Innostuin siitä jo vuosi sitten nähdessäni Tuijan version. Muutamia lankavaihtoehtoja pyörittelin mielessäni myös pitkään, kunnes oikea lanka osui silmiini eräissä joulumyyjäisissä viime joulukuussa Joensuussa. Ilomantsilainen Katariina Hynninen oli siellä myymässä maatilansa tuotteita, muun muassa omien kainuunharmas -lampaidensa villasta kehrättyä lankaa.




Katariinan kainuunharmas -lanka on melko paksua ja käsittelemätöntä. Langan köysimäiseksi kerrattu, tiivis rakenne muistuttaa sukkalankaa, ja sopivan tiheyden löytäminen tuotti minulle hieman päänvaivaa. Koska valitsemani lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, päädyin lopulta neulomaan ohjetta pienimmän koon (XS!) mukaan. Langan tiiviyden vuoksi myös arviointini langan riittävyydestä meni metsikköön, mutta onneksi sain Katariinalta lisää lankaa postitse. Neule on siis melko painava, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole venynyt. Pesemätön neulos oli melko jäykkää ja karheaa, mutta rivakan pesun jälkeen neule pehmeni huomattavan paljon suorastaan silkkiseksi, taipuisaksi ja pehmoiseksi. Ihastuin tähän lankaan nimenomaan pehmoisen tunnun vuoksi, mutta minua viehättää myös se, että lanka on hankittu suoraan tuottajalta ilman välikäsiä. On mukavaa tietää, millaisissa maisemissa villan kasvattaneet lampaat ovat määkineet.




Kirrmaierin malli oli mukavaa neulottavaa. Ohje oli selkeä, perusteellinen ja nopeasti etenevä. Liikkeelle lähdetään pääntiestä, ja neule etenee ylhäältä alas lähes saumattomasti. Ainostaan taskujen sivusaumat täytyy ommella jälkeenpäin. Viimeiseksi neulotaan kaulus. Neuleessa on kauniit muotoilut sekä ennen vyötärölinjaa että sen jälkeen. Yleensä arastelen tehdä kavennuksia vyötärön yläpuolelle, sillä haluan piilotella olematonta vyötäröäni. Tällä kertaa kuitenkin noudatin ohjetta, ja lopputulos on yllättäen vartaloani imarteleva. Kehujakin on sadellut työpaikkani, erityisesti selän ainaoikeasta neuleosiosta, joka kuulemma hoikentaa.


Kuvatessa oli pakkasta -15 C. Kädet palelivat kovasti. Onneksi Igloossa on taskut!


Henkinen marraskuuni on taittumassa, ja olen jo matkalla kohti valoisampia aikoja. Saan paljon voimia arjesta, neuletapaamisista (viimeisimmästä kiitos Tuijalle ja Helenalle!) ja uusista, mielenkiintoisista ideoista, joita liikkuu neulemaailmassa (taidan antautua Stephen West -huumaan minäkin).

Kiitokset osanotostanne ja tuestanne, rakkaat lukijani!



My apologies, but this time, I write only in Finnish. I'm just telling about my new knitting, which is knitted with very rare Finnish indigenous sheep's wool called kainuunharmas.