Allisonit

Malli/Pattern: Allison by Tiina Kaarela
Langat/Yarn: Filcolana Arwetta Classic (80 % superwash merino wool, 20 % nylon) 15 g ja/and tuntematonta mohairlankaa/unknown mohair yarn 7 g.

Alkusyksystä ilmestyneessä Puikkomaisterin Lapaskirjassa kiinnitin huomioni erityisesti Allisonin sormettomiin. Halusin kokeilla niitä, sillä kaksivärinen patentti on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja käsissäni oli Puikkomaisterin tekemä kaavio tekniikasta. Vasenkätiselle neulojalle kaaviot ovat suorastaan välttämättömät, sillä pelkästään kirjallisten ohjeiden varassa on vaikea ymmärtää, mitä oikeakätinen suunnittelija tarkoittaa. Kaaviosta on helppo lukea, mitä pitää tehdä.

Kaksivärisen patentin neulominen osoittautui kuitenkin melkoisen työlääksi ja hitaaksi tekniikaksi kaaviosta huolimatta. Se ei ole TV-neule, ei edes neuletapaamisneule. Opin, että kun neuloo kaksiväristä kuviollista patenttia, on keskityttävä neulomiseen koko ajan ja hyvässä valaistuksessa, silmät naulittuna työhön. Pudotin silmukoita ja niiden poimiminen takaisin puikolle oli erityisen hankalaa. Purkaminen oli hankalaa. Virheiden korjaaminen oli hankalaa. Lopulta toivoin vain, että saisin nämä onnettomat tekeleet puikoilta pois! Niinpä minun versioni Allisoneista on ilman peukalokiilaa ja peukaloa.

Peukalot jäivät tekemättä kahdesta syystä. Ensinnäkään, en jaksanut tehdä niitä, sillä en täysin ymmärtänyt ohjeesta enkä kirjan kuvista, miten peukalokiilat tulisi tehdä. Myönnän, etten jaksanut edes yrittää.

Toinen syy on se, etten palele käsistäni juuri koskaan (ja jos palelen, niin sormenpäistä, en kämmenistä). Asun keskuslämmitetyssä, tiiviissä talossa. Työpaikallani en juuri ehdi miettimään, paleleeko minua vai ei. En siis tarvitse sormettomia lämmittämään kämmeniäni, eivätkä ne olisi kovin toimiva asuste arjessani, missä kädet sotkeentuvat usein ja niitä pestään vähän väliä.

Olen kuitenkin tyytyväinen rannekkeisiini. Sellaisia käytän toisinaan, sillä monien neuleideni hihat ovat vajaamittaiset. Kylmällä säällä kaipaan joskus ranteisiin jotakin lämmintä. Mutta kaikki ne kaksiväriset kuviolliset patenttiohjeet, joita suunnittelin aloittavani, pistän sivuun ainakin toistaiseksi...

LISÄYS 31.10: Hauskana yhteensattumana huomasin juuri, että Puikkomaisteri on tehnyt blogissaan päivityksen kaksivärisestä patentista. Ehkä siitä on jollekin apua, joka pohtii kokeilevansa tekniikkaa tai Allisoneja. Stephen West on suunnitellut upeita kaksivärisiä patenttineuleita. Kuviollisten kaksiväristen patenttineuleiden ehdoton taitaja on Nancy Marchant, jonka nettisivuilta löytyy myös hyviä tekniikkaohjeita.

Taidan sittenkin pistää puikolle vaikkapa tämän Westin patenttipipon ja vielä kerran yrittää löytää kaksivärisen patentin hauskuus.


This time, I write only in Finnish. I'm just telling how I did not managed to knit two-color brioche fingerless mittens. After all I got wrist warmers.

Harmaa on uusi musta / The Grey is the new black

Harmaa tuntuu olevan nyt pinnalla tänä keväänä.
Niin on Lepopuikollakin.

Grey seems to be the new black this spring.
So it is in Lepopuikko too.

Malli/Pattern: oma/my own design
Lanka/Yarn: Riihivilla Aarni 100 % suomalainen villa/finnish wool, 100g=210m, 350 g
Puikot/Needles: 4,00 mm

Kun mies kasvaa, täytyy paitakin neuloa suuremmaksi.

Tästä neuleesta on tehty aikaisemmin jo kaksi versiota: Aarni ja Aarni 2.0. Samoilla virityksillä mentiin tälläkin kertaa, niin mieluinen on käärmeneule ollut pojalleni. Hänellä oli vain kolme toivetta: että paitaan käytettäisiin pojan nimikkolankaa Riihivillan Aarnia ja että hihasta löytyisi salmiakkikuvio.


When a son grows, a mother must knit bigger sweater.

This sweater is knitted  twice in the past: Aarni ja Aarni 2.0. We went with the previous Aarni-sweater notes this time too. It has been so pleasing to my son. He had only three wishes: the sweater would be knitted for Riihivilla's (a finnish yarn producer) yarn named Aarni (it's my son's name too) and in the sleeve there must be found a diamond pattern.

 

Kolmas toive oli peukkureiät ylipitkissä hihoissa, tietenkin! Tällä kertaa toteutus on pystysuuntainen ja lopputulos on edellisiä peukkureikiä siistimpi.


The third wish was for a long wristbands with tumb holes, of course!  This time I knitted vertical holes, and the end result is neater than horizontal one.

Äidin toive olisi, ettei poikanen kasvaisi niin nopeasti. Se toive ei kuitenkaan taida täyttyä.

This mother's wish would be that the son would not grow up so fast. It does not seem to fill.

Aarni marraskuu 2011



Aarni 2.0 helmikuu 2013

 

Aarni 3.0 maaliskuu 2015

 

Lisää harmaata on pudonnut jo Lepopuikolta...

 

More grey knits have already been completed in Lepopuikko...

Lankametsällä Vilnassa / Yarn Hunting In Vilnius

Tänä kesänä olen voinut keskittyä neuleharrastukseeni poikkeuksellisen intensiivisesti. Ensin lomaviikko perheestäni mahdollisti keskittyneen työskentelyn kaksitasokoneen kanssa, joka tuloksia esittelen myöhemmin syksyllä. Lomaviikkoni jälkeen lähdin vielä neljäksi päiväksi Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan tutustumaan paikallisiin lankakauppoihin ja neulojiin Annan kutsumana. Hän asuu Vilnassa kesäisin, osaa kieltä, tuntee kaupungin ja on pyytänyt minua useita kertoja vieraakseen sinne. Tänä kesänä minulla oli mahdollisuus lähteä.

This summer I have been able to focus on knitting extremely intensive. The holiday week without my family made ​​possible focused working with my Passap knitting machine. I will present the results later this autumn. Then I visited in Vilnius. Anna had called me to come there several times. She lives in Vilnius during the summer and she can speak the language, knows the city and local yarn shops. This summer I had the opportunity to go.

Gediminasin torni - Gediminas' Tower

Matkustan yleensä perheeni kanssa, joten yksin matkustaminen oli jo kokemus sinänsä. Nautin paljon siitä, ettei kenenkään muun (yleensä pienemmän) matkalaisen tarpeita tarvinnut koko ajan miettiä. Aamupäivät ehdin katsella nähtävyyksiä ja kierrellä kaupungilla kohteissa, jotka olin itse valinnut. Iltapäivät kiertelimme lankakauppoja yhdessä Annan kanssa, istuimme ravintoloissa ja kahviloissa neulomassa sekä keskustelemassa.

Usually I travel with my family, so traveling alone was already an experience in itself. I really enjoyed the fact that I didn't have to constantly think about anybody else's needs (usually smaller traveler's). In mornings I had time to see the sights and places that I had personally chosen. Afternoons we circled the yarn shops together with Anna, sat knitting in restaurants and cafes, as well as to discuss various matters.

Aamunkoiton portti - The Dawn Gate

Kuja Užupisin kaupunginosasta - Little alley from Užupis

Minun silmissäni Vilna on kaunis ja erittäin viehättävä kaupunki, joka on täynnä mielenkiintoisia vastakohtia, huolella restauroitua ja ränsistyvää, erilaisia rakennustaiteen kerrostumia ja poliittisia ajanjaksoja.

In my eyes Vilnius is a beautiful and very attractive city, which is full of interesting contrasts, both carefully restored and a poor condition, a variety of architectural layers and political periods of time.

Neulegraffiti puistossa lähellä Pyhän Annan kirkkoa - Knitting graffiti near St Anne's Church

Neulegraffiteja lyhtypylväissä - More knitting graffites in lamppostes



Myös tuliaiseni Vilnasta ovat monitasoiset. Ostin tietenkin paikallisten tuottajien lankoja ja kangasta.

 

 

Also, my souvenirs from Vilnius are multi-level. First of all, I bought yarns and fabrics from local producers, of course. 

 

 

SIŪLAS Lithuanian Linen 4 ply

Midara Roma 100 % Wool lace/2 ply

Kaksipuolista pellavakangasta - Two sided linen fabric

Löysin myös liettualaisen perinnekäsityön, neulotut ja helmikoristeiset rannekkeet, joihin ihastuin kovin. Kahdet rannekeet hankin valmiina, mutta ostin myös rannekkeista kertovan kirjan sekä tarvikkeet. Lisäksi sain Sonatalta henkilökohtaista opastusta niiden neulomiseen.

I also found a Lithuanian tradition of crafts, knitted and beaded wristwarmers. I fell in love with them! I bought two sets of wristwarmers, but I also bought the the book, as well as all the necessary equipment and supplies to knit them myself. In addition I received personal guidance from Sonata how to knit them.

Kaikkein tärkein tuliainen on kuitenkin yhdessä Annan kanssa vietetty aika ja lankoihin, neulomiseen, neuleisiin liittyvät, yhdessä pohditut asiat. Puran niitä syksyn mittaan blogissani.

However, the most important "souvenir" from Vilnius is the time I spent with Anna and the matters we discussed together. I reflect on them in my blog during the autumn.

Kirkontorneja joka puolella - Church towers in every corner

Sydämelliset kiitokset sinulle, Anna, hyvästä opastuksesta ja keskusteluistamme! Kiitokset myös Mezgimo Zonan Sonatalle kaikesta avusta!

Many thanks to you, Anna, for good guidance and conversations! Thanks also to Sonata from Mezgimo Zone for all the help!

Ačiū!