Allisonit

Malli/Pattern: Allison by Tiina Kaarela
Langat/Yarn: Filcolana Arwetta Classic (80 % superwash merino wool, 20 % nylon) 15 g ja/and tuntematonta mohairlankaa/unknown mohair yarn 7 g.

Alkusyksystä ilmestyneessä Puikkomaisterin Lapaskirjassa kiinnitin huomioni erityisesti Allisonin sormettomiin. Halusin kokeilla niitä, sillä kaksivärinen patentti on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja käsissäni oli Puikkomaisterin tekemä kaavio tekniikasta. Vasenkätiselle neulojalle kaaviot ovat suorastaan välttämättömät, sillä pelkästään kirjallisten ohjeiden varassa on vaikea ymmärtää, mitä oikeakätinen suunnittelija tarkoittaa. Kaaviosta on helppo lukea, mitä pitää tehdä.

Kaksivärisen patentin neulominen osoittautui kuitenkin melkoisen työlääksi ja hitaaksi tekniikaksi kaaviosta huolimatta. Se ei ole TV-neule, ei edes neuletapaamisneule. Opin, että kun neuloo kaksiväristä kuviollista patenttia, on keskityttävä neulomiseen koko ajan ja hyvässä valaistuksessa, silmät naulittuna työhön. Pudotin silmukoita ja niiden poimiminen takaisin puikolle oli erityisen hankalaa. Purkaminen oli hankalaa. Virheiden korjaaminen oli hankalaa. Lopulta toivoin vain, että saisin nämä onnettomat tekeleet puikoilta pois! Niinpä minun versioni Allisoneista on ilman peukalokiilaa ja peukaloa.

Peukalot jäivät tekemättä kahdesta syystä. Ensinnäkään, en jaksanut tehdä niitä, sillä en täysin ymmärtänyt ohjeesta enkä kirjan kuvista, miten peukalokiilat tulisi tehdä. Myönnän, etten jaksanut edes yrittää.

Toinen syy on se, etten palele käsistäni juuri koskaan (ja jos palelen, niin sormenpäistä, en kämmenistä). Asun keskuslämmitetyssä, tiiviissä talossa. Työpaikallani en juuri ehdi miettimään, paleleeko minua vai ei. En siis tarvitse sormettomia lämmittämään kämmeniäni, eivätkä ne olisi kovin toimiva asuste arjessani, missä kädet sotkeentuvat usein ja niitä pestään vähän väliä.

Olen kuitenkin tyytyväinen rannekkeisiini. Sellaisia käytän toisinaan, sillä monien neuleideni hihat ovat vajaamittaiset. Kylmällä säällä kaipaan joskus ranteisiin jotakin lämmintä. Mutta kaikki ne kaksiväriset kuviolliset patenttiohjeet, joita suunnittelin aloittavani, pistän sivuun ainakin toistaiseksi...

LISÄYS 31.10: Hauskana yhteensattumana huomasin juuri, että Puikkomaisteri on tehnyt blogissaan päivityksen kaksivärisestä patentista. Ehkä siitä on jollekin apua, joka pohtii kokeilevansa tekniikkaa tai Allisoneja. Stephen West on suunnitellut upeita kaksivärisiä patenttineuleita. Kuviollisten kaksiväristen patenttineuleiden ehdoton taitaja on Nancy Marchant, jonka nettisivuilta löytyy myös hyviä tekniikkaohjeita.

Taidan sittenkin pistää puikolle vaikkapa tämän Westin patenttipipon ja vielä kerran yrittää löytää kaksivärisen patentin hauskuus.


This time, I write only in Finnish. I'm just telling how I did not managed to knit two-color brioche fingerless mittens. After all I got wrist warmers.

Kirjajulkkareissa

Toissapäivänä juhlittiin Puikkomaisteri Tiina Kaarelan uusinta Lapaskirjaa Nikolai II -laivalla. Kirjan kustantajana on jälleen Moreeni ja kuvat ovat Susa Junnolan käsialaa. Minutkin oli kutsuttu mukaan iltaan, jossa kirja julkistettiin bloggareille ja toimittajille. Mukana oli myös perheenjäseniä, ystäviä ja kustantamon edustajia.

Kuten Puikkomaisterin Sukkakirja viime vuonna, myös Lapaskirja teki minuun suuren vaikutuksen huolitellulla ulkoasullaan jo ensi silmäyksellä. Kirjan teksti on selkeää ja helppolukuista, ohjeet on kirjoitettu napakasti ja kaaviot riittävän isoja ja yksiselitteisiä.

Hyvän neulekirjan tunnistaa laadukkaasta kuvituksesta. Neuleen kuvaaminen on vaativaa, sillä muutamalla kuvalla pitäisi kertoa iso määrä informaatiota: ulkonäkö, rakenne, muotoilut ja pintastruktuuri. Junnola osaa kuvata neulepintaa niin hyvin, että niistä voi nähdä, miltä neulos tuntuu. Saisipa perusbloggarikin joskus neuleistaan näin laadukkaita kuvia!

Puikkomaisteri on käyttänyt malleissaan perinnekuvioita moderneilla värityksillä, mutta mukana on myös muulla tavoin kuvioituja käsineitä, kuten kirjopatenttia, erilaisia raidoituksia, väriosioiden sekä pintaneuleiden yhdistelmiä. Perheenjäsenet, ystävät tai muuten läheiseksi koetut henkilöt ovat toimineet mallien innoittajina ja nimen antajina. Erityisen viehättävää on, että kunkin käsineen taustatarina kerrotaan lukijalle.

Lapaskirja on juuri sellainen kirja, jota selailee mielellään kerta toisensa jälkeen. Jokaisella selailukerralla silmä huomaa jonkin uuden yksityiskohdan. Selailujen jälkeen tekee mieli tarkastella kuvallista sisällysluetteloa, valita sen hetkiset suosikit ja lukea niiden taustatarinat. Sitten onkin valmis jo luomaan silmukoita puikolle.

Minua miellyttävät erityisesti kirjopatenttiset Allisonit. Kirjopatentti tai briossineule on juuri nyt pinnalla sekä meillä että maailmalla. Minäkin olen viehättynyt brioisseista ja viritellyt mielessäni erilaisia briossineuleita jo jonkin aikaa, mutta vasenkätisenä neulojana olen ollut melko arka aloittamaan, sillä englanninkieliset ohjeet ovat tuntuneet kovin monimutkaisilta, kuten Puikkomaisterikin toteaa Lapaskirjassaan. Ehkäpä rohkaistun nyt tarttumaan briossiin, kun Puikkomaisteri on tekniikan selättänyt ja tiivistänyt kaavioon.

Kansikuvan lapasmalli Tiia kuiskuttelee myös puikolle pääsystä...

Lapaskirjan taustojen lisäksi kuulimme, että Puikkomaisteri aikoo jatkaa neulekirjojen kirjoittamista, mikä on tietysti erittäin mukavaa kuultavaa. Luvassa lienee siis ainakin kirja päähineistä ja kenties jatkoa Sukkakirjalle. Puikkomaisteri järjestää myös Neulebaari-iltoja elo-syyskuussa.

Kirjan julkistamisen lisäksi oli tietysti mukavaa nähdä toisia bloggareita ja vaihtaa kuulumisia. Osa oli tuttuja ja osa uusia tuttavuuksia. Olin tällä kertaa liikkeellä ilman neuletta, sillä paluu takaisin työhön ja arkeen vie nyt voimat ja ajan.

Onnittelut Puikkomaisterille onnistuneesta ja helposti lähestyttävästä Lapaskirjasta! Kiitokset kutsusta, Puikkomaisteri ja Moreeni!


I'm sorry, but this time I write only in Finnish. Tiina Kaarela (puikkomaisteri in Ravelry) released a new knitting book, and I was involved in the publication event of the book .

Juliat / Haapsalu Lace Socks

Yli kuukauden nyherryksen jälkeen ne valmistuivat!

I knitted them for over a month and now they are ready!

Malli/Pattern: Julia Haapsalu Lace Socks by Tiina Kaarela
Lanka/Yarn: Lana Gatto Perlata d'Australia / Rukki & Rautapata, 140 g
Puikot/Needles: 2,5 mm, 3,00 mm, 3,5 mm ja/and 4,00 mm.

Ostin luonnon indigolla värjätyt langat Pukkilan Puikkopäiviltä Rukki ja Rautapadan Sanskilta. Aloitin sukat innolla, vaikka tiesin meneväni reilusti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. En yleensä innostu sukkien neulomisesta muutenkaan, saati näin ohuesta langasta. Jokin Julia -sukissa kuitenkin viehätti minua, ehkä Haapsalu -huiveista peräisin oleva pitsikuvio tai ihana lanka. Ehdin neulomaan sukkia vain silloin tällöin, sillä olen ollut muutenkin koko syksyn oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Siksi sukkien kanssa vierähti pitkähkö tovi ennen kuin ne valmistuivat.

I bought this natural indigo dyed yarn in Pukkilan Puikkopäivät. I started knitting the socks eagerly, even though I knew I was going far outside my comfort zone. I do not usually get excited about knitting socks anyway, even such a thin yarn. However, something attracted me in these socks, perhaps the lace pattern and lovely yarn. I had time to knit socks only once in a while, because I was so busy throughout the autumn. That is why the knitting took such a long time.

Koska minulla on suuret jalat, valitsin luonnollisesti ohjeen suurimman koon sukkiini. Se oli väärä valinta, sillä sukan terät ovat minulle liian isot. Kantapää ei pysy paikoillaan, vaan nousee ylös nilkkaan. Koska sukat on aloitettu kärjestä, en pääse korjaamaan terän pituutta jälkikäteen. Nämä olivat ensimmäiset kärjestä aloitetut sukkani, joten en osannut arvioida terän pituutta oikein, vaan seurasin uskollisesti Puikkomaisterin ohjetta. Osasyynä lienee myös löysähkö käsialani. En jaksanut pitää lankaa neuloessa niin kireällä kuin Puikkomaisteri ohjeessaan neuvoo.

Since I have big feet, of course, I chose the biggest size. It was the wrong choice, because the socks are too big for me. The heel does not stand still, but it climbs up the ankle. As socks have been started from the toe, I can not correct the length of the sock afterwards. I was knitting toe-up socks for the very first time, so I could not estimate the length of the sock correctly. Part of the reason is probably also my somewhat loose knitting style. I was too tired to keep knitting yarn so tight as the designer advises.

Toinen asia, mikä valmiissa sukissa häiritsee, on sukan varren pituus. Neuloin sen ohjeen mukaiseen pituuteen, koska se näytti kirjan kuvassa kivalta. En kuitenkaan usko pitäväni yli polven pituisia sukkia arkielämässä. Ne eivät pysy ylhäällä. Voisin tietysti lisätä kuminauhan resoriin, mutta luulen, että jossakin sopivassa hetkessä puran sukat polvipituisiksi.

Another thing that disturbs me is the length of the stem. I knitted a length in accordance with the instructions, because it looked nice in the picture. However, I do not think to like more than knee-length socks  in everyday life. They do not stay at the top. I would, of course, to add the elastic rubber band to keep the socks up, but I think that at a suitable moment I'll rip socks in knee length.

Puikkomaisterin ohjetta oli ilo seurata. Ohje kaavioineen oli riittävä ja selkeä. Nyt harkitsen neulovani vielä toiset samanlaiset edellä mainituin modauksin. Tällä kertaa väri voisi olla keltainen!

This pattern was a pleasure to follow. The notes and chart were both adequate and clear. Now I'm considering to knit others similar to the above-mentioned modifications. This time, the color could be yellow!