sunnuntai 20. elokuuta 2017

Lepopuikko ei lepää kesälläkään! / I'm not resting in the summer either!

Tämä kesä suorastaan livahti ohi!



Kaikenlaista tuli puuhattua: puutarhatöitä, matkoja perheen kanssa, tapaamisia ystävien kanssa, rentoa oleilua kotona. Neuleita ja ompeluksia kertyi kesän aikana kuvattavaksi niin paljon, etten oikein tiedä, mistä päästä aloittaisin.

Ehkäpä tästä Veera Välimäen Fast Forward -neuleesta sopisi aloittaa.




Se valmistui nimensä mukaisesti vauhdikkaasti jo toukokuussa lankajemmastani löytyneistä Rico Designin Essential Cotton DK -lankojen jämistä. Harmaa pohjaväri on koottu kahdesta eri värierästä, mutta raidat häivyttävät somasti pienet sävyerot.




Kesäkuussa neuloskelin edelleen vain lankavarastoni uumenistä löytyneitä lankoja, kuten tätä paksua Schoeller + Stahlin Schulgarn -puuvillalankaa, jonka ei-toivottuna ominaisuutena on voimakas turpoaminen pesussa. Neule piti neuloa erityisen löysästi, jotta se olisi tiheydeltään sopiva pesun jälkeen. Mallina on Anna Verschikin Particular -toppi.

Kesän alussa neuloin vielä pari laatikkoneuletta vanhalla koneellani, lankana näissä molemmissa laatikoissa ja tuubeissa on HjerteGarnin pehmeä ja ohut Organic 350 Wool Cotton (55 % luomumerinovillaa, 45 % luomupuuvillaa, 50 g/350 m). Koneessa neulat jumittuivat yksi toisensa jälkeen, joten jännitin koneen hajoamista enemmän kuin ohuen ja pehmeän langan katkeamista neulomisen aikana.




Sitten mittani täyttyi lopullisesti vanhan koneeni kanssa ja matkustin heinäkuussa Tallinnaan hankkiakseni uudemman käytetyn neulekoneen, joka myös toimisi moitteettomasti. Löysin Brotherin mallia KH-881 ja siihen sopivan Eva -merkkisen alatason mallia KR-830.

Ensiksi piti tietysti testata, millä tavoin uusi koneeni eroaa vanhasta ja saako uudella koneella laatikoita?




Eroja löytyi koneiden välillä, mutta laatikot onnistuivat myös uudella koneella. Tässä laatikossa käytin lankana HjerteGarnin pehmeä ja ohut Organic 350 Wool Cottonia sekä sitä karheampaa Wool Silkiä (75 % luomuvillaa ja 25 % silkkiä, 50 g/ 300 m).




Myös ohut, merseroitu ja tiukkakierteinen puuvillalanka kelpaa uudelle koneelleni, kuten tässä mustassa laatikkopaidassa, jossa kokeilin lyhennettyjä kerroksia sekä pääntien että olkalinjan muotoilussa. Lankana käytin Madame Tricoten Alminaa 8/4 (50 g/ 169 m). Opin, että lyhennettyjen kerrosten kääntymispaikat on tavalla tai toisella sidottava neuleeseen, kuten neuloessa käsin.




Uudessa koneessani on toimiva reikäkorttimekanismi ja pitsikelkka. Pitsikelkan ja pitsireikäkortin käyttöä piti opetella jonkin aikaa ennen kuin hoksasin, miten ne toimivat yhdessä. Parhaiten konepitsi onnistuu ohuesta ja joustavasta langasta, kuten Midaran Romasta. Tässä laatikkopaidassa on helmassa korkea hevosenkenkäpitsiraita ja rullautuva reuna.




Vaikka koneneuleet kiehtovat minua erityisesti juuri nyt, ei käsin neulominen ole kokonaan unohtunut. Neulefestareiden ohjelmalehtisessä julkaistiin Joji Locatellin Midsummer Haze -pitsikauluri ja sehän piti saada heti puikoille! Pienen nieleskelyn (se johtui langan melko kalliista hinnasta ja onnettomasta värikartasta) jälkeen ostin langaksi ihanan pehmeää WalkCollectionin Linea Light -lankaa, joka on alpakan (50 %), pellavan (25 %) ja silkin (25 %) suloinen liitto. Langan sävy on Smokey ja sen savunharmaa sävy oli lähinnä omia värejäni. Täytyy kyllä myöntää, että huivin väri on hivenen mukavuusalueeni ulkopuolella edelleen, mutta langan pehmeys ja kiilto korvaavat värin puutteet!



Huivi oli minulle ensimmäinen Jojin neule ja ohje rullasi hyvin, kunhan ensin maltoin lukea sen huolella. Festarikämppikseni muistanevat kiukutteluni ohjeen alun kanssa...


I'm sorry, my international readers, but this time I write only in Finnish. In this post I'm trying to tell and show all the things I have knitted during this summer. The main thing is my new knitting machine and new BOX sweaters and of course Joji's Midsummer Haze.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Lotta Jansdotter, Lempivaatteita


Keväisin minuun iskee ompeluvimma. Tänä keväänä vimmaa on ylläpitänyt hiljattain suomeksi ilmestynyt Lotta Jansdotterin kirja Lempivaatteita (Everyday Style: Key Pieces to Sew + Accessories, Styling and Inspiration, 2015).

Lotta Jansdotter on Ahvenanmaalta lähtöisin oleva, New Yorkissa asuva ja työskentelevä tekstiilisuunnittelija. Hän suunnittelee pääasiassa skandinaaviseen makuun sopivia painokuviollisia sisustuskankaita ja on viime vuosina julkaissut useita ompelukirjoja. Lempivaatteita on ensimmäinen, joka on suomennettu. Kirjan kuvat ovat Jenny Hallengrenin käsialaa ja kirjan kuvitus on runsas ja laadukas. Juuri laadukkaiden kuviensa ansiosta kirja on varsinainen herkkupala ompeluvimmaiselle.


Jo ensi silmäyksellä kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Kirjassa esitellään viisi yksinkertaista vaatetta (hame, mekko, paita, housut ja jakku), joita muuntelemalla on saatu runsas mallisto. Mallisto esitellään kirjassa monin tavoin, kuten selkeinä ääriviivapiirustuksina...



... vuodenaikojen ja käyttötarkoituksen mukaan ryhmiteltynä...




ja vielä kerran eri tavoin yhdisteltynä.




Lisäksi kirjassa on kaavat ja ohjeet neljään erilaiseen kassiin sekä muutamiin asusteisiin ja koruihin, joita voi tehdä siitä pikkusilpusta, jonka kotimpelija yleensä laittaa roskiin. Jansdotter käyttää vaatteissaan suunnittelemiaan sisustuskankaita, mutta myös käsinkudottuja kankaita, pellavaa, villaa ja silkkiä.

Jansdotter opastaa viihdyttävästi lukijaansa kankaiden valinnassa, kertoo vaatemalleistaan sekä ihmisistä, joiden päällä vaatteet on kuvattu. Ompeluohje -osio on löytyy kirjan takaa erivärisenä kokonaisuutena. Kaavojen löytämistä kaava-arkilta on helpotettu erillisellä kaava-arkkioppaalla.



Jansdotterin yksinkertainen, skandinaavinen, minimalistinen tyyli on lähellä omaani ja tästä syystä kirjaan on mukava tarttua, vaikka luultavasti löytäisin runsaasta kaava-arkistostani malleihin soveltuvat ja itselleni sopivat (ja testatut) kaavat. Minua viehättävät erityisesti huomiota herättävän yksinkertaisiksi jätetyt kaavat. Harvoin löytää näin riisuttuja ja pelkistettyjä kuositteluja perusvaatteista.

Jotta saisin tuntumaa kirjan malleihin ja kaavojen käyttökelpoisuuteen, päätin toteuttaa Esme -tunikan ja Owyn -housut kirjan ohjeiden mukaan.

Ensimmäinen asia, johon  kiinnitin huomiotani, on vaatteiden kaavoitus. Jansdotter mainitsee käyttäneensä ompelijan apua kaavoituksessa, mutta ei kerro, mitä kaavajärjestelmää malleissa on käytetty eikä sitä, minkä kokoiselle ihmiselle vaatteet on suunniteltu. Ohjeissa ei myöskään mainita vaatekappaleiden pituuksia, joista voisi arvioida, tarkitseeko kaavaa muokata itselle sopivaksi. Kaavat sisältävät saumavarat, mikä hankaloittaa sekä kaavojen mittaamista että niiden muuttamista. Erityisesti Owyn -housujen takakappaleen kaava herättää ihmetystä: haarakaari on liian lyhyt ja liian loiva.



Vaikka en ole erityisen muodokas pakaroiltani, Owyn -housuissa ei ole riittävästi tilaa takapuolelleni, eivät housut nouse takaosaltaan riittävän ylös. Kuvassa näkyy, kuinka housut jäävät epämukavasti liian alas yhden kyykistymisen jälkeen. Joogahousuiksi näistä ei todellakaan ole, vaikka kirjassa niin väitetään.




Esme -tunika on kaavoitukseltaan Owen -housuja onnistuneempi, vaikka sekään ei ollut ongelmaton. Esmen kädentiet tuntuvat minulle liian ahtailta, helmasta tuli kapeampi ja lyhyempi kuin kirjan kuvissa. En käyttäisi näin lyhyttä tunikaa sukkahousujen kanssa, kuten kirjassa käytetään.



Olen yllättynyt näistä vaatteiden istuvuusongelmista, sillä olen N-2001 kaavajärjestelmän mukaan standardimittainen: pituuteni on 168cm, olen vartalotyypiltäni C eli lanteikas ja kokokoodini on C 42. Vastaava kaavakoko löytyy taatusti muistakin kaavajärjestelmistä. Standardimitoistani johtuen onnistun yleensä löytämään itselleni sopivaan koon kaavasta kuin kaavasta eivätkä hihat, lahkeet tai helmat yleensä jää näin niukoiksi.

Toinen hankaluus oli kaavojen kopioiminen kaava-arkeilta. Yksittäiset kaavojen osat on sijoitettu usealle arkille, joten kopioidessa arkkeja täytyy pyöritellä ja liittää kaavojen osia toisiinsa. Isommatkin osat olisivat kyllä mahtuneet yhdelle kaava-arkille.

Kolmas kirjan hankaluus on suomennos. Kirjassa käytetyissä termeissä on jonkin verran epätäsmällisyyksia ja virheitä. Kirjassa puhutaan esimerkiksi peruskaavoista, vaikka kirjan vaatteet ovat selvästi kuositeltuja. Peruskaava -nimitystä käytetään vain jonkin kaavajärjestelmän mukaisesti piirretyistä kaavoista, jotka ovat lähes vartalonmyötäiset. Peruskaavoja muuttamalla eli kuosittelemalla saadaan erilaisia vaatemalleja, kuten Jansdotterin vaatteet tässä kirjassa. Ihmettelin myös Esme -tunikan hihansuun huolittelua. Kaavassa kerrotaan, että hihassa on 3 cm saumavaraa. Ompeluohjeessa neuvotaan taittamaan päärmevaraksi vain 3 mm:n päärme. Näin kapeaa päärmettä ei taida olla oikeasti tarkoitus tehdä? Olisin kaivannut suomennokseen myös jonkinlaista arviota kankaan menekistä. Amerikassa vaatetuskankaat ovat tyypillisesti kapeita, vain noin 110 cm leveitä, mutta täällä Suomessa vaatetuskankaan tyypillinen leveys on 140-150 cm. Tällä on iso vaikutus siihen, miten paljon kangasta tarvitaan. Mittasin omien kokeilujeni menekit: M-kokoiset Owyn -housut saa 1,15 m:n palasta (leveys 150 cm) ja M-kokoisen Esme -tunikan taskuilla saa 1,5 m:n palasta (leveys 150 cm).



Jansdotterin kirjan ansio on siinä, että se näyttää, miten yksinkertaisilla perusvaatteilla voidaan luoda toimiva ja persoonallinen arkivaatetus. Kirjan mallit taipuvat toki myös juhlaan, kun kankaiksi valitaan juhlavia kankaita. Kirja on hyvä fiilistelyn ja inspiraation lähde. Kirjan kaavoilla onnistuu kyllä, jos haluaa kokeilla vaatteiden valmistusta itse. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan kaavojen toimivuutta omalle vartalolle  ompelemalla ensin koekappale jostakin edullisesta kankaasta (kuten lakanakankaasta), kuten Jansdotter itsekin suosittelee. Istuvuutta ja käyttömukavuutta tavoitteleva voi etsiä itselleen toimivammat kaavat tai tehdä tarpeelliset muutokset Jansdotterin kaavoihin.

Olen saanut kirjan kustantajalta tätä blogipäivitystä varten.


I'm sorry, but this time I'm just writing in Finnish. I'm just writing a book review.


lauantai 6. toukokuuta 2017

Breathing Space 2.0


Malli/Pattern: Breathing Space by Veera Välimäki
Langat/Yarn: Rico Design Essentials Cotton DK, 50 g/130 m, 460 g.




Toinen Breathing Space valmistui kuin itsestään paksuhkosta, DK-vahvuisesta puuvillalangasta. Tiheys ei tietenkään täsmännyt, mutta sillä ei ollut juurikaan muuta merkitystä kuin se, että kesken neulomisen oli vaihdettava kokoa liian matalien kädenteiden vuoksi. Aloitin neuleen XS-koon mukaisesti, ja hyppäsin seuraamaan S-koon ohjeita purkamatta miehustaa. Tästä syystä miehustan raglanlinjat kulje suoraan kädentien pohjaan, vaan muutaman silmukan verran sivuun. Päätin olla välittämättä moisesta ja se oli viisas päätös. Raglanlinjan pieni virhe ei ole silmiinpistävä.

My second Breathing Space was quickly made of thick, DK-weight cotton yarn. Of course, the gauge did not match with the original pattern.The only problem was that in the middle of knitting it was necessary to change the size due to too low armholes. I started knitting according to size XS, and I went to follow S-size instructions. For this reason, the raglan lines of the yoke do not go directly to the bottom of the underarms. They go a few loops to the side. I decided to ignore this little problem and it was a wise decision. The small fault in raglan line is not visible.




Tällä kertaa tein myös kaikki vartalo-osan lisäykset, joten helmasta tuli leveä ja pallomainen.

This time I also made all the increases of the body part, making the body wide and spherical.


Tämän puseron ainoa ongelma on se, ettei muita neuleita tee enää mieli käyttääkään!

The only problem with this sweater is that I do not want to use any other knitwear anymore!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Puolipatenttia / Half Brioche Sweater



Malli/Pattern: Universal Brioche Sweater by Anna Verschik
Lanka/Yarn: MarLen 100 % puuvillalanka/cotton yarn, 100g = 335 m, 405 g.
Puikot/Needles: 2,25 mm.




Jotain sentään valmistui tänä keväänä: Annan puolipatenttineule, joka oli maaliskuussa yhteisneulonnassa Ravelryn puolella.

I got something after all finished this spring: Anna's Universal Brioche Sweater. There were KAL in Ravelry about this sweater in March.




Patenteissa neulotaan kaksi kerrosta, jotta saadaan aikaan yksi patenttikerros. Tästä syystä neulominen saattaa kestää kauemmin kuin yksikertaisten neulosten neulominen. Puolipatentissa neuloksen nurjalla puolella neulotaan langankiertojen sijaan 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta. Tästä syystä neuloksen oikea ja nurja puoli näyttää erilaiselta. Puolipatentti saatta olla helpompi neulottava kuin oikea patentti, mutta siinä on kaikki samat ominaisuudet kuin patenteissa yleensä. Patenteille tyypillinen venyminen leveyssuunnassa yllätti minut ja puserostani tuli leveämpi kuin ajattelin, vaikka tein koetilkun ja huolelliset laskelmat. Aikaa kului myös yllättävän paljon.

In brioche knitting, it takes two "passes" to complete a single row of knitting, since only half the stitches are knitted each time. The other half are slipped. For this reason, it also takes more time than knitting simple knit-purl combinations or pattern made with yarn-over stitches. In half-brioche stitch this so called brioche stitch has alternated with purls on the wrong side. The sides (wrong and right) looks different. It may be easier to knit, but it has all the typical characteristics of  brioche stitches. The typical stretching of the width direction of (half-)brioche stitches surprised me and sweater became wider than I thought, although I made a swatch and careful calculations. It also took time surprisingly lot.




Mainio perusneule siitä kuitenkin tuli!

However, I got wonderful new basic sweater!



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Yhtään en oo neulonu... / No, I'm not knitted at all...

Joo, hengissä ollaan Lepopuikolla.

Onnistunut shaalikaulus koneneuleessa


Hämmästyin tässä hiljattain omia puheitani. Työpaikalla, kopiokoneen ääressä (juuri siellä, missä ne parhaat keskustelut käydään) eräs työkaverini kysyi, että olenko neulonut viime aikoina? "Yhtään en oo neulonu. Ei ole ollut aikaa," vastasin.

Koneneulottu shaalikaulusjakku

Aloin miettiä sanojani. Olinko neulonut vai en? Mikä lasketaan neulomiseksi? Vuoden lopussa hurahdin (taas) täysin koneneuleisiin ja neuloin kolme laatikkoneuletta, kaksi matkahuopaa ja tuubihuivin. Huovat ja huivi menivät pukinkonttiin ja laatikkoneuleita viimeistelin joulun jälkeen. Koneneulontaa ei lasketa neulomiseksi.



Koneneulottu laatikkoneule korkealla kauluksella




Joululomalla otin vihdoin härkää sarvista ja neuloin kaikki varastossani hilloutuneet sukkalangat sukiksi pojilleni. Tämä projekti tulikin ihan tarpeeseen, sillä edellisestä sukkapuuskasta oli vierähtänyt tovi ja poikien sukat olivat jääneet pieniksi tai kadottaneet parinsa. Perussukan neulominenkaan ei ilmeisesti ole neulomista, sillä en koskaan kuvaa perussukkia blogiini.



Tammikuussa pyörittelin monenlaisia ideoita mielessäni ja testailin lankasekoituksia. Laskin, pohdin ja harkitsin pitkään ennen kuin loin silmukat puikolle tähän neuletakkiin.



Malli/Pattern: Nimetön/Nameless
Lanka/Yarn: tuntematon, ohut, harmaa merinolanka 70 g, musta Midaran Roma (750 m/100 g) 125 g ja tuntematon sininen mohair 105 g / unknown thin gray merino 70 g, black Roma by Midara (750 m / 100 g) 125 g and unknown blue mohair yarn 105 g.



A-linjainen, ylhäältä alas neulottu, saumaton takkiraukka on nimetön, sillä se on erään aikaisemmin suunittelemani takin variantti. En siis ole suunnitellut mitään uutta.




Jotain sentään olen neulonut: työkaveri halusi ehdottomasti saada Annan Risteilyhuivin itselleen. Ja minähän neuloin sellaisen. Mutta se oli jo kolmas versio samasta ohjeesta, joten sitäkään ei lasketa!



Koneneulottu mohairlaatikko ja Risteilyhuivi

Malli/Pattern: Risteilyhuivi by Anna Verschik
Lanka/Yarn: BC Garn Bio Balance, 55% pure organic wool, 45% pure organic cotton, 225 m/50 g, 90 g.


Joten oikeassa kai olin siinä, etten ole yhtään ehtinyt neuloa.


My apologies, this time writing only in Finnish. I'm just  writing about how I think I have not knitting anything, even though I have knitted all kinds of things.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Harmaita ja musteensinisiä ajatuksia /Gray and Ink Blue Thoughts




Ajatus toisesta koneneulotusta taskutunikasta kirkastui, kun löysin tämän harmaan langan lankavarastoni pohjalta. Lanka on virolaista Elotroin Liisua ensimmäiseltä Tallinnan lankaretkeltäni. Ihastuin tähän värjättyyn harmaan sävyyn niin kovin, että jätin sen odottelemaan parasta mahdollista ideaa vuosiksi. Jemmausvuosia taisi kertyä peräti viisi tälle langalle ennen pääsyä päivänvaloon.

The idea of another machine knitted Pocket Tunic became clear when the I found this gray yarn on the basis of my yarn stash. The yarn is Estonian Elotroi Liisu and I bought it in my first yarn hunt visit to Tallinn. I fell in love with this beautiful dyed gray tone so hard that I left it to wait for years before I used it.




En ajatellut, että Liisu taipuisi koneneuleeseen, sillä se on hivenen paksumpaa (360 m/100 g) kuin Aaden vastaava lanka 8/2 (400 m/100 g). Hyvin se kuitenkin taipui, vaikka langan vetolujuus onkin heikohkoa löysän kierteen vuoksi.


I thought that Liisu is not suitable for knitting machine, because it is slightly thicker (360 m / 100 g) than the corresponding yarn Aade 8/2 (400 m / 100 g). However, it was very usable, even if the tensile strength of the yarn is rather weak and it breaks easily.




Tunikan pääntie on neulottu käsin kuten edellinenkin tunika: aina oikeaa ja viistotus lyhennetyin kerroksin. Hihansuut ja helma ovat tässäkin tunikassa viimeistelemättömät ja rullautuvat miten haluavat. Tällä kertaa neuloin taskupussit koneella osittaisneulontana ja vain taskupussien sivusaumat piti ommella käsin. Napin funktio on pitää taskupussi paikallaan.

The neckline of the tunic is knitted by hand as the previous tunic: using Garter stitch, and shoulders are shaped with short rows. The cuffs and hem are also left without finishing and they roll up the way they want. This time I knitted pocket bags with machine. Only the side seams had to be sewn by hand. The function of the buttons is to keep the pocket bag in place.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

But that is not all.




Tunikalla on tietenkin samansävyinen kaveri!

The Tunic has, of course, a companion!




Malli/pattern: Poolkuu by Anna Verschik
Lanka/yarn Lang Yarns Asia, 70 % silk, 30 % Yak

Silkin ja jakin yhdistelmä oli mielenkiintoista neulottavaa, niin pehmeää.

The yarn was interesting to knit, so soft.




Eikä tässäkään vielä ole kaikki.

And that's still not all.




Ostin hauskaa, musteensinistä PaaPiin Korppi -collegeneulosta Tampereen kädentaitomessuilta. (Joo, siellä olin minäkin!) Siitä tuli uusi pallohelmatunika, arkivaatetukseni ykkönen (ja huivin toinen seuralainen).

I bought ink blue knitted fabric with funny raven pattern from Tampere handicraft fair. (Yeah, I was there too!) It became the new tunic with ball shape hem, my casual dress number one (and second compation of new shawl).




Kyllä näillä kelpaa taas kulkea!

I'm wearing them with pride!


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Taskutunika / Pocket Tunic

Torkkupeittoja koneneuloessani alkoivat ajatuksissani pyöriä taas laatikkoneuleet.

I started to think again my BOX knits when I was knitting parts of blankets by machine.



Ideaani sopiva lankakin löytyi lankavarastostani: Aade Lõngin yksivärinen 8/2, lempivärini farkunsininen.

I found very suitable from my yarn stash: Aade Lõng Solid 8/2, in my favorite color denim blue.




Laatikon muoto on tällä kertaa kapeampi, mutta pidempi. Myös hihat ovat pitkät. Helma ja kädentiet on jätetty viimeistelemättä ja ne rullautuvat hieman, mikä näyttää hauskalta.

The shape of box is narrower at this time, but the longer. Also, the sleeves are long. Hem and armholes have been left without finalizing and they roll up a bit, which looks like fun.




Tunikan pääntie on neulottu käsin, sillä halusin käyttää siinä aina oikein -neuletta ja muotoilla olkapäitä lyhennetyin kerroksin.

I knitted the neck by hand, because I wanted to use there garter stitch and shape shoulders with short rows.




Halusin tunikaan taskut. Ne on neulottu koneella ja ommeltu paikalleen käsin. Keltaiset napit ovat vain somisteena.

I wanted to get pockets to my tunic. They are knitted by machine and sewn by hand. The yellow buttons are only decoration.




Mainio arkivaate talviseen säähän, sanoisin.

It is perfect everyday garment in wintery weather, I would say.