Kaikenlaista tuli puuhattua: puutarhatöitä, matkoja perheen kanssa, tapaamisia ystävien kanssa, rentoa oleilua kotona. Neuleita ja ompeluksia kertyi kesän aikana kuvattavaksi niin paljon, etten oikein tiedä, mistä päästä aloittaisin.
Ehkäpä tästä Veera Välimäen Fast Forward -neuleesta sopisi aloittaa.
Se valmistui nimensä mukaisesti vauhdikkaasti jo toukokuussa lankajemmastani löytyneistä Rico Designin Essential Cotton DK -lankojen jämistä. Harmaa pohjaväri on koottu kahdesta eri värierästä, mutta raidat häivyttävät somasti pienet sävyerot.
Kesäkuussa neuloskelin edelleen vain lankavarastoni uumenistä löytyneitä lankoja, kuten tätä paksua Schoeller + Stahlin Schulgarn -puuvillalankaa, jonka ei-toivottuna ominaisuutena on voimakas turpoaminen pesussa. Neule piti neuloa erityisen löysästi, jotta se olisi tiheydeltään sopiva pesun jälkeen. Mallina on Anna Verschikin Particular -toppi.
Kesän alussa neuloin vielä pari laatikkoneuletta vanhalla koneellani, lankana näissä molemmissa laatikoissa ja tuubeissa on HjerteGarnin pehmeä ja ohut Organic 350 Wool Cotton (55 % luomumerinovillaa, 45 % luomupuuvillaa, 50 g/350 m). Koneessa neulat jumittuivat yksi toisensa jälkeen, joten jännitin koneen hajoamista enemmän kuin ohuen ja pehmeän langan katkeamista neulomisen aikana.
Sitten mittani täyttyi lopullisesti vanhan koneeni kanssa ja matkustin heinäkuussa Tallinnaan hankkiakseni uudemman käytetyn neulekoneen, joka myös toimisi moitteettomasti. Löysin Brotherin mallia KH-881 ja siihen sopivan Eva -merkkisen alatason mallia KR-830.
Ensiksi piti tietysti testata, millä tavoin uusi koneeni eroaa vanhasta ja saako uudella koneella laatikoita?
Eroja löytyi koneiden välillä, mutta laatikot onnistuivat myös uudella koneella. Tässä laatikossa käytin lankana HjerteGarnin pehmeää ja ohutta Organic 350 Wool Cottonia sekä sitä karheampaa Wool Silkiä (75 % luomuvillaa ja 25 % silkkiä, 50 g/ 300 m).
Myös ohut, merseroitu ja tiukkakierteinen puuvillalanka kelpaa uudelle koneelleni, kuten tässä mustassa laatikkopaidassa, jossa kokeilin lyhennettyjä kerroksia sekä pääntien että olkalinjan muotoilussa. Lankana käytin Madame Tricoten Alminaa 8/4 (50 g/ 169 m). Opin, että lyhennettyjen kerrosten kääntymispaikat on tavalla tai toisella sidottava neuleeseen, kuten neuloessa käsin.
Uudessa koneessani on toimiva reikäkorttimekanismi ja pitsikelkka. Pitsikelkan ja pitsireikäkortin käyttöä piti opetella jonkin aikaa ennen kuin hoksasin, miten ne toimivat yhdessä. Parhaiten konepitsi onnistuu ohuesta ja joustavasta villalangasta, kuten Midaran Romasta. Tässä laatikkopaidassa on helmassa korkea hevosenkenkäpitsiraita ja rullautuva reuna.
Vaikka koneneuleet kiehtovat minua erityisesti juuri nyt, ei käsin neulominen ole kokonaan unohtunut. Neulefestareiden ohjelmalehtisessä julkaistiin Joji Locatellin Midsummer Haze -pitsikauluri ja sehän piti saada heti puikoille! Pienen nieleskelyn jälkeen (se johtui langan melko kalliista hinnasta ja onnettomasta värikartasta) ostin kauluriin langaksi ohjeessa käytettyä ihanan pehmeää WalkCollectionin Linea Light -lankaa, joka on alpakan (50 %), pellavan (25 %) ja silkin (25 %) suloinen liitto. Langan sävy on Smokey ja sen savunharmaa sävy oli lähinnä omia värejäni. Täytyy kyllä myöntää, että huivin väri on hivenen mukavuusalueeni ulkopuolella edelleen, mutta langan pehmeys ja kiilto korvaavat värin puutteet!
Huivi oli minulle ensimmäinen Jojin neule ja ohje toimi hyvin, kunhan ensin maltoin lukea sen huolella. Festarikämppikseni muistanevat kiukutteluni ohjeen alun kanssa...
I'm sorry, my international readers, but this time I write only in Finnish. In this post I'm trying to tell and show all the things I have knitted during this summer. The main thing is my new knitting machine and new BOX sweaters and of course Joji's Midsummer Haze.
