Tee se itse / Do it yourself

Hukkasin syystakkini kaksi viikkoa sitten.

Onnekseni syksy on ollut lämmin tähän saakka, joten olen voinut kulkea ilman takkia tai neuleissani. Asiaan piti kuitenkin saada pikaisesti ratkaisu, sillä ilmat viilenevät päivä päivältä. Lyhyen kauppakierroksen jälkeen kävelin suoraan kangasvarastolleni ja löysin viime talvena Eurokankaan palalaareista hamstraamaani tummansinistä vakosamettia. Elokuun Burdasta (8/2013) löytyi sopivan yksinkertainen kaavakin, joten kävin tuumasta toimeen.

Takkien ompelu on melko monimutkaista, ja yleensä kävelen suosiolla vaatekauppaan, kun takin tarve ilmenee. Muutaman kerran olen yrittänyt saada aikaan takkia itselleni, mutta lopputulos on yleensä ollut kaukana siitä mielikuvasta, jonka kaavalehti ja valittu kangas on minussa herättänyt.

Ei tämä tälläkään kertaa mennyt ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Näin mielessäni kauniin, persoonallisen ja istuvan takin, jossa olisi jokin herkullinen yksityiskohta. Tein kaiken niin hyvin kuin osasin: kutistin kaikki kankaat etukäteen, en säästellyt tukikankaissa, ja merkitsin harsimalla kaikki kaavamerkinnät takin kappaleisiin. Pesun jälkeen jämäkkä löytölaarin vakosametti oli muuttunut melko veteläksi. Sain tukikankaat silitettyä hyvin kiinni etukappaleisiin, mutta huomasin, että ompelun aikana ne alkoivat pikkuhiljaa irrota ja niiden silittäminen takaisin kiinni kankaaseen pahensi vain tilannetta. Myös hihojen istuttaminen ja vuorin kiinnittäminen paikalleen saivat useammankin hikikarpalon ilmestymään otsalleni. Harsitut merkinnät sentään toimivat hyvin, ja niiden avulla sain takin vaivattomasti kasaan ja napit napinläpineen kohdalleen.

Kirjoin takkiini muutamia yksityiskohtia. Aioin kiinnittää helmaan myös virkatun pitsiliinankin. Kirjonnat alkoivat tuntua kovin irrallisilta, ja siksi annoin lopulta periksi ja purin ne pois. Jätin vain kauluksen taakse kirjotun sydämen paikalleen. Yksinkertainen, puhdas minimalismi on minun tyylini.

Käyttökelpoinen takista kuitenkin tuli! Erityisesti viehätyin takin epäsymmetrisestä pystykauluksesta ja minimalistisesta kuosittelusta. Tällä kertaa onnistuin valitsemaan sopivan koonkin itselleni, joten takkia ei tarvinnut modata missään ompeluvaiheessa. Luulen, että ompelen vielä toisenkin tällaisen laadukkaasta villakankaasta. Epäsymmetristä kaulusta voisi korostaa valitsemalla siihen poikkeavanväristä tai kuviollista kangasta.


I lost my coat two weeks ago.

Lucky for me autumn has been warm so far here in Finland, so I was able to walk without a coat or with my knitwear. However, the matter was urgent to get the solution, because it gets cooler by the day. I made a short trade round but I didn't find a coat. I walked directly to my fabric stash and found dark blue corduroy fabric that I had bought last winter. I found a suitable simple pattern on Burda Style magazine (8/2013), so I went to turn ideas into action.

Sewing coats is quite complex. I usually buy my coats when need arises. A few times I tried to sew a coat for myself, but the end result is usually far from perfect coat. This time it did not go quite as well as I had hoped. I did everything as best I could, but some of work steps were very difficult.

I sewed a few details in this coat, but embroidery started to feel very unsecured and, therefore, in the end I gave up and ripped them off. I left the heart embroidered in place just behind the collar. Simple, clean minimalism is my style.

However, the coat became very useful and I am very happy with it! I really like the asymmetric shape of collar and coat's minimalistic style. This time I was able to choose an appropriate size, so I didn't have to change anything of the pattern. I think I'll sew yet another of the same kind of coat, but I'll use it for such a high quality wool fabric. Asymmetrical collar could highlight with the contrast fabric.