Lohtuneulomisia / Solace in Knitting

Opettajatar designed by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: Malabrigo Arroyo, sävy/tone Plomo 380 g
Puikot/Needles: 3,5 mm  ja/and 3,75 mm.

Veera Välimäen suunnittelema malli oli sopiva lohtuneule: riittävän kiehtova ja minulle muutenkin mieluista neulottavaa saumattoman rakenteensa vuoksi. Etuhelma on lyhyempi kuin takahelma lyhennettyjen kerrosten ansiosta. Kirjan kuvissa kerrosten kääntymiskohta sijoittuu ylemmäs kuin minun neuleessani, ja se johtuu siitä, että Malabrigon Arroyo oli hivenen paksumpaa kuin ohjeessa suositeltu lanka. Vastaavasti tiheys omassa neuleessani oli hivenen pienempi. Pidensin neuleen helmaa reilusti, koska olen pitkäselkäinen. Muuten seurasin Veeran ohjeita.

Näitä lohtuneuleita tuli syksyn aikana neulottua kaksin kappalein samasta langasta ja väristä. Toinen matkasi heti valmistuttuaan työkaverilleni joulupukin konttiin - ellei työkaverini rohmua neuletta omaan käyttöönsä.

Ehdin kuvata toisen Opettajattaren vain pikaisesti sovitusnuken päällä keinovalossa ja salamalla. Vain napit ovat erilaiset tässä toisessa.

 

 

Etelä-Suomeen on luvassa musta joulu. Kuten kuvista näkyy, ruoho viheriöi vielä. Toivottavasti uusi vuosi tuo kuitenkin tullessaan pakkasia ja lunta piristämään tätä harmautta. Suunnitelmissani on nimittäin ottaa puikoilleni kunnon pakkasneule. Langaksi luultavasti valikoituu kainuunharmas Ilomantsista.

 

Hyvää joulua lukijoilleni!

 

 

 

 

Sorry, but this time I write only in finnish. I'm just telling that I got my solace knittings finished.

 

I wish you my readers a Merry Christmas and a Happy New Year 2014!







Suruneule ja mekko / Grief knitting and dress

Tämä syksy on ollut minulle erityisen raskas. Yhden syyn haluan jakaa täällä neuleblogissani, sillä sen vaikutukset näkyvät neuleissani ja olemuksessani tällä hetkellä.

 

 This autumn has been particularly heavy for me. One reason I want to share here in my blog, as its effects are in my knittings and my being at this time.

 

 

 

Äitini sairastui vakavasti noin kaksi vuotta sitten. Kuluneen syksyn aikana hänen vointinsa huononi vauhdilla. Lokakuussa hänet otettiin sairaalaan ja hänelle tehtiin saattohoitopäätös, mikä merkitsi minulle, ainoalle lähiomaiselle, raskaan ajan alkua. En voinut olla päivittäin äitini tukena, sillä asun 430 kilometrin päässä hänen kotipaikastaan. Onnekseni tukenani oli ymmärtäväinen esimies ja työterveyshuolto sekä kolme äidilleni läheistä ihmistä, jotka pystyivät olemaan äitini tukena silloin, kun en itse voinut olla paikalla.

 

My mother became seriously ill about two years ago. During the autumn her condition worsened rapidly. In October, she was taken to the hospital and the doctors made ​​the decision to palliative care, which meant to me, the only close relative, the beginning of heavy duty period of my life. I could not help my mother support on a daily basis, as I live 430 kilometers away from her home place. Lucky for me there for me my superior did understand what I was going through a as well as three people close to my mother, who were able support my mother when I actually could not be present.

 

 

 

 

Junamatkoilla ja sairaalavuoteen vierellä oli aikaa neuloa, samoin yksinäisinä iltoina äidin asunnolla. Neuloin vuoroin Veera Välimäen Opettajatar -takkia kahtena eri versiona ja vuoroin kehittelin omasta Lehdet -neuleestani korkeakauluksista versiota.

 

 

There was blenty of time to knit in train travels, beside my mother's bed in the hospital, and lonely evenings without my family in mother's apartment. I knitted alternately two Opettajatar -jackets designed by Veera Välimäki and developed a version with high collar from my own Leaves -cardigan.

 

 

 

Marraskuun Lehdet / November Leaves

Malli/Pattern: oma/my own

Lanka/Yarn: Aaden karstavillalanka 8/2/ Aade carded yarn 8/2 290 g
Puikot/Needles: 3,0 mm, 3,25 mm, 3,5 mm  ja/and 3,75 mm.

 

 

 

 

Molemmat Opettajattaret ovat vielä hitusen kesken, mutta Marraskuun lehdet valmistui marraskuun puolessa välissä ja se kuvattiin Eino -myrskyssä. Pian neuleen valmistumisen jälkeen äitini menehtyi.

 

Both Opettajatar -jackets are have still a little unfinished, but I finished my own design in mid-November. Soon after that my mother passed away.

 

 

 

Suruneuleeni kaveriksi ompelin äitini hautajaisiin mekkosen dupionsilkistä. Mekon kaava on tuttu esimerkiksi täältä ja se toimi hyvin taas.

 

I sewed a dress paired with this cardigan for my mother's funeral. The dress pattern is a familiar example here. This time I used dupion silk fabric and the pattern worked well as allways.

 

Elämä toki jatkuu surusta ja menetyksestä huolimatta. Tätä joulunaikaa se kuitenkin selvästi varjostaa.

 

Life certainly goes on in spite of our sadness and loss. This Christmas time, however, it clearly overshadows.