Farkkujen metamorfoosi / The metamorphosis of used jeans

Pidän denimkankaasta ja farkuista. Erityisesti pidän tummasta denimistä, joka kuluu, pehmenee ja vaalenee käytössä. Kuljen pillifarkuissani kesät talvet, ja vaikka olen yrittänyt ihan tosissani siirtyä klassisempiin ja tyylikkäämpiin suoriin housuihin, en ole vielä oppinut olemaan sellaisissa. Tässä suhteessa en varmaankaan tule koskaan kasvamaan aikuiseksi.

Farkkutytöllä on tietenkin farkkuja joka lähtöön. Muuton yhteydessä katsastin myös farkkuvalikoimani, ja totesin saman, minkä trikoopaitojen kanssa totesin. Farkkuja on liikaa, ja osa kulahtaneita, rikki tai epämukavat päällä.

Isoa, poistettavien farkkujen pinoa tutkiessani välähti. Näistähän voisi tehdä jotain uutta! Poimin pinosta kahdet samanlaiset farkkulökärit, joiden kangas oli tavanomaista denimiä ohuempaa.

Leikkasin saksilla lahkeen auki sisäsaumasta.

Tässä vaiheessa heräsi epäilys kankaan riittävyydestä. Niinpä leikkasin vielä kolmannet, paksuudeltaan suurinpiirtein samankaltaiset farkut sisäsaumoista auki.

Kolmansissa farkuissa oli niitittömät takataskut. Ratkoin ne talteen.

Sitten seurasi tuumaustauko... ja toinenkin. Kokeilin kaikenlaisia suosikkikaavojani lahkeiden päällä ja ryhdyin toimeen.

Ratkomani taskut löysivät lopulta uudet paikat.

Farkuista tuli mekko. Mekon pohjana on käytetty Ottobre Design Woman (6/2012) Stitch Details -mekon kaavaa. Tämän mekon olen ommellut jo kaksi kertaa.

 

 

Aika kiva siitä tuli! Käyttömukavuutta lisäsin vuorittamalla helman.

I also have too many pair of jeans. So I removed all of the broken and uncomfortable jeans off my wardrobe. When I was sorting them, I discovered that I could make them into something new, a tunic or a dress. I ribbed my three pairs of jeans, examined my sewing patterns and decided to try it.

The final result is successful. I'm very pleased! Jeans became an altogether different treatment of garment!

 

T-paitojen uusi elämä/Remade t-shirts

Muuton yhteydessä löysin vaatekaapistani paljon trikoopaitoja, joita en juurikaan käytä. Osa oli kulahtaneita, mutta osa uudenveroisia ja käyttökelpoisia. Löysin aiemmin keväällä Outi Pyyn ja Mirjami Matteus-Lemettisen ilmaisen Trashion/Remade -malliston, ja päätin kokeilla, mitä saan aikaan kolmella trikoopaidalla.

I found a lot of T-shirts in my wardrobe that I do not really use. Some of them was worn out, but some like-new and useful. Earlier this spring, I found free Trashion / Remade collection designed by Outi Pyy and Mirjami Matteus-Lemettinen, and I decided to try what I accomplish with three T-shirts.

Ensiksi kaikki paidat paloiteltiin. Yhdestä leikattiin talteen hyvä alaosa.

First, all shirts are cut into pieces according to a precise plan. Good hem excised from one shirt.

Toisesta poistettiin hihat.

The sleeves were cut off from the second shirt.

Kaikki palat ovat tarkkaan harkittuja. Kokoamisohje löytyy täältä: Monex Haaremihousut.

All the pieces were cut carefully. Instructions can be found here: Monex Harem Pant.


Lopputulos: haaremihousut Trashion/Remade -mallistosta...

The final result: harem pants from Trashion / Remade collection ...

... tai tunika.

... or tunic.

Sitä kolmatta versiota (haalaria) en kuvannut. Jo pelkät haaremipöksyt herättävät suunnatonta hupia perheessämme. :D

We didn't photographed the third version (jump suit) of the Monex. Already these harem pants alone evoke immense fun for our family. : D

Yhtä kaikki, innostuin refashion -ideologiasta ja päätin, etten tänä kesänä hanki kesävaatteita valmiina, vaan tutkin ensin, mitä omistan ja uudistan, jos on tarvetta. Tämän suuntaisia ajatuksia tukee myös tämä kirja, joka on eksynyt yöpöydälleni iltalukemiseksi.

All the same, I was inspired to refashion ideology and I decided that I didn't buy summer clothes this summer. Instead buying I shall first examine what I own already, and renew it if necessary. Ideas in this direction is also supported by one special book that deals with global problems of clothing industry, which I'm reading at the moment.

Uusiin maisemiin / To new surroundings

Lepopuikolla ollaan oltu niin kovissa muutoksen tuulissa, ettei blogiin kirjoittamiselle eikä neulomiselle ole juuri jäänyt aikaa.

Olimme haaveilleet asunnon ja paikkakunnan vaihtamisesta jo vuosia. Päätimme tarttua vihdoin tuumasta toimeen ja pistimme asuntomme myyntiin maaliskuussa. Toukokuussa tuli tarjous, johon sisältyi ehto: asunto piti luovuttaa kahden viikon päästä. Hyväksyimme tarjouksen, vaikka muuttoaikataulu oli suorastaan infernaalinen.

Onnekkaiden sattumusten ansiosta saimme järjestettyä väliaikaisen asunnon perheellemme juuri sieltä, minne olimme pitkään haaveilleet muuttavamme. Muuttaminen sinänsä oli kamalaa kuten ennakoinkin: olimme asuneet edellisessä kodissamme kauan, tavaraa oli kertynyt liikaakin ja ne etsivät kauan paikkaansa uudessa asunnossamme. Muuton tekeminen vei paljon aikaa. Iso, perheemme elämänlaatua monella tapaa parantava muutos on kuitenkin nyt tehty ja loppuunsaatettu. Olen voittajafiiliksissä, vaikka samalla tiedostan, että edessä on vielä toinen iso muutto sitten, kun olemme löytäneet sopivan omistusasunnon uudelta asuinalueeltamme.

Mieli muuttaa materiaa hitaammin, vaikka muuttomatkaa kertyi vain 20 kilometriä. Niinpä vielä  jaksan päivittäin ihmetellä sitä maisemaa, joka ikkunoistamme nyt avautuu. Mieleni kuitenkin jo hakeutuu neuleiden ja ompelusten pariin, joten Lepopuikolla alkaa taas pian tapahtua. Muutamia ompeluksia ja yksi neule jäivät muuttokiireiden alle, joten niistäkin olisi kirjoitettava.

Aloitan muuton alle jääneestä neuleesta. Se neuloutui kuin itsekseen, ja valmistui juuri ennen asuntokauppoja.

Malli/Pattern: oma/my own design
Lanka/Yarn: Austermann Algarve Grande (100 % Cotton, 96 m/50 g) 450 g
Puikot/Needles: 4,00 mm

Yksinkertainen raglanhihainen jakku on neulottu ylhäältä alas saumattomasti.

Ainoana somistuksena ovat aina-oikein -raidat miehustassa ja hihansuissa.

Selkeä perusneule. Tykkään ja käytän varmasti. Työkaveri ehti mankua tästä mallista villaisen version itselleen ennenkuin ehdin kieltäytyä. Se onkin viimeinen tilaus, jonka vastaanotan. Jatkossa keskityn omiin juttuihini.

Ulkoilutin neulettani tavatessani Annan Helsingissä. Kiitokset Annalle vielä seurasta ja inspiroivasta keskustelusta!


I have been so harsh winds of change that I haven't had time to write a blog or knit at all.

Me and my husband were dreaming of the selling our apartment and moving to Helsinki for many years. We finally decided to turn that idea into action, and we put our apartment on sale in March. In May we got the offer, which included a condition: the apartment had to be empty in two weeks. We accepted the offer, although the schedule was almost infernal.

Fortunate coincidences enabled us to arranged temporary accommodation for our family right there, where we had long dreamed of. Moving itself was awful. We had lived in our home a long time so we had too much stuff. It took a lot of time to transport all our properties to the new apatment. This large change, however, is now completed and I'm very relieved and happy even though at the same time I recognize that there is still another big move when we'll found a suitable new apartment to buy.

The mind moves more slowly than the material. Every morning I wonder new landscape even though the migration distance were only 20 kilometers away. My mind, however, already seeks knitting and sewing, so it starts to happen in my blog again soon. A couple of sewings and one knitwear are allready finished and waiting for showing on the blog.

I'll start with the knitwear. It was completed just before selling the apartment. Simple raglan cardigan is knitted seamlessly from the top down. Garter stitch stripes at the bust and hem are the only decorations. I like it a lot. My colleague managed to ask me to knit the similar cardigan to her before I could refuse. This order will the last one that I'll receive. In the future, I'll concentrate on knitting only particular issues or my own designs.

 

I was wearing this cardi for the first time when I met Anna in Helsinki. Thank you Anna for another company and inspiring conversation!