Dotted Rays again!

Kesäreissullamme käteni osui Frankfurtissa lankakaupassa liukuvärjättyyn (tai paremminkin liukukehrättyyn) Rico Designin puuvillasekoitelankaan nimeltä Creative Cotton Dégradé. Kyseessä on siis fingering -vahvuinen sekoitelanka, jossa on 50 % puuvillaa ja 50 % akryylia ja metrejä yhdessä 200 g:n kerässä 800 m. Olinhan jo toki nähnyt näitä liukuvärilankoja aiemmin paljonkin, mutta helteisenä kesäpäivänä kerän kauniit harmaat sävyt ja niiden suloinen liukuminen toisiinsa oli minulle liikaa ja kerä piti ostaa kokeiltavaksi. Huivihan siitä oli tulossa, tietenkin.

Mutta millainen? Vyötteessä valmistaja tarjosi peruskolmiohuivin ohjeen aina oikein silmukoin ja lisäykset toisessa reunassa. Aloitinkin sen innoissani, mutta huivi eteni tuskaisen hitaasti. Intoni loppui lyhyeen. Sitten hoksasin: Dotted Rays! Uutta innostusta lisäsi Ravelrystä bongattu muutama onnistunut versio huivista vastaavasti liukukehrätyistä langoista.

Creative Cottonin väriliukuma on saatu aikaan siten, että nelisäikeisestä langasta yksi säie vaihtuu vaaleammaksi 100 metrin välein. Tylsää tässä oli se, että langassa oli siis solmu aina sävyn vaihtumiskohdassa. En ollut tullut ajatelleksi asiaa etukäteen, vaan kuvittelin langan olevan värjätty liukuen. Noh, tällä reseptillä voisi mainiosti luoda omat väriliukumat ohuita lankoja yhdistämällä ja voisi itse vaikuttaa siihen, millaista kuituyhdistelmää haluaa käyttää.

Joten pistetäänpä tämä oivallus korvan taakse.

In our summer trip in Europe, my hand hit a gradient Rico Design cotton blend yarn called Creative Cotton Dégradé in a yarn shop in Frankfurt. This is a fingering yarn blend of 50% cotton and 50% acrylic and meters in one ball 200g / 800m. I had already seen these gradient yarns much earlier, but in a hot summer day I saw just beautiful gray tones and their cute sliding to each other. It was too much for me and I had to buy it for trial. It would be a scarf, of course.

But what kind of scarf? The manufacturer offered the instructions for the basic triangle scarf with the right loops and insertions on the other side. I started to be excited, but the scarf processed too slowly. Then I figured out: Dotted Rays! In addition in Ravelry there were few successful versions of the scarf of gradient yarns. So that was it!

In this yarn the color tone sliding has been made so that one filament of four becomes lighter at 100 m intervals. The problem here is that the yarn always had a knot at the point where the filament is changed. I had not thought about it beforehand, but I imagined the yarn being dyed with a color sliding. Well, this recipe would be great for creating my own color slidings by combining thin yarns and I could actually influence the type of fiber combination I want to use.

So let's put this idea behind the ear!

Talvi tulee / Winter is coming

Talvi tulee. Tarvitsin talviversion suosikkilaatikostani.

Winter is coming. I needed the winter version of my favorite BOX sweater.

Tämäkin BOX on neulottu koneella. Lankana on perusvarma Holst Garn Supersoft, väreinä värikartan tummin ja vaalein harmaa Graphite ja Silver Gray. Lankaa meni yhteensä 300g.

This BOX is also knitted with the machine. The yarn is one of my favorite Holst Garn Supersoft, in the darkest and lightest grays Graphite and Silver Gray. BOX took yarn total of 300g.


Pikkuinen perennatarhani on peittynyt lumeen. Istutin siihen pionin taimia viime kesänä. Nyt odotan, että ne selviävät talvesta ja kukkivat ensimmäisen kerran tulevana kesänä. Jotta voisin muistella perennapenkissäni uinuvia juurakoita paremmin, neuloin laatikkoneuleen, jossa toistuvat pionien kukkien värit. Lankana edelleen Holst Garn Supersoft, sävyjen nimet Aubergine, Peony ja Allium ja langan menekki oli yhteensä 290 g.

A little perennial garden is covered now with snow. I planted some peony seedlings there last summer. Now, I expect them to survive the winter and bloom for the first time in the coming summer. In order to be able to remember better my peonies sleeping in my garden, I knitted new BOX sweater with repeating my peony flower colors. The yarn was again Hols Garn Supersoft, yarn colors Aubergine, Peony and Allium. I used yarn total 290 g.

Jämälankavarastoa on taas laihdutettu yhden neuleen verran. Tässä neuleessa kokeilin, miten laatikkoni toimisi pitkänä takkina. Toimiihan se, mutta tuota pääntietä ja napitusta voisin hieman nostaa ylemmäs.

My left over yarn stash has been reduced by one knit. In this sweater, I tried to make my BOX work as a long cardigan. I did it, but next time I could slightly raise that neck and buttoning.

Saat siis tulla, talvi, vaikket olekaan suosikkivuodenaikani. Olen valmis.

So I am ready for you, winter, even if you are not my favorite time of year.

Kuviointia kloriitilla / Dyeing with bleach

Olin ostellut vuosien mittaan kangasvarastooni turhan paljon löysää, vaikeasti ommeltavaa viskoositrikoota. Viime kesänä kävin jälleen kerran kangasvarastoani läpi ja päätin hankkiutua löysistä trikoista eroon. Ensin pakkasin kaikki trikoot viedäkseni ne kierrätyskeskukseen.

Mutta sitten välähti.

Kaivelin kaikki trikoopalat takaisin ompelupöydälleni ja ompelin niistä mahdollisimman yksinkertaisia lepakkohihaisia tunikoita.

Sitten kuvioin tunikat vanhojen pitsiliinojen avulla sumuttamalla niille aseteltujen liinojen päälle valkaisevaa puhdistusainetta sumutinpullolla. Käytin valkaisuainetta joko laimentamattomana tai laimennettuna suhteessa 1:1. Kumpikin toimi yhtä tehokkaasti.

Ensimmäinen erä tunikoita meni pilalle, sillä en malttanut odotella valkaisuaineen kuivumista, vaan huuhtelin aineen heti pois. Kauniit pitsikuviot haalistuivat ja valkaisuaine vei mennessään myös trikoiden pohjavärit.

Toisen erän kanssa osasin olla jo tarkempi ja annoin valkaisuaineen kuivua kokonaan ennen pesemistä. Valkaisuainekuviot jäivät selvästi näkuviin eikä pohjaväri haalistunut ollenkaan. Joistakin trikoista väri irtosi kokonaan ja toisista aine irroitti vain osan pigmenteistä.

Lopputulokset ovat huikeita! Pitsiliinat toistuvat tunikoissa lähes silmukoiden tarkkuudella. Tämä kankaan kuviointitekniikka on pistettävä ehdottomasti mieleen!

I had collected a lot of loose viscose tricot fabrics in my stash for years. I wanted to get rid of them. First, I packed all the fabric to carry them to the recycling center.

But then I got the idea.

First, I would sew simple Dolman tops and then I will figured them with bleach and old lace cloths.

I frogged the first tops because I did not wait for the bleach to dry out, but I just flushed the bleach out too soon. The beautiful lace patterns faded and the bleach also went into the ground color of the sweaters.

With the second batch of tops I was more careful and I let the bleach dry completely before washing.

The final results are amazing may I say. You can almost see all crocheting loops of the pattern.

Fast Forward 2.0

Joitakin neulemalleja tulee toistettua kerta toisensa jälkeen.

I like to repeat myself by knitting same patterns time and again.

Malli/pattern: Fast Forward by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Austermann Algarve, 100% puuvilla/cotton, 50 g = 142 m
Fiilis/Vibes: Jippii! / Yippee!

Veera Välimäen raitatunikat ovat minulle sellaisia. Kun yksi on valmistunut, tekee mieli aloittaa uusi!

Veera Välimäki's striped tunics, they are so my cup of tea! Let's get started the new one right now!

Pussilankaa / Outlet yarn

Piipahdin elokuussa Novitan outletmyymälään Korialla. Siellä silmiini osui yksinäinen pussi sekundalaatuista ohutta Cotton Mercerized -puuvillalankaa. Koska langan väri oli kaunis helmenharmaa ja hinta halpa, ostin pussin oitis enempää miettimättä.

I visited Novita's outlet store in Koria in August. There I found one lonely bag of remnant thin "Cotton Mercerized" cotton yarn. Because the color of the yarn was pretty pearl gray and the price was cheap, I bought a bag without further thought.

Kotona tutkailin saalistani tarkemmin. Lanka osoittautui entiseksi Novitan Kotiväeksi, joka on siis nyt nimetty uudestaan (100 g = 332 m). Pussi sisälsi 8 vajaata kerää samanväristä puuvillalankaa, tosin kerien värierä oli arvoitus.

At home, I viewed my prey more closely. The yarn turned out to be the old Novita Kotiväki, which is now renamed (100 g = 332 m). The bag contained 8 incompleted yarn balls of the same color, although batch of dyes were a mystery.

Neuloin koneella tiheyskokeiluja ja totesin langan soveltuvan mainiosti koneneuleeseen. Sitten tein laskelmia, viritin langat koneeseen ja aloin neuloa.

I knitted gauge tests with the machine and I found that the yarn was ideal for the machine knitting. Then I made some calculations, tuned the yarns to the machine and started to knit.

Lopputulos on mitä mainioin käyttöneule. Tykkään lopputuloksesta paljon, vaikka kerät olivat ainakin kahta eri värjäyserää ja langan paksuudessakin oli pientä vaihtelua. Arkineuleessa ei haittaa, vaikka kerien vaihtumiskohdat huomaa.

It turned to be the best everyday sweater ever! I like the result very much, even though balls were at least two different dyeing batches and there was also a small variation in the thickness of the yarn. Those little things does not matter in everyday sweater.

Yksinkertainen on kaunista / Simplicity is beautiful

Joskus parhaat ideat ovat hyvin yksinkertaisia.

Sometimes the best ideas are very simple.

Kuten tämä henkäyksenohut pellavaponcho.

Like this really thin linen poncho.

Vain kokoa piti vähän säätää. Ensimmäisessä oli silmukoita 176 ja kerroksia 600. Lopputulos on ehkä hivenen liian iso.

Only the size needed to be slightly adjusted. In the first one there were 176 stitches and 600 rows to knit. The end result may be a bit too big.

Toisessa silmukoita oli 160 ja kerroksia 525. Tämä tuntui taas hivenen liian pieneltä.

In the second version there were 160 stiches and 525 rows. This was a bit too small.

Mutta kolmas oli täydellinen. Silmukoita jälleen 90 ja kerroksia 550.

But the third version was perfect. Stiches again 90 and rows 550.

Lankana on käytetty Siulasin upeaa pellavaa ja neuleet on neulottu neulekoneella.

The yarn is fabulous lithuanian Siulas linen yarn and they are knitted by a knitting machine.

Lepopuikko ei lepää kesälläkään! / I'm not resting in the summer either!

Tämä kesä suorastaan livahti ohi!

Kaikenlaista tuli puuhattua: puutarhatöitä, matkoja perheen kanssa, tapaamisia ystävien kanssa, rentoa oleilua kotona. Neuleita ja ompeluksia kertyi kesän aikana kuvattavaksi niin paljon, etten oikein tiedä, mistä päästä aloittaisin.

Ehkäpä tästä Veera Välimäen Fast Forward -neuleesta sopisi aloittaa.

Se valmistui nimensä mukaisesti vauhdikkaasti jo toukokuussa lankajemmastani löytyneistä Rico Designin Essential Cotton DK -lankojen jämistä. Harmaa pohjaväri on koottu kahdesta eri värierästä, mutta raidat häivyttävät somasti pienet sävyerot.

Kesäkuussa neuloskelin edelleen vain lankavarastoni uumenistä löytyneitä lankoja, kuten tätä paksua Schoeller + Stahlin Schulgarn -puuvillalankaa, jonka ei-toivottuna ominaisuutena on voimakas turpoaminen pesussa. Neule piti neuloa erityisen löysästi, jotta se olisi tiheydeltään sopiva pesun jälkeen. Mallina on Anna Verschikin Particular -toppi.

Kesän alussa neuloin vielä pari laatikkoneuletta vanhalla koneellani, lankana näissä molemmissa laatikoissa ja tuubeissa on HjerteGarnin pehmeä ja ohut Organic 350 Wool Cotton (55 % luomumerinovillaa, 45 % luomupuuvillaa, 50 g/350 m). Koneessa neulat jumittuivat yksi toisensa jälkeen, joten jännitin koneen hajoamista enemmän kuin ohuen ja pehmeän langan katkeamista neulomisen aikana.

Sitten mittani täyttyi lopullisesti vanhan koneeni kanssa ja matkustin heinäkuussa Tallinnaan hankkiakseni uudemman käytetyn neulekoneen, joka myös toimisi moitteettomasti. Löysin Brotherin mallia KH-881 ja siihen sopivan Eva -merkkisen alatason mallia KR-830.

Ensiksi piti tietysti testata, millä tavoin uusi koneeni eroaa vanhasta ja saako uudella koneella laatikoita?

Eroja löytyi koneiden välillä, mutta laatikot onnistuivat myös uudella koneella. Tässä laatikossa käytin lankana HjerteGarnin pehmeää ja ohutta Organic 350 Wool Cottonia sekä sitä karheampaa Wool Silkiä (75 % luomuvillaa ja 25 % silkkiä, 50 g/ 300 m).

Myös ohut, merseroitu ja tiukkakierteinen puuvillalanka kelpaa uudelle koneelleni, kuten tässä mustassa laatikkopaidassa, jossa kokeilin lyhennettyjä kerroksia sekä pääntien että olkalinjan muotoilussa. Lankana käytin Madame Tricoten Alminaa 8/4 (50 g/ 169 m). Opin, että lyhennettyjen kerrosten kääntymispaikat on tavalla tai toisella sidottava neuleeseen, kuten neuloessa käsin.

Uudessa koneessani on toimiva reikäkorttimekanismi ja pitsikelkka. Pitsikelkan ja pitsireikäkortin käyttöä piti opetella jonkin aikaa ennen kuin hoksasin, miten ne toimivat yhdessä. Parhaiten konepitsi onnistuu ohuesta ja joustavasta villalangasta, kuten Midaran Romasta. Tässä laatikkopaidassa on helmassa korkea hevosenkenkäpitsiraita ja rullautuva reuna.

Vaikka koneneuleet kiehtovat minua erityisesti juuri nyt, ei käsin neulominen ole kokonaan unohtunut. Neulefestareiden ohjelmalehtisessä julkaistiin Joji Locatellin Midsummer Haze -pitsikauluri ja sehän piti saada heti puikoille! Pienen nieleskelyn jälkeen (se johtui langan melko kalliista hinnasta ja onnettomasta värikartasta) ostin kauluriin langaksi ohjeessa käytettyä ihanan pehmeää WalkCollectionin Linea Light -lankaa, joka on alpakan (50 %), pellavan (25 %) ja silkin (25 %) suloinen liitto. Langan sävy on Smokey ja sen savunharmaa sävy oli lähinnä omia värejäni. Täytyy kyllä myöntää, että huivin väri on hivenen mukavuusalueeni ulkopuolella edelleen, mutta langan pehmeys ja kiilto korvaavat värin puutteet!

Huivi oli minulle ensimmäinen Jojin neule ja ohje toimi hyvin, kunhan ensin maltoin lukea sen huolella. Festarikämppikseni muistanevat kiukutteluni ohjeen alun kanssa...


I'm sorry, my international readers, but this time I write only in Finnish. In this post I'm trying to tell and show all the things I have knitted during this summer. The main thing is my new knitting machine and new BOX sweaters and of course Joji's Midsummer Haze.

Lotta Jansdotter, Lempivaatteita

Keväisin minuun iskee ompeluvimma. Tänä keväänä vimmaa on ylläpitänyt hiljattain suomeksi ilmestynyt Lotta Jansdotterin kirja Lempivaatteita (Everyday Style: Key Pieces to Sew + Accessories, Styling and Inspiration, 2015).

Lotta Jansdotter on Ahvenanmaalta lähtöisin oleva, New Yorkissa asuva ja työskentelevä tekstiilisuunnittelija. Hän suunnittelee pääasiassa skandinaaviseen makuun sopivia painokuviollisia sisustuskankaita ja on viime vuosina julkaissut useita ompelukirjoja. Lempivaatteita on ensimmäinen, joka on suomennettu. Kirjan kuvat ovat Jenny Hallengrenin käsialaa ja kirjan kuvitus on runsas ja laadukas. Juuri laadukkaiden kuviensa ansiosta kirja on varsinainen herkkupala ompeluvimmaiselle.


Jo ensi silmäyksellä kirja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Kirjassa esitellään viisi yksinkertaista vaatetta (hame, mekko, paita, housut ja jakku), joita muuntelemalla on saatu runsas mallisto. Mallisto esitellään kirjassa monin tavoin, kuten selkeinä ääriviivapiirustuksina...

... vuodenaikojen ja käyttötarkoituksen mukaan ryhmiteltynä...

ja vielä kerran eri tavoin yhdisteltynä.

Lisäksi kirjassa on kaavat ja ohjeet neljään erilaiseen kassiin sekä muutamiin asusteisiin ja koruihin, joita voi tehdä siitä pikkusilpusta, jonka kotimpelija yleensä laittaa roskiin. Jansdotter käyttää vaatteissaan suunnittelemiaan sisustuskankaita, mutta myös käsinkudottuja kankaita, pellavaa, villaa ja silkkiä.

Jansdotter opastaa viihdyttävästi lukijaansa kankaiden valinnassa, kertoo vaatemalleistaan sekä ihmisistä, joiden päällä vaatteet on kuvattu. Ompeluohje -osio on löytyy kirjan takaa erivärisenä kokonaisuutena. Kaavojen löytämistä kaava-arkilta on helpotettu erillisellä kaava-arkkioppaalla.

Jansdotterin yksinkertainen, skandinaavinen, minimalistinen tyyli on lähellä omaani ja tästä syystä kirjaan on mukava tarttua, vaikka luultavasti löytäisin runsaasta kaava-arkistostani malleihin soveltuvat ja itselleni sopivat (ja testatut) kaavat. Minua viehättävät erityisesti huomiota herättävän yksinkertaisiksi jätetyt kaavat. Harvoin löytää näin riisuttuja ja pelkistettyjä kuositteluja perusvaatteista.

Jotta saisin tuntumaa kirjan malleihin ja kaavojen käyttökelpoisuuteen, päätin toteuttaa Esme -tunikan ja Owyn -housut kirjan ohjeiden mukaan.

Ensimmäinen asia, johon  kiinnitin huomiotani, on vaatteiden kaavoitus. Jansdotter mainitsee käyttäneensä ompelijan apua kaavoituksessa, mutta ei kerro, mitä kaavajärjestelmää malleissa on käytetty eikä sitä, minkä kokoiselle ihmiselle vaatteet on suunniteltu. Ohjeissa ei myöskään mainita vaatekappaleiden pituuksia, joista voisi arvioida, tarkitseeko kaavaa muokata itselle sopivaksi. Kaavat sisältävät saumavarat, mikä hankaloittaa sekä kaavojen mittaamista että niiden muuttamista. Erityisesti Owyn -housujen takakappaleen kaava herättää ihmetystä: haarakaari on liian lyhyt ja liian loiva.

Vaikka en ole erityisen muodokas pakaroiltani, Owyn -housuissa ei ole riittävästi tilaa takapuolelleni, eivät housut nouse takaosaltaan riittävän ylös. Kuvassa näkyy, kuinka housut jäävät epämukavasti liian alas yhden kyykistymisen jälkeen. Joogahousuiksi näistä ei todellakaan ole, vaikka kirjassa niin väitetään.

Esme -tunika on kaavoitukseltaan Owen -housuja onnistuneempi, vaikka sekään ei ollut ongelmaton. Esmen kädentiet tuntuvat minulle liian ahtailta, helmasta tuli kapeampi ja lyhyempi kuin kirjan kuvissa. En käyttäisi näin lyhyttä tunikaa sukkahousujen kanssa, kuten kirjassa käytetään.

Olen yllättynyt näistä vaatteiden istuvuusongelmista, sillä olen N-2001 kaavajärjestelmän mukaan standardimittainen: pituuteni on 168cm, olen vartalotyypiltäni C eli lanteikas ja kokokoodini on C 42. Vastaava kaavakoko löytyy taatusti muistakin kaavajärjestelmistä. Standardimitoistani johtuen onnistun yleensä löytämään itselleni sopivaan koon kaavasta kuin kaavasta eivätkä hihat, lahkeet tai helmat yleensä jää näin niukoiksi.

Toinen hankaluus oli kaavojen kopioiminen kaava-arkeilta. Yksittäiset kaavojen osat on sijoitettu usealle arkille, joten kopioidessa arkkeja täytyy pyöritellä ja liittää kaavojen osia toisiinsa. Isommatkin osat olisivat kyllä mahtuneet yhdelle kaava-arkille.

Kolmas kirjan hankaluus on suomennos. Kirjassa käytetyissä termeissä on jonkin verran epätäsmällisyyksia ja virheitä. Kirjassa puhutaan esimerkiksi peruskaavoista, vaikka kirjan vaatteet ovat selvästi kuositeltuja. Peruskaava -nimitystä käytetään vain jonkin kaavajärjestelmän mukaisesti piirretyistä kaavoista, jotka ovat lähes vartalonmyötäiset. Peruskaavoja muuttamalla eli kuosittelemalla saadaan erilaisia vaatemalleja, kuten Jansdotterin vaatteet tässä kirjassa. Ihmettelin myös Esme -tunikan hihansuun huolittelua. Kaavassa kerrotaan, että hihassa on 3 cm saumavaraa. Ompeluohjeessa neuvotaan taittamaan päärmevaraksi vain 3 mm:n päärme. Näin kapeaa päärmettä ei taida olla oikeasti tarkoitus tehdä? Olisin kaivannut suomennokseen myös jonkinlaista arviota kankaan menekistä. Amerikassa vaatetuskankaat ovat tyypillisesti kapeita, vain noin 110 cm leveitä, mutta täällä Suomessa vaatetuskankaan tyypillinen leveys on 140-150 cm. Tällä on iso vaikutus siihen, miten paljon kangasta tarvitaan. Mittasin omien kokeilujeni menekit: M-kokoiset Owyn -housut saa 1,15 m:n palasta (leveys 150 cm) ja M-kokoisen Esme -tunikan taskuilla saa 1,5 m:n palasta (leveys 150 cm).



Jansdotterin kirjan ansio on siinä, että se näyttää, miten yksinkertaisilla perusvaatteilla voidaan luoda toimiva ja persoonallinen arkivaatetus. Kirjan mallit taipuvat toki myös juhlaan, kun kankaiksi valitaan juhlavia kankaita. Kirja on hyvä fiilistelyn ja inspiraation lähde. Kirjan kaavoilla onnistuu kyllä, jos haluaa kokeilla vaatteiden valmistusta itse. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan kaavojen toimivuutta omalle vartalolle  ompelemalla ensin koekappale jostakin edullisesta kankaasta (kuten lakanakankaasta), kuten Jansdotter itsekin suosittelee. Istuvuutta ja käyttömukavuutta tavoitteleva voi etsiä itselleen toimivammat kaavat tai tehdä tarpeelliset muutokset Jansdotterin kaavoihin.

Olen saanut kirjan kustantajalta tätä blogipäivitystä varten.


I'm sorry, but this time I'm just writing in Finnish. I'm just writing a book review.

Breathing Space 2.0

Malli/Pattern: Breathing Space by Veera Välimäki
Langat/Yarn: Rico Design Essentials Cotton DK, 50 g/130 m, 460 g.

Toinen Breathing Space valmistui kuin itsestään paksuhkosta, DK-vahvuisesta puuvillalangasta. Tiheys ei tietenkään täsmännyt, mutta sillä ei ollut juurikaan muuta merkitystä kuin se, että kesken neulomisen oli vaihdettava kokoa liian matalien kädenteiden vuoksi. Aloitin neuleen XS-koon mukaisesti, ja hyppäsin seuraamaan S-koon ohjeita purkamatta miehustaa. Tästä syystä miehustan raglanlinjat kulje suoraan kädentien pohjaan, vaan muutaman silmukan verran sivuun. Päätin olla välittämättä moisesta ja se oli viisas päätös. Raglanlinjan pieni virhe ei ole silmiinpistävä.

My second Breathing Space was quickly made of thick, DK-weight cotton yarn. Of course, the gauge did not match with the original pattern.The only problem was that in the middle of knitting it was necessary to change the size due to too low armholes. I started knitting according to size XS, and I went to follow S-size instructions. For this reason, the raglan lines of the yoke do not go directly to the bottom of the underarms. They go a few loops to the side. I decided to ignore this little problem and it was a wise decision. The small fault in raglan line is not visible.

Tällä kertaa tein myös kaikki vartalo-osan lisäykset, joten helmasta tuli leveä ja pallomainen.

This time I also made all the increases of the body part, making the body wide and spherical.

Tämän puseron ainoa ongelma on se, ettei muita neuleita tee enää mieli käyttääkään!

The only problem with this sweater is that I do not want to use any other knitwear anymore!

Puolipatenttia / Half Brioche Sweater

Malli/Pattern: Universal Brioche Sweater by Anna Verschik
Lanka/Yarn: MarLen 100 % puuvillalanka/cotton yarn, 100g = 335 m, 405 g.
Puikot/Needles: 2,25 mm.

Jotain sentään valmistui tänä keväänä: Annan puolipatenttineule, joka oli maaliskuussa yhteisneulonnassa Ravelryn puolella.

I got something after all finished this spring: Anna's Universal Brioche Sweater. There were KAL in Ravelry about this sweater in March.

Patenteissa neulotaan kaksi kerrosta, jotta saadaan aikaan yksi patenttikerros. Tästä syystä neulominen saattaa kestää kauemmin kuin yksikertaisten neulosten neulominen. Puolipatentissa neuloksen nurjalla puolella neulotaan langankiertojen sijaan 1 oikein, 1 nurin -joustinneuletta. Tästä syystä neuloksen oikea ja nurja puoli näyttää erilaiselta. Puolipatentti saatta olla helpompi neulottava kuin oikea patentti, mutta siinä on kaikki samat ominaisuudet kuin patenteissa yleensä. Patenteille tyypillinen venyminen leveyssuunnassa yllätti minut ja puserostani tuli leveämpi kuin ajattelin, vaikka tein koetilkun ja huolelliset laskelmat. Aikaa kului myös yllättävän paljon.

In brioche knitting, it takes two "passes" to complete a single row of knitting, since only half the stitches are knitted each time. The other half are slipped. For this reason, it also takes more time than knitting simple knit-purl combinations or pattern made with yarn-over stitches. In half-brioche stitch this so called brioche stitch has alternated with purls on the wrong side. The sides (wrong and right) looks different. It may be easier to knit, but it has all the typical characteristics of  brioche stitches. The typical stretching of the width direction of (half-)brioche stitches surprised me and sweater became wider than I thought, although I made a swatch and careful calculations. It also took time surprisingly lot.

Mainio perusneule siitä kuitenkin tuli!

However, I got wonderful new basic sweater!