keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Suruneule ja mekko / Grief knitting and dress

Tämä syksy on ollut minulle erityisen raskas. Yhden syyn haluan jakaa täällä neuleblogissani, sillä sen vaikutukset näkyvät neuleissani ja olemuksessani tällä hetkellä.
 
 This autumn has been particularly heavy for me. One reason I want to share here in my blog, as its effects are in my knittings and my being at this time.
 
 
 
Äitini sairastui vakavasti noin kaksi vuotta sitten. Kuluneen syksyn aikana hänen vointinsa huononi vauhdilla. Lokakuussa hänet otettiin sairaalaan ja hänelle tehtiin saattohoitopäätös, mikä merkitsi minulle, ainoalle lähiomaiselle, raskaan ajan alkua. En voinut olla päivittäin äitini tukena, sillä asun 430 kilometrin päässä hänen kotipaikastaan. Onnekseni tukenani oli ymmärtäväinen esimies ja työterveyshuolto sekä kolme äidilleni läheistä ihmistä, jotka pystyivät olemaan äitini tukena silloin, kun en itse voinut olla paikalla.
 
My mother became seriously ill about two years ago. During the autumn her condition worsened rapidly. In October, she was taken to the hospital and the doctors made ​​the decision to palliative care, which meant to me, the only close relative, the beginning of heavy duty period of my life. I could not help my mother support on a daily basis, as I live 430 kilometers away from her home place. Lucky for me there for me my superior did understand what I was going through a as well as three people close to my mother, who were able support my mother when I actually could not be present.
 
 
 
 
Junamatkoilla ja sairaalavuoteen vierellä oli aikaa neuloa, samoin yksinäisinä iltoina äidin asunnolla. Neuloin vuoroin Veera Välimäen Opettajatar -takkia kahtena eri versiona ja vuoroin kehittelin omasta Lehdet -neuleestani korkeakauluksista versiota.
 
 
There was blenty of time to knit in train travels, beside my mother's bed in the hospital, and lonely evenings without my family in mother's apartment. I knitted alternately two Opettajatar -jackets designed by Veera Välimäki and developed a version with high collar from my own Leaves -cardigan.
 
 
 
Marraskuun Lehdet / November Leaves
Malli/Pattern: oma/my own
Lanka/Yarn: Aaden karstavillalanka 8/2/ Aade carded yarn 8/2 290 g
Puikot/Needles: 3,0 mm, 3,25 mm, 3,5 mm  ja/and 3,75 mm.
 
 
 
 
Molemmat Opettajattaret ovat vielä hitusen kesken, mutta Marraskuun lehdet valmistui marraskuun puolessa välissä ja se kuvattiin Eino -myrskyssä. Pian neuleen valmistumisen jälkeen äitini menehtyi.
 
Both Opettajatar -jackets are have still a little unfinished, but I finished my own design in mid-November. Soon after that my mother passed away.
 
 

 
Suruneuleeni kaveriksi ompelin äitini hautajaisiin mekkosen dupionsilkistä. Mekon kaava on tuttu esimerkiksi täältä ja se toimi hyvin taas.
 
I sewed a dress paired with this cardigan for my mother's funeral. The dress pattern is a familiar example here. This time I used dupion silk fabric and the pattern worked well as allways.


 
Elämä toki jatkuu surusta ja menetyksestä huolimatta. Tätä joulunaikaa se kuitenkin selvästi varjostaa.
 
Life certainly goes on in spite of our sadness and loss. This Christmas time, however, it clearly overshadows.
 

 

7 kommenttia:

  1. Syvä osanotto suruusi. Oma äiti, elämänantaja, se monesti läheisin ja rakkain.

    Neuleet ja mekko ovat kauniita, vaan tunnelma on toinen, kun miettii läpikäymiäsi vaiheita.

    VastaaPoista
  2. Todella kauniit suruvaatteet. Osanottoni vielä tätäkin kautta.

    VastaaPoista
  3. Osanotto, Mia. Hieno, että jatkat neulomista.

    VastaaPoista
  4. Otan osaa. Olet varmaan neulonut osan tunteistasi noihin neuleisiin. Kaunis takki ja mekko. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  5. Kauniita ovat, sekä molemmat työt että kuvat. Voimia ja lämpimiä ajatuksia joulunaikaasi.

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanotto ja paljon voimia Mia. Oma äitini kuoli 6½ sitten. Silloin minä kävin noita samoja tunteita läpi ainoana lapsena. Isäni oli kuollut kolme vuotta aiemmin.
    Kauniit suruvaatteet. ♥

    VastaaPoista
  7. Ompelit vielä tänä surusyksynä mekonkin itsellesi. Se on niin kaunis, näinhän sen hautajaisissa. Neuleesi ovat uskomattoman kauniit. Jaksaisinkohan minä tehdä myös tuollaisen neuleen, tosin en varmaan tekisi sitä samasta väristä. Voimia sinulle, Mia. Olet ollut vahva koko tämän suruisen, sumuisen syksyn. Mutta saamme voimia ylhäältä silloin, kun emme muuten jaksaisi.

    VastaaPoista