Turkoosi puolikuu / Turquoise Half Moon

Malli/Pattern: Poolkuu by Anna Verschik (Ravelry-linkki)
Lanka/Yarn: Greta an the fibers Sock -yarn 75% Wool, 25% Acrylic (420 m/ 100 g) 100 g
Puikot/Needles: 3,75 mm.

Symmetrinen Puolikuu -huivi valmistui. Lankana käytin barcelonalaista käsinvärjättyä sukkalankaa. Langan väri oli niin kirkas ja mehevä, että se houkutteli neulomaan ja huivi neuloutui melkein itsekseen.

Symmetrical Poolkuu -scarf is now completed. The yarn I used was hand dyed sock yarn from Barcelona. The color of this yarn was so bright and juicy that it attracted me to knit constantly.

Olen käyttänyt huivia paljon, vaikka sukkalanka ei ole kaulan ympärille aseteltuna ihan niin miellyttävä kuin pellavainen huivini. Pellava alkaa hiipiä jo käyttövaatteisiinikin. On kevät!

I have used it a lot although it is not just as pleasant to use as linen scarf. Linen starts to creep in the clothes I'm wearing now. It's spring!

Lisää harmaata / More grey knittings



Malli/Pattern: Poolkuu by Anna Verschik (Ravelry-linkki)
Lanka/Yarn: 8-säikeinen pellava/8-ply linen yarn 100 g
Puikot/Needles: 3,75 mm

En ole juurikaan neulonut huiveja. Ihmettelen itsekin, miksi en. Karkeasti yleistäen huivit ovat pienehköjä projekteja ja ne syntyvät pienestä määrästä lankaa. Huivin rakenne voi olla hyvin yksinkertainen, graafinen tai hyvin koristeellinen, ja muodoltaan symmetrinen ja säännöllinen tai epäsäännöllinen, siis ihan mitä vaan. Löysä neulekäsialani voisi olla huiveissa jopa eduksi, kun tulisi saada aikaan hyvin laskeutuvaa neulosta. Huivit neuletöinä sopisivat siis mitä mainioimmin minulle, sillä olen luonteeltani välillä vähän kärsimätön (ja minulla on krooninen aikapula).


I haven't been knitting scarves and I wonder myself why. Roughly speaking scarves are small-scale projects, and they arise from a small amount of yarn. The structure of scarf may be very simple, graphic or very ornate, and the shape of symmetrical and regular or irregular, therefore, whatever. Scarves could be very suitable for me as I knit loosely, I am a bit of impatient by nature and I have a chronic lack of time.

Sain viime syksynä Annalta lahjaksi pellavalankaa ja Poolkuu-huivin ohjeen, ikään kuin vinkiksi. Olin aikaisemmin ihaillut huivin yksinkertaisuutta ja graafista pitsikuviota. Siihen yhdistelmään miellyn aina Annan ja muidenkin neulesuunnittelijoiden designeissa. Ensimmäisessä versiossa huivin osat olivat yhdenmuotoiset, mutta ne on neulottu keskisaumasta yhteen, jolloin neulepinta on toisessa puolessa pääsääntöisesti sileä ja toisessa nurja. Poolkuussa huivin kappaleet on neulottu peilikuviksi, joten puolikkaat muodostavat yhdelle puolelle sileän ja toiselle puolelle nurjan neulepinnan.

Muut neuleet veivät kuitenkin ajatukseni ja aikani Poolkuun jäädessä syrjään odottamaan. Sitten koitti talviloma ja olin matkaneuletta vailla, sillä Aarni 3.0-pusero oli juuri valmistunut enkä ollut ehtinyt suunnitella seuraavaa neuletta. Muistin Poolkuun ja pellavalangan ja kelpuutin ne mukaani Italiaan.


Last fall Anna give me some linen yarn and Poolkuu-scarf pattern as a gift. I had previously admired for the simplicity and graphic lace pattern of this scarf. I always take a fancy to that combination. In the first version of Anna's scarf parts were consistent, but they were knitted together from the center and therefore are contrary to each other. In the Poolkuu -scarf the pieces are knitted pieces as mirror images, so the two halves are forming one side knitted and the other side purled surface. My focus, however, went on other projects first. Then came my winter holyday week and I was missing good and simple knitting idea. I remembered Poolkuu -scarf and linen yarn, and I took them with me to Italy.

Luin Annan ohjeen ennen matkaa ja päätin seurata sitä täsmälleen. Matkan aikana neuloin silloin, kun se sopi muun perheen aikatauluihin. Otin siis hyvin rennosti. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kotiin palattuamme huomasin, että olin neulonut kaksi samanlaista kappaletta, en peilikuvia.

Haukoin kyllä hetken henkeäni huivikappaleiden äärellä, sillä olin hyvin hämilläni omasta hajamielisyydestäni. Sattumalta Anna tuli käymään Helsingissä heti matkamme jälkeen ja me tapasimme juuri, kun olin pohtimassa, puranko toisen huivikappaleen. Saimme makeat naurut hajamielisyydestäni. Päätin, etten pura toista kappaletta, sillä ne on neulottu Italian kevätauringon paisteessa Amalfin rannikolla. Ne ovat kuin matkamuisto. Sain matkamuiston sekä makeiden naurujen lisäksi oivan opetuksen siitä, ettei yksinkertainenkaan ohje ole aina ihan yksinkertainen. Kyllä sitä seuratessa on oltava hereillä!

I read the instructions and decided to follow it exactly. During the trip I took a very relaxed manner with the scarf. But what happened? After returning home, I noticed that I was knitting two identical pieces, not mirror images.

I was very confused about my own distraction. Coincidentally, Anna came to visit in Helsinki immediately after our trip and we met just when I was thinking what to do with another scarf piece. We got good laugh. I decided not to rip the other piece and live with it as it is.  I got a memorable souvenir and sweet laugh but also an excellent teaching that the simple instructions aren't always quite simple. It will only succeed if you are awake.

 

 

Muuten, symmetrinen Poolkuu on jo puikoilla. ;)

By the way, the symmetrical Poolkuu -scarf is already on my needles. ;)

Harmaa on uusi musta / The Grey is the new black

Harmaa tuntuu olevan nyt pinnalla tänä keväänä.
Niin on Lepopuikollakin.

Grey seems to be the new black this spring.
So it is in Lepopuikko too.

Malli/Pattern: oma/my own design
Lanka/Yarn: Riihivilla Aarni 100 % suomalainen villa/finnish wool, 100g=210m, 350 g
Puikot/Needles: 4,00 mm

Kun mies kasvaa, täytyy paitakin neuloa suuremmaksi.

Tästä neuleesta on tehty aikaisemmin jo kaksi versiota: Aarni ja Aarni 2.0. Samoilla virityksillä mentiin tälläkin kertaa, niin mieluinen on käärmeneule ollut pojalleni. Hänellä oli vain kolme toivetta: että paitaan käytettäisiin pojan nimikkolankaa Riihivillan Aarnia ja että hihasta löytyisi salmiakkikuvio.


When a son grows, a mother must knit bigger sweater.

This sweater is knitted  twice in the past: Aarni ja Aarni 2.0. We went with the previous Aarni-sweater notes this time too. It has been so pleasing to my son. He had only three wishes: the sweater would be knitted for Riihivilla's (a finnish yarn producer) yarn named Aarni (it's my son's name too) and in the sleeve there must be found a diamond pattern.

 

Kolmas toive oli peukkureiät ylipitkissä hihoissa, tietenkin! Tällä kertaa toteutus on pystysuuntainen ja lopputulos on edellisiä peukkureikiä siistimpi.


The third wish was for a long wristbands with tumb holes, of course!  This time I knitted vertical holes, and the end result is neater than horizontal one.

Äidin toive olisi, ettei poikanen kasvaisi niin nopeasti. Se toive ei kuitenkaan taida täyttyä.

This mother's wish would be that the son would not grow up so fast. It does not seem to fill.

Aarni marraskuu 2011



Aarni 2.0 helmikuu 2013

 

Aarni 3.0 maaliskuu 2015

 

Lisää harmaata on pudonnut jo Lepopuikolta...

 

More grey knits have already been completed in Lepopuikko...