sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Mekkotehtaan Aino / Aino dress from new sewing book


Mekkotehdas aikuisille -kirja kiihdytti kovasti ompeluvimmaani, joka muutenkin näin keväisin yleensä iskee. Niinpä vietin muutaman illan selaten kirjaa ja penkoen kangasvarastoani, ja sitten ryhdyin työhön. Ensimmäiseksi mekoksi valikoitui selkeälinjainen Aino-mekko, joka kirjassa kuvaillaan aloittelijan unelmaksi. Seurasin kirjan ompeluohjeita tarkalleen, sillä halusin testata, miten hyvin ompeluohjeet on laadittu. Kankaaksi valitsin Marimekon Piccolon.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Ompelen yleensä tällaisen suoralinjaisen mekon yhdessä illassa, mutta Ainon kanssa vierähti yhteensä neljä iltaa. Mekko ei valmistunut vapuksi, ja se harmitti.




Ongelmaksi koituivat Aino-mekon kokoamisohjeet. Niitä seuraten takasauma ja piilovetoketju ommellaan toiseksi viimeisenä työvaiheena, kun vuori, hihat ja pääntie ovat jo ommeltu valmiiksi. Toisin sanoen hihat ja vuori pyörii tiellä, kun vetoketjua kiinnitetään, ja jälki on myös sen mukaista. Vasta piilovetoketjun ja takasauman ompelun jälkeen mekkoa voi oikeasti sovittaa - ja vasta tässä vaiheessa huomasin, että pääntie on liian iso minulle. Liian isosta pääntiestä seuraa myös muuta vaivaa kuin rintaliivien olkainten vilkkuminen. Pääntielle selän puolelle jää suuri pussi (kuvat 2 ja 3).




Korjausten tekeminen oli erittäin hankalaa, sillä mekon kaikki rakenteet olivat jo valmiit. Hetken aikaa harkitsin piilovetoketjun, takasauman ja pääntien purkamista, mutta sitten keksin ommella pienet muotolaskokset pääntielle. Sekin oli riittävän hankalaa puuhaa, kun vuori oli jo paikoillaan.




Mekkoa korjatessani huomasin myös, että vetoketju takasaumassa on käytännössä tarpeeton, sillä mekko on A-linjainen, siis väljä, ja laajasta pääntiestä voi pujottaa pään ja kampauksenkin mainiosti.


Blogimaailmassa Mekkotehdas aikuisille -kirjaa on kovasti kehuttu, mutta on myös mainittu sen sopivan parhaiten aloitteleville ompelijoille. Kirjan mekkojen yksityiskohdat eivät kuulemma ole kovinkaan haasteellisia. Olen osittain toista mieltä. Kirja sopii mainiosti fiilistelykirjaksi ja antamaan ideoita mekkojen ompeluun, mutta aloittevan ompelijan ohjaisin käyttämään perusteellisempia ompeluohjeita ja kuvitettuja työvaiheita. Sellaisia julkaisuja on paljon markkinoilla tälläkin hetkellä. Omat fiilikseni Mekkotehdas aikuisille-kirjasta laskivat Aino-mekon ohjeiden epäloogisuuden myötä hieman. Jatkan edelleen kirjan kuvien fiilistelyä, mutta harkitsen kyllä paluuta omiin suosikkikaavoihini.


Niille, jotka haaveilevat Aino-mekosta, voin antaa muutaman vinkin:

  1. Kutista kankaat etukäteen. Tämä on mainittu kirjassa, mutta kertaus ei liene pahasta.
  2. Valitse kaavan koko huolella. Vertaile kaavan osia johonkin aikaisemmin käyttämääsi kaavaan, jotta saat mielikuvan vaatteen mittasuhteista.
  3. Leikkaa mekon osat 2 cm:n saumavaroilla (kirjassa suositellaan 1 cm:n saumavaroja). Näin saat lisää pelivaraa, jos mekko ei istukaan sinulle. Ylimääräiset saumavarat voi kaventaa pois myöhemmin.
  4. Sovita kaava tavalla tai toisella. Pelkkä kaavapaperin mallailu vartalolle ei riitä. Tee koemekko lakanakankaasta tai kokoa leikatut osat harsimalla tai ompelukoneen suurimmalla tikillä. Ne on helpompi purkaa pois kuin korjata valmista mekkoa.
  5. Yksityiskohdat, kuten piilovetoketju, on helpompi ommella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tässä mekossa ennen pääntien ompelua. Vuorin saa paikoilleen myöhemminkin.
  6. Jos jonkin työvaiheen kohdalla iskee epävarmuus, tarkista se toisesta ompelukirjasta. Esimerkiksi Joka tyypin kaavakirjat I ja II tarjoavat selkeitä ompeluvaihekuvia ja tekijät ovat tekstiilialan ammattilaisia.
  7. Harsi, sovita ja silitä jokaisessa työvaiheessa!

My apologies, but this time I write only in Finnish. I'm just telling one dress I sewed and working steps that are not managed well in my new sewing book.

9 kommenttia:

  1. Mä kohtasin nuo samat ongelmat, kun ompelin Ainoa. Tosin se on vielä kesken, koska pitäisi purkaa rumasti mennyt vetoketju. Oon myös pohtinut vetoketjun jättämistä pois, koska sehän on täysin tarpeeton tossa mallissa. Sääli sinänsä. Annan kuitenkin mahdollisuuden vielä parille mallille.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä! Ehkä jättäisin sitten suosiolla vetoketjun kokonaan pois. Enkä myöskään halua liian isoa kaula-aukkoa :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Uusi kommentointiyritys. Sisäinen kielipoliisini iski. Siis: Voihan kettu! Piirsin Ainon kaavat eilen, ja kovasti tekisi mieli tehdä moinen mekko sekä villa- että pellavakankaasta. Ajatuskin vetoketjuongelmista tai koeversiosta pistää kuitenkin huokailuttamaan. Mrrrr.

    VastaaPoista
  5. Mä taas olen ilahtunut postauksista, joissa kirjaa käsitellään kriittisesti ja asiapitoisesti, vaikka ompeluongelmat eivät ilahdutakaan. Kauniita kuvia on kiva fiilistellä, mutta ompelukirjalta odottaisi asiantuntevaa ohjeistusta ja kaavoitusta. Mä tykkäisin myös helpohkosta teoriasta, kun en erityisen edistynyt ompelija ole, mutta tykkään tietää miksi jokin tehdään niinkuin se tehdään. Mutta sitä varten taitaa tosin olla se Joka tyypin kaavakirja.

    VastaaPoista
  6. Kiitokset kommentoijille!

    Minua huolestuttaa suomalaisten käsityökirjojen taso. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kohtaan ongelmia käsityökirjan ohjeiden kanssa. En tiedä tekijöiden koulutustaustaa, enkä tunne kustantamoiden julkaisupolitiikkaa tarkemmin, mutta tuntuu siltä, että kauniit kuvat on käsityökirjojen paras anti ja tekijät ovat usein harrastajia.

    Kuten olen kaiketi jo jossain postauksessa paljastanut, olen tekstiilialan ammattikorkeakouluartenomi ja käsityötiedettä sivuaineena yliopistossa opiskellut luokanopettaja. Minulla on tekstiilityönopettajan pätevyys ja opetan alakoulun puolella tekstiilityötä. Minulle ohjeiden selkeys, loogisuus ja ymmärrettävyys ovat arkipäivää. Niitä ominaisuuksia peräänkuulutan myös suomalaisiin käsityökirjoihin raikkaan kuvituksen ja innovatiivisen designin lisäksi.

    VastaaPoista
  7. Saman kaula-aukon ongelman huomasin minäkin. Tein mekon vuorettomana ja siis kaula-aukon alavaralla, joten tuota vuorin kanssa säätämistä en päässyt kokemaan. Mutta niskaan jäi siis minullakin ylimääräistä. Päädyin purkamaan vetoketjun pois kokonaan ja otin takasaumasta sen verran sisään, että kaula-aukko asettui paremmmin. Mekko toimii oikein hyvin ilman vetoketjua. Muuten tykkään kyllä mallista.

    VastaaPoista
  8. Olipa valaiseva postaus, kiitos siitä. Hyvä että kritiikkiä annetaan tarvittaessa ja tässähän tuli aiheelllista tietoa jos ken ryhtyy Ainoa ompelemaan. Minäkin olen tuota kirjaa hypistellyt ja ihastellut ja varmaan jotain sieltä ompelenkin.

    VastaaPoista
  9. Mukava huomata, etten ole ainoa Ainon ompeluhommissa käämini polttanut ;) Mä törmäsin samoihin ongelmiin. Päädyin poistamaan vetoketjun takaa kokonaan, mutta sitten repesi vuori, kun se olikin liian tiukkana päältä riisuttaessa. Nyt Ainoni mököttää rutussa. Yritän saada sen käyttökuntoon jollain konstilla. Muut kirjasta tekemäni mekot onnistuivat hienosti :)

    VastaaPoista