Koneneulontako tylsää? / Knitting with machine boring?

Ei minusta. Vai mitä sanotte näistä?

Tummanlila laatikkoneule BOX II, Midaran Roma (100 % villaa, 750 m/100g) 180 g.
Kirkas lila tuubihuivi TUBE II, Rebel Yarnin ohut Blue Face Leicester-lanka 100 g.

Harmaanlila tuubihuivi TUBE III, Lamana Piura, ohut alpakkalanka 150 g, saatu Snurresta.

Harmaa tuubihuivi TUBE I, Holst Garnin Samarkand silkin ja villan sekoite, kolme eri sävyä, 150g.


Kaikki lähti tuubihuivi-ideasta.

Varastossani lojui Holstin silkkivillaa kolmessa eri harmaan sävyssä. Päätin kokeilla, sopiiko lanka koneelle ja neuloin kaikki kerät vuorollaan loppuun saakka.

Sopihan se! Sitten päätin neuloa surauttaa kaksi muuta edellä mainittua, huiviksi ajateltua lankaa tuubihuiviksi.

***

Onnistumisista intoutuneena päätin kokeilla laatikkoneuleen neulomista koneella. Kivoja mallejahan on vilissyt Ravelryssä jo pari talvea, kuten Joji Locatellin Boxy ja sen johdannaiset. Koska neulekoneella on lähes mahdotonta muotoilla neuletta muuten kuin lisäämällä tai kaventamalla reunasilmukoita, suoralinjainen ja muotoilematon neule sopii neulekoneella toteutettavaksi erinomaisesti. Samalla saadaan tasalaatuinen neulos. Ainakaan minun käsinneulottu neulokseni ei ole koskaan tasaista. Neulontavaihe on myös riemastuttavan nopea: etu- ja takakappaleen sekä hihat neuloo yleensä parissa tunnissa.

Ensimmäiseen laatikkoneuleeseen (BOX I) langaksi valitsin Malabrigon Sock-langat. Etu- ja takakappaleiden koko on suurinpiirtein 60 cm x 60 cm. Hihat ovat 24 cm korkeat ja 32 cm leveät. Pääntiessä ei ole mitään muotoiluja.

Erisävyisen vyyhdin vaihtuminen näkyy takakappaleen miehustassa, mutta siellä se ei häiritse minua.

Toiseen, ohuesta villalangasta (Midara Roma) toteutettuun laatikkoneuleeseen (BOX II) muutin mittasuhteita: etu- ja takakappaleiden leveys on 80 cm ja korkeus 60 cm. Lisäksi hihat ovat pienemmät kuin ensimmäisessä laatikossa: korkeutta on 16 cm ja leveyttä 24 cm.

BOX II:ssa muotoilin kaula-aukkoa pyöreämmäksi ja neuloin käsin reunuksen.

Lopputulokseksi sain kaksi käyttöneuletta sekä tukun lisäideoita tasona (kone)neulottaviin neuleisiin.

Koneneulontaa luonnehditaan kapea-alaiseksi, liian vaikeaksi ja liian mekaanikseksi tavaksi neuloa. Minua nuo rajoitukset kuitenkin kiehtovat ja huomaan, että pelkkien perustoimintojen kanssa voi leikkiä loputtomasti. Koneneulonta on mielestäni perusteltua erityisesti sileissä, suoralinjaisissa neuleissa. Eikä se ole tylsää!



This time, I write only brief in English. I just present my latest machine knitted garments: two simple boxy tunics and three tube scarfs.

Machine knitting is very fading technique here in Finland. Nobody is importing knitting machines and it is also nearly impossible to get spare parts or repairman. Knitters also say that the knitting with machine is not interesting because the machine is difficult to use, knitting is too mechanical and technical potential is very limited. But for me, these restrictions are very interesting. The more limited the technology is, the more I am interested in studying it. For this reason, I sometimes really get excited about machine knitting.

Pukkilassa

Olin ensimmäistä kertaa Pukkilan puikkopäivillä. Tuija minut sinne houkutteli ja hyvä olikin, että houkutteli. Takanani on nyt ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa ja mikäpä olisikaan parempaa lääkettä väsymykseen ja jännitykseen kuin leppoinen neulekokoontuminen kauniissa ympäristössä ystävän seurassa?

Ohjelmassa oli Tiina Kaarelan Puikkomaisterin Sukkakirjan esittelyä. Tämä oli minulle jo toinen kerta tällä viikolla, mutta oli silti ilo kuulla Puikkomaisteria!

Värioppia taiteilija Anu Välitalon ohjauksessa kokemuksellisesti ja elämyksellisesti.

Silmiä hiveleviä lankoja olivat myymässä tietenkin Handu itse, neulekahvila Lentävä Lapanen ja Sanski & Rukki ja Rautapata. Jälkimmäisen lankalaarit vetivät minua ja Tuijaa kovasti puoleensa.

 

Tämä suomyrtillä värjätty yksinäinen kerä jäi ostamatta, mutta silittelin sitä vielä lähtiessäni.

Nämä indigolla värjätyt (laarin ainoat siniset) vyyhdit sen sijaan lähtivät mukaani. Puikkomaisterin Juliat ovat mielessäni. En ole vielä koskaan neulonut pitsisukkaa enkä aloittanut neulomista sukan kärjestä, joten ensikertalainen olen tässäkin asiassa.

I'm sorry, but this time I write only in Finnish. I'm just telling my visit in Pukkila knitters meeting.

Puikkomaisterin Sukkakirja ilmestyi!

Eilen juhlittiin Snurressa Puikkomaisterin uunituoretta Sukkakirjaa. Kirjan on julkaissut Moreeni ja kirjan upeat kuvat ovat Susa Junnolan käsialaa. Sain kutsun tilaisuuteen Snurren väeltä, mistä suuret kiitokset sinne! Oli mielenkiintoista tavata Puikkomaisteri ihan kasvotusten, päästä kuulemaan kirjan taustoista ja syntyprosessista sekä keskustella muiden kutsuvieraiden kanssa.

Sukkakirja teki ensi silmäilyllä vaikutuksen. Junnolan kuvat ovat nautittavaa katseltavaa. Toisella silmäyksellä havaitsin rikkaan kuviomaailman. Puikkomaisteri on keskittynyt sukissaan kirjoneulekuvioihin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja poiminut ideat naapurimaista ja vähän kauempaakin. Kirjan ideana on tuoda perinteiset kansanomaiset kuvioaiheet nykyaikaan modernein väri- ja materiaalivalinnoin. Juuri tämänkaltaista perinteen ja nykyajan synteesiä olenkin kaivannut suomalaisiin käsityökirjoihin.

Kolmannella silmäyksellä huomasin vekkulit positiivi-negatiivi -leikittelyt muutamissa sukissa, kuten Onnenlehdissä, Norassa ja Ohdakkeissa. Sitten muutama sukkamalli alkoikin jo kuiskutella puikolle pääsystä.

Onnittelut Puikkomaisterille inspiroivasta kirjasta!  Lupaan käyttää sitä innoituksen lähteenä, kuten kehoitit ja jään odottamaan jatko-osia. Kiitokset Snurren ja Moreenin väelle kutsusta ja kivasta illasta!

Elokuussa / In August

Elokuussa minuun iskee aina kova vimma. Täytyy neuloa ja ommella uutta syksyksi.

Tällä kertaa vimma kasvoi niin suureksi, että piti virittää neulekone esiin. Sillä tulee valmista nopeasti. Muutamat tuubihuivit valmistuivat parissa illassa. Langat ylhäältä alas: Rebel Yarnin ohut Blue Face Leicester-lanka, Holst Garnin Samarkand silkin ja villan sekoite sekä Lamana Piura ohut alpakkalanka. Kaikki sopivat ohuutensa puolesta mainiosti neulekoneelle ja pehmeät kuidut sopivat huiveiksi suorastaan erinomaisesti!


Tuubihuiveista virisi ajatus eteenpäin laatikonmallisiin tunikoihin. Tunikan neuloo koneella parissa tunnissa, mutta viimeistely vie sitä enemmän aikaa, mitä ohuempaa lankaa on käytetty. Ensimmäiseen tunikaani käytin varastossani lojuneet Malabrigon Sock -langat, joista kaikki vyyhdit olivat onnettomasti erisävyisiä, vaikka olivatkin samaa värierää. Vyyhdin vaihtuminen näkyy sekä etu- että takakappaleen miehustoissa, mutta silmää voi hieman huijata esimerkiksi samansävyisellä tuubihuivilla.

Toinenkin tunika on jo neulottu, mutta siinä käytetty lanka on niin ohutta (Midara Roma 750 m/100g), että ompelen saumoja vielä useana iltana. Kuvassa hihapalat ovat kuivumassa muotoonsa.

Käsinkin olen neulonut. Sain hiljattain valmiiksi hampputunikan. Kuvaan sen ja kaikki muutkin neuleeni kunnolla, kunhan elokuun kiireisimmät päivät ovat takana. Koulut alkavat ja perheessämme palataan pitkän loman jälkeen taas arkeen. Siihen tottuminen vie voimia.

Elokuu on konekuu monella tavalla.



At this time only briefly in English. In August, knitting frenzy usually hits me. I'm busy anyway as work will begin after a long summer vacation.

This year, I installed my knitting machine for a long time. Knitting with the machine is very quick but finishing knittings takes a lot of time. The thinner the yarn is, the longer time it takes to finish it.

At this post I'm showing some machine knittings and one hand knitting briefly. I'll photograph all of them properly later on, as long as there is more time to do it.