Koneneulontako tylsää? / Knitting with machine boring?

Ei minusta. Vai mitä sanotte näistä?

Tummanlila laatikkoneule BOX II, Midaran Roma (100 % villaa, 750 m/100g) 180 g.
Kirkas lila tuubihuivi TUBE II, Rebel Yarnin ohut Blue Face Leicester-lanka 100 g.

Harmaanlila tuubihuivi TUBE III, Lamana Piura, ohut alpakkalanka 150 g, saatu Snurresta.

Harmaa tuubihuivi TUBE I, Holst Garnin Samarkand silkin ja villan sekoite, kolme eri sävyä, 150g.


Kaikki lähti tuubihuivi-ideasta.

Varastossani lojui Holstin silkkivillaa kolmessa eri harmaan sävyssä. Päätin kokeilla, sopiiko lanka koneelle ja neuloin kaikki kerät vuorollaan loppuun saakka.

Sopihan se! Sitten päätin neuloa surauttaa kaksi muuta edellä mainittua, huiviksi ajateltua lankaa tuubihuiviksi.

***

Onnistumisista intoutuneena päätin kokeilla laatikkoneuleen neulomista koneella. Kivoja mallejahan on vilissyt Ravelryssä jo pari talvea, kuten Joji Locatellin Boxy ja sen johdannaiset. Koska neulekoneella on lähes mahdotonta muotoilla neuletta muuten kuin lisäämällä tai kaventamalla reunasilmukoita, suoralinjainen ja muotoilematon neule sopii neulekoneella toteutettavaksi erinomaisesti. Samalla saadaan tasalaatuinen neulos. Ainakaan minun käsinneulottu neulokseni ei ole koskaan tasaista. Neulontavaihe on myös riemastuttavan nopea: etu- ja takakappaleen sekä hihat neuloo yleensä parissa tunnissa.

Ensimmäiseen laatikkoneuleeseen (BOX I) langaksi valitsin Malabrigon Sock-langat. Etu- ja takakappaleiden koko on suurinpiirtein 60 cm x 60 cm. Hihat ovat 24 cm korkeat ja 32 cm leveät. Pääntiessä ei ole mitään muotoiluja.

Erisävyisen vyyhdin vaihtuminen näkyy takakappaleen miehustassa, mutta siellä se ei häiritse minua.

Toiseen, ohuesta villalangasta (Midara Roma) toteutettuun laatikkoneuleeseen (BOX II) muutin mittasuhteita: etu- ja takakappaleiden leveys on 80 cm ja korkeus 60 cm. Lisäksi hihat ovat pienemmät kuin ensimmäisessä laatikossa: korkeutta on 16 cm ja leveyttä 24 cm.

BOX II:ssa muotoilin kaula-aukkoa pyöreämmäksi ja neuloin käsin reunuksen.

Lopputulokseksi sain kaksi käyttöneuletta sekä tukun lisäideoita tasona (kone)neulottaviin neuleisiin.

Koneneulontaa luonnehditaan kapea-alaiseksi, liian vaikeaksi ja liian mekaanikseksi tavaksi neuloa. Minua nuo rajoitukset kuitenkin kiehtovat ja huomaan, että pelkkien perustoimintojen kanssa voi leikkiä loputtomasti. Koneneulonta on mielestäni perusteltua erityisesti sileissä, suoralinjaisissa neuleissa. Eikä se ole tylsää!



This time, I write only brief in English. I just present my latest machine knitted garments: two simple boxy tunics and three tube scarfs.

Machine knitting is very fading technique here in Finland. Nobody is importing knitting machines and it is also nearly impossible to get spare parts or repairman. Knitters also say that the knitting with machine is not interesting because the machine is difficult to use, knitting is too mechanical and technical potential is very limited. But for me, these restrictions are very interesting. The more limited the technology is, the more I am interested in studying it. For this reason, I sometimes really get excited about machine knitting.