Edistymisiä

Vietimme keskikesän juhlaa Oulussa. Matkustimme sinne autolla ja matkojen aikana sain neulottua takkiani tähän pisteeseen:

Lankaa on jäljellä enää yksi kokonainen kerä sekä koetilkusta purettu pieni nyssäkkä. Hihoilla on nyt pituutta hieman kyynärpään yli ja helma yltää ylälantiolle. Toivon, että saisin hihat 3/4 -pituuteen ja helmaan ainakin yhden mallikerran.

Ompelutöiden suhteen olen ollut ahkerampi. Tänään valmistuivat kivat kesäasut pojilleni juuri sopivasti, kun Etelä-Suomea hellii hellejakso. Shortsit ovat Eurokankaan Tomppa -puuvillagabardiinia ja T-paidat JNY-designin kuviollista trikoota, jota olen ostanut Metsolasta Oulusta.

Isompi pojista sai shortseihinsa oranssit tikkaukset ja pienempi vihreät. Isomman shortsikaava on peräisin Ottobrestä ja pienemmän Suuri Käsityö lehdestä 5/2004. T-paitojen kaava löytyy uusimmasta Ottobre-lehdestä.

Olen havainnut, että tämän ikäiset pojat on kuluttavat leikeissään housunpolvet nopeasti rikki, joten housuja ei kannata tehdä pehmeistä tai ohuista kankaista. Kesähelteelläkin suosin housunlahkeita, jotka ulottuvat polvien yli. Näin säästymme monelta murheelta...

Uusi alku

Edellinen pettymys on nyt unohdettu, ja hankala lanka on nostettu takaisin lankavaraston hyllylle odottamaan uutta kesytysyritystä. Ensin on kuitenkin saatava muita ideoita toteutetuksi.

Lankana on Katia Linen, jota hankin viimeksi Tallinnassa vieraillessani. Neulon 3,5 mm:n puikoilla. Idea on saatu Annan neuleesta, toki yritän muunnella mallia itselleni sopivaksi. Olen laskenut mallitilkusta selän leveyteen sopivan silmukkamäärän. Pääntien ja miehustan  on muotoiltu "yritys ja erehdys" -menetelmällä, mikä on ollut hidasta ja vähän tuskastuttavaakin. Toki kaiken olisi voinut laskea etukäteen.

Pitsikuviota haeskelin kauan ja kokeilinkin muutamaa kivaa kuviota. Koetilkusta meinasi tulla jo aika iso, melkein huivin mittainen. Miellyin erityisesti keskimmäiseen kuvioon, mutta huomasin, että samasta pitsikuviosta on tulossa täällä kesäneule, joten jätän tällä kertaa kyseisen kuvion odottamaan toisenlaista ideaa.

Sitten muistin erään mieluisan ja toimivan pitsikuvion, jota olen aiemmin käyttänyt kahdessakin neuleessa. Olen pienentänyt vain mallikertaa.

Toimii mielestäni. Tätä on ilo neuloa! Puikot luistavat, lanka on miellyttävää ja riittoisaa ja kuvion mallikerran oppii nopeasti.

Ongelmia pellavan kanssa

Ostin helmikuussa Tallinnasta kerrattua pellavalankaa noin 400g. Lanka oli isolla teollisuuspuolalla.

Jo ostaessani mietin, mahtaako langan kierteisyydestä koitua ongelmia. Puolan toiseen päähän oli muodostunut melkoisia sykkyröitä. Langan väri oli kuitenkin niin houkutteleva, etten antanut muutaman saparon häiritä ja ostin koko kartion enempää miettimättä.

Kerin langan varovasti pienemmiksi keriksi kerintälaitteella, ja varoin lisäämästä lankaan kierteitä. Kaikki näytti hyvältä, saparot saatiin suoraksi ja pääsin neulomaan koetilkkua.

Sitten ilmenivät ongelmat:

Koetilkkujen neulominen on ollut hidasta, sillä kierteitä muodostuu paljon, eikä sillä näytä olevan väliä, juoksutanko lankaa kerän sisä- vai ulkoreunalta. Joudun pyörittämään kierteet pois, jotta neulominen onnistuu ylipäätään.

Ensimmäinen tilkku on neulottu puikoilla 2,5. Neulos näyttää virkatulta, sillä lanka kiertyy lisää neulottaessa, eikä silmukka laskeudu asentoonsa edes pesun ja tasokuivatuksen jälkeen.

Tilkku vääntyy kieroon sitä enemmän, mitä löysempää neulos on. Tässä kuvassa on toinen koetilkku, neulottu puikoilla 3.

Pesin tilkun ja kuivatin tasolla. Onneksi se näyttää nyt tältä:

 Ehkä tämä kelpaa. En tiedä.

On ilmiselvää, ettei langan kierteisyys ole tasapainossa. Luultavasti langassa on liikaa kierrettä, sillä se sotkeutuu ja kiertyy helposti, silmukat muistuttavat virkkauspintaa, neule vääntyy vinoon ja lanka tuntuu kovalta ja karhealta. Pellava on kova ja joustamaton kuitu, eikä se anna yhtään anteeksi kierteisyyden epätasapainoa.

Olisin halunnut neuloa tästä langasta kesäisen tunikan tai mekon, mutta nyt en oikein tiedä, mitä teen. Neulekoneella voisin tietysti vielä yrittää neuloa jotakin, mutta kippuralle menevän langan neulominen sillä ei kyllä tule onnistumaan yhtään paremmin kuin käsinneulonta.

Kuvassa Pirtin Kehräämön ja Aaden lankoja sulassa sovussa.

Ehkäpä nielen harmini, ja menen kerimään eilisiä ostoksiani. Niitä herkkulankoja katsellessani into neuloa palaa takuulla.

Lankaturistina kotimaassa

Olen ollut viime aikoina aika tavalla virolaisten lankojen pauloissa. Syitä on ollut kaksi: saatavuus ja hintataso. Vaikka asun pääkaupunkiseudulla, Suomen tasolla hyvän lankatarjonnan äärellä, ei täältä kotimaista villalankaa juuri löydä tai sitä on tarjolla hyvin rajattu valikoima. Lahden taakse on helpompi ja nopeampi matkustaa lankaostoksille kuin suomalaisiin tehtaanmyymälöihin. Tänään olen tehnyt suuren korjausliikkeen ja toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni käydä lankaostoksilla täällä:

Olin käymässä autolla kotiseudullani sukulaisvierailulla ja paluumatka ajoittui arkipäivälle eikä ollut kiire, joten 30 km:n piipahdus matkan varrella oli mahdollista. Tässä ovat ostokseni:

Liukuvärjättyä ja meleerattua karstavillalankaa 140 TEX x 2 (100g = 350m) 430g, sävynä farkkusininen.

Meleerattua karstavillalankaa 140 TEX x 2 (100g = 350m) 420g, värit liukuvat tummanharmaasta vaaleaan harmaaseen.

Liukuvärjättyä ja meleerattua karstavillalankaa 140 TEX x 3 (100g = 230m) 420g. Näistä neulon ensi talveksi pojilleni lapaset ja sukat.

Kaikki langat löytyivät tarjouslaareista, joten ostokset olivat edullisia. Luonnonväriset langat maksoivat 35 €/kg ja värjätyt 40 €/kg.

Kävin vielä toisessakin paikassa, nimittäin täällä:

Täältä lähti mukaan vain kankaita. Värit tuskin yllättävät, mikäli tunnette vähänkään makuani.

Tarkoitukseni oli tutustua pellavalankoihin ja erityisesti Wolli -nimiseen villapellavalankaan, mutta se ei tällä kertaa minua juurikaan innostanut, vaikka lanka tuntui miellyttävältä. Täällä matkaseurani sai myös hieman jaloitella ja tutustua maalaistalon pihapiiriin, vaikka satoi.

Ostosreissuni Savon sydämessä onnistui hyvin, ja aion käydä näissä kohteissa uudestaan, kunhan seuraavan kerran kuljen ohi sopivana viikonpäivänä.

Vesiputous

Nyt se on valmis!

Malli: oma sovellus kahdesta mallista The Chiton Pullover by Melissa Wehrle ja Metall by Anna
Lanka: Schachenmayr nomotta Brilliant (viskoosia 58%, puuvillaa 42%, 50g/110m) 350 g
Puikot: 3,5 mm

Molemmat mallit on julkaistu lehdessä, The Chiton Pullover löytyy Knitscene -lehdestä (winter/spring 2011), ja Metall Käsityö -lehdestä (syksy 2010).

Toppi on neulottu pyörönä alhaalta ylös kädenteille saakka, sen jälkeen miehusta ja selkäosa on neulottu erikseen. Jotta pääntiestä on saatu vesiputousmainen, miehustassa on tehty silmukanlisäyksiä sekä keskellä että pääntien molemmin puolin. Olalle on neulottu lyhennettyjä kerroksia muotoa antamaan. Olkasaumat on yhdistetty neuloen.

Topin sivuihin on neulottu ainaoikein -pystyraita, minkä vieressä on tehty lisäyksiä. Pystyraita on yllättävän tehokas keino hoikentaa topin linjaa ja ryhdistää koko olemusta.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, mutta toivon, ettei toppi venyisi käytössä enempää, sillä neulos on aika painavaa. Välttääkseni ikävät yllätykset laitoin sen kosteana hengarille kuivumaan ja venytin topin tarkoituksella mittaansa.

Mitähän sitten neuloisi, pellavaa vai puuvilla-pellavaa?

Lomalla

Suvivirsipäivä on nyt vietetty ja olen lomalla. Ensimmäinen lomaviikko on kulunut hitaista aamuista nauttien ja ystäviä tavaten. Vähän olen suonut aikaani myös neulomiselle.

Vesiputoustoppi ei valmistunutkaan suvivirsipäivään, sillä viimeiset työpäivät täyttyivät muista asioista. Nyt kuitenkin se näyttää valmistuvan, ehkä jopa tänään. Toinen olkasauma sekä pääntie on vielä viimeistelemättä. Kuvasta näkee topin muodon hyvin.

Ensi viikosta alkaen päiväni ovatkin sitten ihan erilaisia, sillä poikani jäävät myös lomalle. He ovat kasvaneet ulos viimevuotisista kesävaatteistaan, joten seuraavaksi täytyy tarttua ompeluksiin. Nämä kankaat pääsevät ompelupöydälle, T-paitoja ja shortseja ensihätään.

Lopuksi on näytettävä jotakin, mikä sai minut liikuttumaan kovin. Eräs oppilaani (8-vuotias) lahjoitti pojilleni itsetekemänsä kaarnalaivat. Huomatkaa erityisesti tuohipurjeet. Voiko opettaja saada kauniimpaa lahjaa oppilaaltaan?