Monta pikkujuttua / Many little issues

Eilen kävin Helsingissä virkistäytymässä Helenan kanssa. Yhdessä neulominen jäi tällä kertaa vähemmälle, mutta sen sijaan kävimme ompelutarvikeostoksilla sekä katselimme paikallisia käsi- ja taideteollisuustuotteita. Tietenkin myös keskustelimme neuleista, sekä tehdyistä että tulevista. Helenalta sain lopullisen vahvistuksen myös Trilogia III -neuleeseen, ja hänen kantansa oli sama, mihin olin jo runsaiden kokeiluiden jälkeen itsekin päätynyt. Trilogia III siis etenee mukavasti, mutta kuvia ette tällä kertaa siitä vielä näe. Toivottavasti voin pian kirjoittaa siitä ihan oman postauksen.

Kassimania on nyt loppuhuipennuksessaan: surauttelin eilen vielä yhden pikkupussukan käsilaukkuuni, yhden ison ostoskassin sekä vielä yhden Two-Kates -kassin, johon kokeilin ommella hieman muotoa pohjaan. Näin kassi pysyy vieläkin tukevammin kahvilan tuolille tai lattialle laskettuna.

Nyt kuitenkin jätän kassien ja pussien ompelun joksikin aikaa.

***

Lepopuikollakaan ei kaikki aina suju, kuten Strömsössä.

Tänä syksynä eräässä suomalaisessa käsityölehdessä esiteltiin tunnetun vaatesuunnittelijan design-kaava tunikasta, johon ihastuin kovin. Tarvitsin uutta vaatetta työpaikkani joulujuhlaan, ja tarkoitukseen sopiva, Berliinistä hankittu kangaskin oli jo olemassa, joten ryhdyin tuumasta toimeen noin viikkoa ennen juhlapäivää. Valitsin kaavakoon huolella, kuten aina. Mutta lopputulos muistutti ylisuurta säkkiä. Kaula-aukosta vilkkuivat alusvaatteet, olkapäät roikkuivat, rintamuotolaskokset eivät olleet lähelläkään rintoja ja käsiin jäi nyrkillinen kangasta sivuilta. Edes reilut sisäänotot molemmista sivusaumoista ja hihojen uudelleen istuttaminen eivät mekkoa pelastaneet, sillä se oli yksinkertaisesti liian leveä. En valitettavasti pysynyt sitä hirvitystä edes kuvaamaan.

Pari päivää nieleskelin pettymyksen karvasta kalkkia, kunnes keksin, miten pelastan mekkoni: otin ronskisti ylimääräisen tilan pois sieltä, missä sitä oli eli keskeltä edestä ja takaa.

Eteen ompelin kolme hiuslaskosta vyötärölle saakka, ja taakse piilotin "salalaskoksen" pääntieltä helmaan saakka. Ulospäin se näyttää keskisaumalta. Lopputulos näyttää tältä edestä:

ja takaa:

Tässä mekossa vaikeuksista huolimatta on kaikki se mitä halusinkin: venepääntie, muotoonommellut 3/4 -hihat, kaunis muoto ja istuvuus sellaisella väljyysvaralla, että oleminen ja liikkuminen onnistuu hyvin.

Nyt lomalla olen piirrellyt mekosta uudet, kahta kokoa pienemmät kaavat, ja uusi kangaskin on jo varattu. Vähän kuitenkin jännittää, miten käy.

***

Sitten neuleasioita:

Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä käytännössä tarkoittaa, kun lapsi kasvaa neuvolan +2-käyrillä.

Pikkuveli valmistui tätä talvea ajatellen kaksi kuukautta sitten, ja hihat ovat jo nyt lyhyet. Lohdukseni näin on käynyt kokeneillekin suunnittelijoille. Tässä kohtaa voin olla erittäin hyvilläni ensinnäkin siitä, että Pikkuveli on neulottu ylhäältä alas ja toisekseen siitä, että olen lankahamsteri. Koska paidan miehusta on riittävän pitkä, en kierrätä tätä vielä eteenpäin, vaan puran resorit, ja jatkan hihoja. Yhden illan homma, arvioisin.

***

Paljastan vielä joulukuun lanka- ja välineostoksia.

Joulukuun alussa järjestettiin toiset SILMÄ, PISTO, TIKKI, TAKKI -Keittiönperäyrittäjien käsityö- ja tarvikemarkkinat Helsingissä ja piipahdin siellä pikaisesti. Mukaan tarttuivat neliskanttiset sukkapuikot kokoa 3,5 mm.

Korviini oli jo kantautunut muutamia käyttökokemuksia neliskulmaisista puikoista, mutta halusin kokeilla niitä ihan itse. Joululomalla puikot pääsivät mukaan automatkojen aikana sukanneulontaan. En huomannut juurikaan eroa pyöreisiin puikkoihin. Ehkä silmukat pysyivät näissä aavistuksen verran paremmin, ja olihan näissä pientä uutuudenviehätystä. En kuitenkaan aio hankkia näitä enempää.

Ohessa perussukat, jotka on neulottu lähes pimeässä autossa Cubicseilla, lankana norjalainen Safirgarn (100 g, 100% puhdasta uutta villaa).

Joululomalla piipahdimme automatkalla pohjoisessa, ja paluumatkalla minulla oli poikkeuksellinen mahdollisuus käydä Pirtin kehräämöllä. Ostin sieltä 150 gramman kerän oranssia karstavillaa poikien lapasiin (niitä katoaa koko ajan) sekä poistolaarista kaunista harmaata karstavillaa niin mystisellä vahvuudella, ettei Raverlynkään tietokanta sitä tunnista.

Vyötteen kellastuneesta teipistä päätellen lanka on muinaista. Sitä löytyi vain 200 g, mutta väri on niin kaunista, että pitihän se lanka pelastaa omaan kaappiini.

Sorry, this time only finnish. I'm just telling my ups ang downs as a sewer and knitter and some shoppings I have done last year. Next time I promise to tell more about the Trilogy III (in english too).