Lankametsällä Vilnassa / Yarn Hunting In Vilnius

Tänä kesänä olen voinut keskittyä neuleharrastukseeni poikkeuksellisen intensiivisesti. Ensin lomaviikko perheestäni mahdollisti keskittyneen työskentelyn kaksitasokoneen kanssa, joka tuloksia esittelen myöhemmin syksyllä. Lomaviikkoni jälkeen lähdin vielä neljäksi päiväksi Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan tutustumaan paikallisiin lankakauppoihin ja neulojiin Annan kutsumana. Hän asuu Vilnassa kesäisin, osaa kieltä, tuntee kaupungin ja on pyytänyt minua useita kertoja vieraakseen sinne. Tänä kesänä minulla oli mahdollisuus lähteä.

This summer I have been able to focus on knitting extremely intensive. The holiday week without my family made ​​possible focused working with my Passap knitting machine. I will present the results later this autumn. Then I visited in Vilnius. Anna had called me to come there several times. She lives in Vilnius during the summer and she can speak the language, knows the city and local yarn shops. This summer I had the opportunity to go.

Gediminasin torni - Gediminas' Tower

Matkustan yleensä perheeni kanssa, joten yksin matkustaminen oli jo kokemus sinänsä. Nautin paljon siitä, ettei kenenkään muun (yleensä pienemmän) matkalaisen tarpeita tarvinnut koko ajan miettiä. Aamupäivät ehdin katsella nähtävyyksiä ja kierrellä kaupungilla kohteissa, jotka olin itse valinnut. Iltapäivät kiertelimme lankakauppoja yhdessä Annan kanssa, istuimme ravintoloissa ja kahviloissa neulomassa sekä keskustelemassa.

Usually I travel with my family, so traveling alone was already an experience in itself. I really enjoyed the fact that I didn't have to constantly think about anybody else's needs (usually smaller traveler's). In mornings I had time to see the sights and places that I had personally chosen. Afternoons we circled the yarn shops together with Anna, sat knitting in restaurants and cafes, as well as to discuss various matters.

Aamunkoiton portti - The Dawn Gate

Kuja Užupisin kaupunginosasta - Little alley from Užupis

Minun silmissäni Vilna on kaunis ja erittäin viehättävä kaupunki, joka on täynnä mielenkiintoisia vastakohtia, huolella restauroitua ja ränsistyvää, erilaisia rakennustaiteen kerrostumia ja poliittisia ajanjaksoja.

In my eyes Vilnius is a beautiful and very attractive city, which is full of interesting contrasts, both carefully restored and a poor condition, a variety of architectural layers and political periods of time.

Neulegraffiti puistossa lähellä Pyhän Annan kirkkoa - Knitting graffiti near St Anne's Church

Neulegraffiteja lyhtypylväissä - More knitting graffites in lamppostes



Myös tuliaiseni Vilnasta ovat monitasoiset. Ostin tietenkin paikallisten tuottajien lankoja ja kangasta.

 

 

Also, my souvenirs from Vilnius are multi-level. First of all, I bought yarns and fabrics from local producers, of course. 

 

 

SIŪLAS Lithuanian Linen 4 ply

Midara Roma 100 % Wool lace/2 ply

Kaksipuolista pellavakangasta - Two sided linen fabric

Löysin myös liettualaisen perinnekäsityön, neulotut ja helmikoristeiset rannekkeet, joihin ihastuin kovin. Kahdet rannekeet hankin valmiina, mutta ostin myös rannekkeista kertovan kirjan sekä tarvikkeet. Lisäksi sain Sonatalta henkilökohtaista opastusta niiden neulomiseen.

I also found a Lithuanian tradition of crafts, knitted and beaded wristwarmers. I fell in love with them! I bought two sets of wristwarmers, but I also bought the the book, as well as all the necessary equipment and supplies to knit them myself. In addition I received personal guidance from Sonata how to knit them.

Kaikkein tärkein tuliainen on kuitenkin yhdessä Annan kanssa vietetty aika ja lankoihin, neulomiseen, neuleisiin liittyvät, yhdessä pohditut asiat. Puran niitä syksyn mittaan blogissani.

However, the most important "souvenir" from Vilnius is the time I spent with Anna and the matters we discussed together. I reflect on them in my blog during the autumn.

Kirkontorneja joka puolella - Church towers in every corner

Sydämelliset kiitokset sinulle, Anna, hyvästä opastuksesta ja keskusteluistamme! Kiitokset myös Mezgimo Zonan Sonatalle kaikesta avusta!

Many thanks to you, Anna, for good guidance and conversations! Thanks also to Sonata from Mezgimo Zone for all the help!

Ačiū!

Koneneulonnan riemua - Joys and sorrows with Passap

En arvannut, miten työlästä onkaan neuloa Passapilla! Koko eilisen päivän turasin sen kimpussa, en kuntosalillekaan malttanut lähteä, kun halusin niin kovasti saada sillä jotakin aikaan. Kokeilin kolmea eri ideaa, ja kaikki epäonnistuivat. Rakenteet, jotka toimivat pienessä mittakaavassa, eivät onnistu oikeassa koossa. Neuleeseen jää reikiä ja neuloutumattomia silmukoita. Reunoihin jää helposti lankalenkkejä. Kaikki mainitut ovat oireita siitä, etten saa säädettyä langankireyttä oikein. Tai osaa. Harmittaa!

I did not realize how arduous it is to knit the Passap! I tried all day yesterday to get something done with it. I didn't even have time to the gym at all. I tried three different ideas, and all were unsuccessful. Structures that act on a small scale, fail to correct size. The machine doesn't work all the stitches. In the edges yarn easily leaves loops. All of these are symptoms of the fact that I should not set the tension properly. Or I just can't use it. Annoying!

Yksi viritelmä sentään toimii. Ensin neulotaan koneella pitkä suorakulmio, noin 55 cm x 185 cm.

One idea after all works. The first I knitted a long rectangle, about 55 cm x 185 cm.

Sitten yhdistetään aloitus- ja lopetusreunat rinnakkain ja yhdistetään 1,5 raidan matkalta. Tästä tulee keskitakasauma.

Then I combined start and end edges side by side and sewed them together with the 1.5 stripe length. This will be the center back seam.

Sen jälkeen yhdistetään keskikohta keskitakasauman kanssa kohdakkain ja yhdistetään sen molemmin puolin yhteensä 3 raidan matkalta. Loput aukosta jäävät kädenteiksi.


Then  the center back seam and the center of the ractangle are placed aligned with and sewed together to the both sides of the track 3 of the way. The rest of the opening will form armholes.

Alahelmaan ja miehustaan neulotaan joustinneuleet. Ensin lyhyt alareuna ja sen jälkeen pitkä sivu. Minä päätin neuloa ne käsin, sillä en jaksanut kikkailla koneen kanssa, vaikka se olisi ollut huomattavasti nopeampaa. Resori olisi pitänyt rakentaa osissa, enkä tässä kohtaa luota siihen, että se onnistuisi.

Next, there will be rib on the hem and front edge. I decided to knit them by hand, because I did not want to  knit with the machine, even though it would have been much faster. Ribs should have been knit in parts, and at this point I don't think that it would work.

Lyhyen alareunan resori käsinneulottuna vei yhden illan. Saa nähdä, miten kauan melkein kaksimetrisen miehustan resorin neulominen vie.

It took one evening to knit by hand short ribbing at the hem. We'll see how long it will take to knit the almost two-meter-long front edge.

Lankana on Aaden 8/2 tummanharmaa ja 13 vuotta lankakaapissa hillottu vaaleanharmaa vironvilla, jonka valmistajasta ei ole tietoa.

The yarn that I used is Aaden 8/2 dark gray. Light gray is also in Estonian but the manufacturer is not known.

Tämä idea ei ole omani. Samankaltainen neule on julkaistu Kauneimmat käsityöt -lehdessä 5/2010, ja sieltä minäkin idean nappasin. Lehdessä ei mainittu mallin suunnittelijaa, mitä heti hieman ihmettelin. En kuitenkaan löytänyt Ravelrystä kyseistä lehden numeroa, enkä vastaavia neuleita suoraan neuleen nimellä tai millään hakusanalla. Eilen sattumalta osui silmiini Ravelryssä tämä neule, jonka nimi on "Oben oder Unten" ja suunnittelija on Jytte Slente. Malli on julkaistu suunnittelijan omassa kirjassa "BC Garn, Ribs, Ridges & Ripples". Heti ensi vilaisulla voinee todeta, että kyseessä on sama neule. Jäin taas kerran ihmettelemään suomalaisen käsityölehden erikoista tapaa. Miksi neuleen suunnittelijaa ei mainita? Eivätkö he ole sen arvoisia?

This idea is not mine. A similar knitting is published in the finnisch craft magazine named Kauneimmat käsityöt  5/2010, and from there I grabbed the idea. The magazine did not mention the designer, what I immediately just wondered. I did not find this issue or any relative projects on the Ravelry database. Yesterday, by chance, this knitting caught my eye on Ravelry. It is called "Oben oder Unten", and the designer is Jytte Slente. The pattern is published in the book "BC Garn, Ribs, Ridges & Ripples". As soon as the first look you can say that this is the same cardigan. I stayed once again marvel at the way in which the finnish craft magazine treats designers. Why don't they mention the designer? Don't they deserve it?

Vanha idea, uusi viritys - Old idea, new implementation

Vietän tällä hetkellä lomaa perheestäni. Toisin sanoen elän kuin pellossa yksikseni kotonani muun perheen majaillessa isovanhempien hellässä huomassa. Suunnittelen, neulon ja ompelen omassa aikataulussani. Syön ja nukun miten haluan. Ihanaa!

I spend a vacation for my family at this time. In other words, I am by myself at home and rest of the family is staying with grandparents being looked after. I design, knit and sew in my own schedule. I eat and sleep the way I want. Lovely!

Puikoilleni on ilmestynyt tuttu rakenne uudella virityksellä:

There is something old with new implementation in my needles:

Rakenne on sama, joka olen kehitellyt Lehdet -neuleessani, samoin lanka on samaa kuin kevään versiossa, Rico Designin Essentials Cotton DK. Uuden, käyttökelpoisen pitsikuvion hakeminen ideaani oli kuitenkin haastavaa, sillä oli olemassa selkeät ehdot, jotka pitsikuvion tulisi täyttää. Kuviota pitää voida suurentaa huomaamattomasti, siinä pitää olla langankiertoja keventämässä neulosta ja pitsissä tulee olla oikeita ja nurjia silmukoita antamassa joustoa.

The structure is the same one that I have developed before in my Leaves Cardigan, as well as the yarn is the same as the spring version, Rico Design Essentials Cotton DK. Finding the new, usable lace pattern was, however, difficult, because there was a clear conditions that lace pattern should be filled. A pattern should be able to increase discretely, there must be yarn overs easing of knitted fabric and there should be some purled stitches to give flexibility.

Tällainen pitsi lopulta löytyi Barbara G. Walkerin kirjasta A Second Treasury of Knitting Patterns, nimeltään pilseniläinen laskostus (Pilsener Pleating). Se  muodostuu suorakulmaisista kolmioista, jotka on neulottu vuorotellen nurin ja oikein. Pinta on erittäin kolmiuloitteinen, sillä neulos nimensä mukaisesti laskostuu.

This kind of lace finally found in Barbara G. Walker's book A Second Treasury of Knitting Patterns, called Pilsener Pleating. It consists of a rectangular triangles, which is knitted alternately knitting and purling. The surface is highly a three dimensional because, as its name suggests, knitted fabric folds.

Ideani näyttää toimivan. Tosin reunasilmukat kiertävät kumpikin suuntiinsa, senkin riiviöt! Jätän ne kuitenkin sellaisiksi tällä kertaa.


My idea seems to be working. However, the edges of each bent in a different direction, those buggers! I'll leave them to live their own lives.


***

Pääsin viime viikolla ohikulkumatkalla piipahtamaan vihdoin Jyväskylässä Toivolan Vanhalla Pihalla ja tietenkin Titityyssä, josta toin muutamia Holstin lankoja lahjaksi Passapilleni. Ystävyytemme on vihdoin orastamassa, ja sen tuloksia näette Lepopuikolla pian!


Last week I was able to visit in Jyväskylä and in Titityy yarn store, which I bought a few balls of Holst yarn (both Supersoft and Coast) to my Passap as a gift. Our friendship is finally about to begin, and first results you can see in my blog soon!

Yli oman osaamisen / Over my own expertise

Olen tänä kesänä pähkäillyt muitakin asioita kuin kaaviotonta englanninkielistä ohjetta. Muistanette kirpputorilöydön, Passap duomatic S -kaksitasoneulekoneen, jonka ostin kaksi vuotta sitten?

Huollatin sen vihdoin sen käyttökuntoon kesäkuun alussa. Joku ehkä ihmettelee, miksi vitkuttelin koneen kanssa näin kauan? Yksi syy oli se, että lähin ja käytännössä ainoa Passap-korjaaja löytyy Lahdesta. Toinen ja merkittävämpi syy oli se, etten osaa käyttää kaksitasokonetta. Arvelin, että siihen perehtyminen vaatii aikaa, rauhaa ja pitkiä hermoja, eikä näitä ole työssä käyvällä äiti-ihmisellä liiemmälti kuin loma-aikoina, jos silloinkaan.

Olen suorittanut yksitasokoneella neulomisesta opintoviikkoja, ja opintojen aikana tehnyt yhden neuleen siten, että yksitasoiseen liitettiin toinen taso lisäosana. Kiinteä kaksitasoinen kone on ihan uusi juttu minulle. En ole koskaan nähnyt, miten se kootaan ja miten sillä neulotaan, joten kaikki on pitänyt pähkäillä itse käyttöohjeen kanssa. Vanhemman yksitasokoneen käyttötaidosta ei ole myöskään nyt hyötyä, sillä sveitsiläinen Passap ja japanilainen Toyota ovat mekaanisilta ratkaisuiltaan hyvin erilaiset. Paljon 1980-luvulla koneneulojia kouluttanut konekorjaajakin "rohkaisi" minua kertomalla, että sveitsiläisen koneen oppiminen on erityisen haastavaa, jos on oppinut käyttämään ensin japanilaista konetta, sillä silloin on paljon poisopittavaa.

Nettiin on onnekseni ladattu joitakin Passap -neulomisvideoita, ja niistä on ollut vähän apua, vaikka videoissa käytetyt koneet ovat tyypillisesti uudempia kuin minun. Koneen mukana tulleet käyttöohjeet ovat suomenkieliset, mutta valitettavan puutteelliset. Ei siinä kerrottu edes, miltä suunnalta kelkat pitää tuupata kiskoille ja missä järjestyksessä. Niinpä ensimmäinen yritykseni saada kone käyttökuntoon päättyi ikävästi ja loputulos oli tämä:

Yritin tunkea takakelkkaa väärästä suunnasta urilleen, ja öljyinen kelkka lipsahti käsistäni langanvaihtajan päälle, joka oli lattialla odottamassa asentamista. Onneksi mikään ei (ilmeisesti) mennyt rikki, sillä olen saanut koneen käyttökuntoon ja olen neulonut sillä muutamia lupaavia tilkkusia. Yhden työnkin ehdin jo innoissani aloittaa, mutta taisin valita siihen liian paksun langan, sillä Passap pudotteli silmukoita jatkuvasti. Koska tasot ovat kiinteästi yhdessä, en ensin edes huomannut silmukoiden putoamista. Kun sitten huomasin, tajusin, että pudonneiden silmukoiden poimiminen on mahdotonta. Keskeytin työn samantien.

Passapin myötä olen oivaltanut, miten oma laaja maailmansa koneneulonta oikeastaan onkaan. Tulen tuskin koskaan oppimaan, saati hyödyntämään, suurta osaa niistä ominaisuuksista, mitä Passapissa olisi. En myöskään enää ihmettele, miksi koneneulontaharrastus on näivettynyt olemattomiin Suomessa. Koneet ovat kalliita myös käytettyinä, niitä pitää huollattaa säännöllisesti, niillä neulominen on haastavaa ilman koulutusta ja riittävän ohuiden lankojen valikoima on joko olematon tai vähintään suppea. Konekorjaajan mukaan uusia neulekoneita ei ole tuotu maahan enää vuosiin, joten sellaisen löytää todennäköisesti vain kirpputoreilta tai huutokaupoista, ja koneiden kunto on aina arvoitus. Hänellä itsellään käy enää muutamia asiakkaita vuodessa huollattamassa konetta, ja hän on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. En tiedä, missä sen jälkeen koneeni huollattaisin.


En myöskään tiedä, tuleeko meistä Passapin kanssa kaverit ollenkaan. Suhteemme alku ei ole ollut kovin lupaava. Vanha ystäväni ja luotettuni, yksitasoinen Toyota Elena on kuitenkin jo niin loppuun neulottu, että minun on pian luovuttava siitä ja opittava Passapin tavoille tai löydettävä toinen kone, mikäli haluan ylipäätään jatkaa koneneulontaa.

Yksi yhteinen ihastus meillä Passapin kanssa kuitenkin on: Holstin langat. Siitä Passap neuloo ainakin tilkkusia ryppyilemättä.

I'm sorry, but I write this time only in Finnish. I'm just telling about my knitting machine (Passap duomatic S) and the difficulties that I have had to learn to use it.

Vicissitube Tank & Cowl II - Erään neuleen tarina II

Eilen se valmistui!

I finished it yesterday!

Malli/Pattern: Vicissitude Tank & Cowl by Sarah Wilson
Lanka/Yarn: Rico Design Essentials cotton dk (100 % cotton, 50 g 130 m) 290 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Fiilikset/Feelings: sekavat/mixed

Onnistuin neulomaan pitsimallia myös nurjalta, vaikka aikamoista ähräämistä se oli aluksi. Kädenteille neuloin tukevan neljän silmukan ainaoikein -reunan, vaikka ohjeessa oli i-cord -reuna, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti ollut ihan toimiva ratkaisu. Pitsineulos pyrki levenemään tasona neulottuna ja sen kanssa saikin olla tarkkana. Etukappaleen kädenteissä reuna pääsi pari kertaa hieman kiemurtamaan, mutten purkanut sitä, kun työ eteni muutenkin niin tuskaisen hitaasti. Takakappaleelle tullessani olinkin sitten jo keksinyt tavan pitää reuna suorana. Hetken verran harkitsin etukappaleen purkamista ja uudelleen neulomista, mutta sitten päätin elää pullistelevan reunan kanssa sulassa sovussa.

I managed to knit lace patterns also in wrong side, although it was at first very difficult. I knitted a four-stitch garter edge in armholes, even if the instructions proposed i-cord edge, which would have been a pretty workable solution after all. The lace pattern widened easily knitted back and forth, and I got to be careful with it. In the front piece, edges widened a little, but I didn't rip it because the knitting proceeded anyway so painfully slow. In back piece I was already found a way to keep the edge straight. I  thought again a moment about re-knitting the front piece, but then I decided to live with the winding edge in perfect harmony.

Yllättävän kivalta toppi näyttää valmiina, ja sitä voi käyttää tosiaan myös kaulurina.

The tank looks surprisingly nice, and it can be used as neck warmer.

 Väri on niin minua!

This shade of blue is so my color!

Tästä projektistä jäi kyllä jotakin myös hampaankoloon. Ensinnäkin ihmettelen, miksi hylkäsin oman suunnitelmani, joka oli tälle langalle suunniteltu, välikerroksellinen pitsineule omille mitoilleni suunniteltuna? Toki Vicissitude -topissa ja omassani olisi ollut yhtymäkohtia, mutta myös eroja. Miksi ylipäätään tartuin ohjeeseen, jossa ei ollut kaaviota? Yllätyin myös siitä, miten vaikea minun oli muuttaa ohje vasenkätiseksi. Olen neulonut monenlaisien (oikeakätisten) ohjeiden mukaan kaaviolla tai ilman, ja eri kielistäkin on kokemusta. Englannin-, ruotsin- ja saksankieliset ohjeet aukeavat yleensä helposti kieliopintojen pohjalta. Pienen tukisanaston avulla olen neulonut myös tanskan- ja vironkieleisiä ohjeita ilman suurempia tuskailuja.


This project was really something to against me. First of all, I am wondering why I rejected my own design, which was designed for this yarn, for lace pattern with intermediate layers and for me? Sure, Vicissitude-top and mine would have been similarities, but also differences. Why I picked up the pattern in the first place, which did not have a chart? I was also surprised how hard it was to change instuctions to the left-handed user. I've knitted a wide range of (righ handed) all kinds of instructions, with the chart or without, in English, Swedish and German. The support of a small vocabulary I have knitted also the Danish and Estonian instructions without such agonizing.

Mutta marinat sikseen ja puikot kohti uusia ideoita!

But complaints aside, and needles towards new ideas!

***

Kuvien taustana on tällä kertaa vantaalainen ruispelto, joka löytyy kotikulmiltani. Näin urbaanissa kaupunkiympäristössä siis asustelen!


In the background of photos there is rye field, which can be found near my home. This urban environment, therefore I live! (I live in the Helsinki metropolitan area.)

Vicissitude Tank I - Erään neuleen tarina I

Tällä hetkellä puikoillani on neule, joka on tuottanut minulle enemmän päänvaivaa kuin mikään neule aikaisemmin. Haluan jakaa neuleen tarinan teille ja kirjoittaa sen muistiin myös itseäni varten, jotten enää toista kertaa tekisi samoja virheitä tai vääriä ratkaisuja.

Kaikki alkoi toukokuussa, kun jäin miettimään, mitä puikoilleni ottaisin Lehdet -neuleen jälkeen. Mielessäni oli tuubimainen toppi samasta puuvillalangasta kuin Lehdet, ja olin ostanut sitä valmiiksi varastooni. Piirtelin muistikirjaani luonnoksia, neuloin koetilkkua ja laskeskelin silmukkamääriä. Olin aikeissani jo pitkällä.

Sitten Ravelryssä osui silmiini Vicissitude Tank & Cowl, tuubimainen toppi, jossa oli salmiakkikuvioinen pitsi, ja se oli myynnissä. Koska toppi muistutti hyvin paljon omaa suunnitelmaani, tykkäsin siitä ja merkitsin sen suosikkeihini sen enempää mietimättä. Parin päivän päästä neuleen suunnittelija otti Ravelryn kautta minuun yhteyttä, kiitti kiinnostuksestani ja tarjosi ohjettaan minulle pienellä alennuksella. Yllätyin siitä, kuinka tehokkaasti suunnittelija malliaan myi ja samalla tajusin, että jos en ostaisi sitä ja toteuttaisin oman suunnitelmani, suunnittelija saattaisi epäillä minua oman mallinsa kopioimisesta. Näin tarkasti malliaan suojaava suunnittelija tulisi varmasti huomaamaan neuleeni sen valmistuttua.

Olin siis kiltti ja lunastin ohjeen itselleni tutkimatta ostostani etukäteen sen enempää. Kaupankäynti sujui hyvin, ja pian tulostin monisivuisen ohjeen lähempää tarkastelua varten. Toukokuun Tallinnan matkalla yritin etsiä Vicissitudeen sopivaa lankaa siinä onnistumatta. Omaan toppiini varattu puuvillalanka oli hivenen paksumpaa kuin ohjeen merinon ja bambun sekoitus, tosin neuletiheys täsmäsi ohjelangan kanssa. Muutenkin kiemurtelin turhautuneena koko toukokuun, kun en osannut päättää, mistä neuleesta aloittaisin. Osallistuin välillä Annan vesiputoustopin ohjeen kehittelyynkin, kun omat neuleet jumittivat.

Lopulta päätin ottaa Vicissitude -topin matkaneuleekseni Barcelonaan. Mukaan lähtivät ne puuvillalangat, jotka olin varannut omaan suunnitelmaani. Topin ohje oli englanninkielinen ja kirjallinen, eikä siinä ollut yhtään kaaviota, mikä voi tuottaa vasenkätiselle suomenkieliselle neulojalle hieman päänvaivaa. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiotani jo ennen neulomista oli, että Vicissitude -topin pitsineuloksessa ei ole välikerrosta. Toisin sanoen langankierrot eivät sitoudu mitenkään, mikä tekee neuloksesta erittäin herkästi venyvän (ja jopa ryhdittömän). Tällainen välikerrokseton pitsineule edistyy myös hitaanlaisesti. Nämä huomiot mielessäni ryhdyin kuitenkin rohkeasti toimeen.


Ensiksi yritin seurata englanninkielistä oikeakätistä kirjallista ohjetta (jossa on peräti 9 erilaista ja -suuntaista kavennusta kirjallisesti selitettynä!) kääntämällä kavennukset vain toisinpäin. Lopputulos muistutti kyllä ohjeen kuvien pitsipintaa, mutta pitsineuloksen langankierrot venyivät  noin 3 cm:n pituisiksi eli aivan liian pitkiksi käyttökelpoiseen neuleeseen. Minun oli siis käännettävä diagonaalien suunta toiseksi. Niinpä purin aloitelman samantien.

Toisen kerran yritin neuloa ohjetta peilikuvana, mutta oli haastavaa hahmottaa kavennusten suuntia ilman kaaviota ja pitsipinta meni sekavaksi, joten sekin yritys meni purkuun.

Kolmannella kerralla kokeilinkin sitten ihan omaa viritystä, mutta en ollut tyytyväinen, joten purkuun meni lopulta sekin versio. Neljännellä yrittämällä unohdin suunnittelijan kirjalliset ohjeet ja katsoin valmiin topin kuvien pitsipintaa. Katsoin, missä järjestyksessä langankierrot ja kavennukset ovat, minne päin diagonaalilinjat menevät, ja neuloin sen mukaan. Tajusin, että saadakseni Vicissitude -topin näköisen neuleen minun oli vasenkätisenä neulojana tehtävä kaikki kavennukset ja langankierrot eri järjestyksessä ja toisinpäin kuin ohjeessa sanotaan. Pelkkä kavennusten käätäminen toiseen suuntaan sotkee koko pitsikuvion ja peilikuvakaan ei toimi.

Nyt olen vihdoin siinä vaiheessa, että vartalo-osa on neulottu ja etu- ja takakappale erotetaan toisistaan. Edessäni on uusia haasteita: kuinka onnistua tekemään kavennukset ja langankierrot vasenkätisesti nurjalta puolelta niin, että ne kallistuvat oikein.

Erään neuleen tarina jatkuu siis vielä.



At the moment I'm knitting a knit that has brought me more headaches than any knitting in the past. I would like to share the story with you and write it down also for myself, so I wouldn't make the same mistakes or wrong decisions any more.

The story of this knit began in May, when I was left to think about what I would knit after my Leaves -cardigan. I was thinking a tube-like top using the same yarn as I was using in the Leaves -cardi. I drew sketches and dimensions in my notebook, knitted swatch and calculated the number of stitches. I was already well advanced.

Then I saw Vicissitude Tank & Cowl on Ravelry, which is tube-like top with strong diagonal lace pattern, and it was on sale. Since the top was very similar to my own my plan, I liked it, and markered it to my favorites and I didn't think about it any more. After a couple days the designer of it sent me a mail via Ravelry, thanked my interest and offered me her pattern with a small discount. I was surprised by how effectively the designer sold her design, and at the same time, I realized that if I wouldn't buy it, and would knit my own pattern, the designer might suspect me of copying her design. A person who so carefully protects her own designs, certainly would notice my project.

I was, therefore, very kind and bought the design notes for myself. I didn't clarify before purchasing what kind of pattern it was (written or with chart). The trading went well, and soon I got a multi-page manual for further review. In May in Tallinn I was trying to look for a suitable yarn for The Vicissitude Tank but didn't succeed. The yarn which I already had was marginally thicker than the instructions suggested even though the gauge matched. Otherwise, I wriggled out of frustration throughout May, when I could not decide what begin to knit. I even took part in test knit of Anna's Waterfall Collar Formula, when I could not get on my own projects.

Finally I decided to take Vicissitude Tank notes and cotton yarn with me in our summer vacation trip in Barcelona. The notes was written in English, and there weren't any charts, which can produce some difficulties for a left-handed Finnish-speaking knitter. There were another thing I was paying attention even before knitting was that there weren't any intermediate layers in the lace pattern. In other words, yarn overs are not bounded in any way, which makes the knitted fabric very stretchable (and even flabby). Such lace pattern without intermediate layers is also progressing slowly. These observations in my mind, however, I began to knit.

First of all, I tried to follow the English right-handed written instructions (with no less than 9 different ways to decrease!) and turned decreases the other way around. The result recalled the lace pattern, but yarn overs stretched about 3 cm in length and therefore it was useless. So I ripped it off.

The second time I tried to knit instructions as a mirror image, but it was difficult to perceive decrease directions without a chart, and the lace went confused, so I ripped this one too.

The third time I tried out my own tuning of the lace pattern, but I was not happy with it, so I ripped it off too. During the fourth attempt I forgot intentionally written instructions and looked at the photos at the order in which yarn overs and decreases are, how diagonal lines go, and I knitted what I saw. I realized that to get the Vicissitude-looking tank I had to do everything (decreases and yarn overs) in a different order, and the other way around as the notes says.

Now I'm finally at the point that the body part is finished and the front and back are separated from each other. In front of me is a new challenge: how to succeed in making decreases and left-handed yarn overs from the wrong side, so that they are inclined in the right direction.

So the story will continue.

 

Farkkuhame ja Pikku Myy -mekko / The Denim Skirt and Little My Dress

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, perheeni lomamatka suuntautui tällä kertaa Kataloniaan. Enimmäkseen pyörimme Barcelonassa, mutta osan ajastamme vietimme Tossa De Marin hiekkarannalla. Matkalle piti saada uutta vaatetta, itseommeltuna tietenkin.

Olen etsinyt täydellisen istuvaa ja kaikin puolin mieluisaa hamekaavaa vuosia. Kuositteluissa en ole aina ihan onnistunut, tai lopputuloksessa on ollut väärä helmanpituus tai väärä kangas, mene ja tiedä. Tällä kertaa tuli nappisuoritus: perushame Suuri Käsityö -lehdestä 3/2011, perusfarkkukangasta ilman jousto-ominaisuuksia tai pesuja Eurokankaasta ja pieni pitsiliina kirpputorilta.

Tikkasin muotolaskokset näkyviin valkoisella ompelulangalla ja jätin helman huolittelematta. Leikkureunassa on suora ommel varmistamassa ettei kangas purkaannu liikaa. Takana on perusvetoketjuhalkio ja nappi.

Hame istuu kuin valettu, ja on päätynyt vaatekomerosta päälleni useita kertoja, legginsien kanssa tai ilman. Tätä kelpaa käyttää myös syksyllä.

Sitten piti saada mukaan vielä mekko. Koska en juuri rusketu, en harrasta auringonottoa. Vaalea ihoni palaa herkästi, ja erityisen varovainen saan olla niskan ja rinnuksen kanssa, sillä ne jäävät yleensä kesävaatteissa paljaiksi. Tämä A-linjainen pellavamekko suojaa ne, mutta on mukavan vilpoisa myös kuumina kesäpäivinä. Kaava on peräisin Joka tyypin kaavakirja II:sta, ja se on yllättävän helppo ommella. Kangas on ohutta pellavaa Eurokankaan palalaarista.

Miehustassa on komeat vastalaskokset.

Solmukekaulus kootaan taakse suurella rusetilla. Tämä jos mikä on Pikku-Myy -mekko!

My apologies, but this time, I write only in Finnish. I'm just presenting my latest sewings.