Vicissitude Tank I - Erään neuleen tarina I

Tällä hetkellä puikoillani on neule, joka on tuottanut minulle enemmän päänvaivaa kuin mikään neule aikaisemmin. Haluan jakaa neuleen tarinan teille ja kirjoittaa sen muistiin myös itseäni varten, jotten enää toista kertaa tekisi samoja virheitä tai vääriä ratkaisuja.

Kaikki alkoi toukokuussa, kun jäin miettimään, mitä puikoilleni ottaisin Lehdet -neuleen jälkeen. Mielessäni oli tuubimainen toppi samasta puuvillalangasta kuin Lehdet, ja olin ostanut sitä valmiiksi varastooni. Piirtelin muistikirjaani luonnoksia, neuloin koetilkkua ja laskeskelin silmukkamääriä. Olin aikeissani jo pitkällä.

Sitten Ravelryssä osui silmiini Vicissitude Tank & Cowl, tuubimainen toppi, jossa oli salmiakkikuvioinen pitsi, ja se oli myynnissä. Koska toppi muistutti hyvin paljon omaa suunnitelmaani, tykkäsin siitä ja merkitsin sen suosikkeihini sen enempää mietimättä. Parin päivän päästä neuleen suunnittelija otti Ravelryn kautta minuun yhteyttä, kiitti kiinnostuksestani ja tarjosi ohjettaan minulle pienellä alennuksella. Yllätyin siitä, kuinka tehokkaasti suunnittelija malliaan myi ja samalla tajusin, että jos en ostaisi sitä ja toteuttaisin oman suunnitelmani, suunnittelija saattaisi epäillä minua oman mallinsa kopioimisesta. Näin tarkasti malliaan suojaava suunnittelija tulisi varmasti huomaamaan neuleeni sen valmistuttua.

Olin siis kiltti ja lunastin ohjeen itselleni tutkimatta ostostani etukäteen sen enempää. Kaupankäynti sujui hyvin, ja pian tulostin monisivuisen ohjeen lähempää tarkastelua varten. Toukokuun Tallinnan matkalla yritin etsiä Vicissitudeen sopivaa lankaa siinä onnistumatta. Omaan toppiini varattu puuvillalanka oli hivenen paksumpaa kuin ohjeen merinon ja bambun sekoitus, tosin neuletiheys täsmäsi ohjelangan kanssa. Muutenkin kiemurtelin turhautuneena koko toukokuun, kun en osannut päättää, mistä neuleesta aloittaisin. Osallistuin välillä Annan vesiputoustopin ohjeen kehittelyynkin, kun omat neuleet jumittivat.

Lopulta päätin ottaa Vicissitude -topin matkaneuleekseni Barcelonaan. Mukaan lähtivät ne puuvillalangat, jotka olin varannut omaan suunnitelmaani. Topin ohje oli englanninkielinen ja kirjallinen, eikä siinä ollut yhtään kaaviota, mikä voi tuottaa vasenkätiselle suomenkieliselle neulojalle hieman päänvaivaa. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiotani jo ennen neulomista oli, että Vicissitude -topin pitsineuloksessa ei ole välikerrosta. Toisin sanoen langankierrot eivät sitoudu mitenkään, mikä tekee neuloksesta erittäin herkästi venyvän (ja jopa ryhdittömän). Tällainen välikerrokseton pitsineule edistyy myös hitaanlaisesti. Nämä huomiot mielessäni ryhdyin kuitenkin rohkeasti toimeen.


Ensiksi yritin seurata englanninkielistä oikeakätistä kirjallista ohjetta (jossa on peräti 9 erilaista ja -suuntaista kavennusta kirjallisesti selitettynä!) kääntämällä kavennukset vain toisinpäin. Lopputulos muistutti kyllä ohjeen kuvien pitsipintaa, mutta pitsineuloksen langankierrot venyivät  noin 3 cm:n pituisiksi eli aivan liian pitkiksi käyttökelpoiseen neuleeseen. Minun oli siis käännettävä diagonaalien suunta toiseksi. Niinpä purin aloitelman samantien.

Toisen kerran yritin neuloa ohjetta peilikuvana, mutta oli haastavaa hahmottaa kavennusten suuntia ilman kaaviota ja pitsipinta meni sekavaksi, joten sekin yritys meni purkuun.

Kolmannella kerralla kokeilinkin sitten ihan omaa viritystä, mutta en ollut tyytyväinen, joten purkuun meni lopulta sekin versio. Neljännellä yrittämällä unohdin suunnittelijan kirjalliset ohjeet ja katsoin valmiin topin kuvien pitsipintaa. Katsoin, missä järjestyksessä langankierrot ja kavennukset ovat, minne päin diagonaalilinjat menevät, ja neuloin sen mukaan. Tajusin, että saadakseni Vicissitude -topin näköisen neuleen minun oli vasenkätisenä neulojana tehtävä kaikki kavennukset ja langankierrot eri järjestyksessä ja toisinpäin kuin ohjeessa sanotaan. Pelkkä kavennusten käätäminen toiseen suuntaan sotkee koko pitsikuvion ja peilikuvakaan ei toimi.

Nyt olen vihdoin siinä vaiheessa, että vartalo-osa on neulottu ja etu- ja takakappale erotetaan toisistaan. Edessäni on uusia haasteita: kuinka onnistua tekemään kavennukset ja langankierrot vasenkätisesti nurjalta puolelta niin, että ne kallistuvat oikein.

Erään neuleen tarina jatkuu siis vielä.



At the moment I'm knitting a knit that has brought me more headaches than any knitting in the past. I would like to share the story with you and write it down also for myself, so I wouldn't make the same mistakes or wrong decisions any more.

The story of this knit began in May, when I was left to think about what I would knit after my Leaves -cardigan. I was thinking a tube-like top using the same yarn as I was using in the Leaves -cardi. I drew sketches and dimensions in my notebook, knitted swatch and calculated the number of stitches. I was already well advanced.

Then I saw Vicissitude Tank & Cowl on Ravelry, which is tube-like top with strong diagonal lace pattern, and it was on sale. Since the top was very similar to my own my plan, I liked it, and markered it to my favorites and I didn't think about it any more. After a couple days the designer of it sent me a mail via Ravelry, thanked my interest and offered me her pattern with a small discount. I was surprised by how effectively the designer sold her design, and at the same time, I realized that if I wouldn't buy it, and would knit my own pattern, the designer might suspect me of copying her design. A person who so carefully protects her own designs, certainly would notice my project.

I was, therefore, very kind and bought the design notes for myself. I didn't clarify before purchasing what kind of pattern it was (written or with chart). The trading went well, and soon I got a multi-page manual for further review. In May in Tallinn I was trying to look for a suitable yarn for The Vicissitude Tank but didn't succeed. The yarn which I already had was marginally thicker than the instructions suggested even though the gauge matched. Otherwise, I wriggled out of frustration throughout May, when I could not decide what begin to knit. I even took part in test knit of Anna's Waterfall Collar Formula, when I could not get on my own projects.

Finally I decided to take Vicissitude Tank notes and cotton yarn with me in our summer vacation trip in Barcelona. The notes was written in English, and there weren't any charts, which can produce some difficulties for a left-handed Finnish-speaking knitter. There were another thing I was paying attention even before knitting was that there weren't any intermediate layers in the lace pattern. In other words, yarn overs are not bounded in any way, which makes the knitted fabric very stretchable (and even flabby). Such lace pattern without intermediate layers is also progressing slowly. These observations in my mind, however, I began to knit.

First of all, I tried to follow the English right-handed written instructions (with no less than 9 different ways to decrease!) and turned decreases the other way around. The result recalled the lace pattern, but yarn overs stretched about 3 cm in length and therefore it was useless. So I ripped it off.

The second time I tried to knit instructions as a mirror image, but it was difficult to perceive decrease directions without a chart, and the lace went confused, so I ripped this one too.

The third time I tried out my own tuning of the lace pattern, but I was not happy with it, so I ripped it off too. During the fourth attempt I forgot intentionally written instructions and looked at the photos at the order in which yarn overs and decreases are, how diagonal lines go, and I knitted what I saw. I realized that to get the Vicissitude-looking tank I had to do everything (decreases and yarn overs) in a different order, and the other way around as the notes says.

Now I'm finally at the point that the body part is finished and the front and back are separated from each other. In front of me is a new challenge: how to succeed in making decreases and left-handed yarn overs from the wrong side, so that they are inclined in the right direction.

So the story will continue.