torstai 11. heinäkuuta 2013

Yli oman osaamisen / Over my own expertise

Olen tänä kesänä pähkäillyt muitakin asioita kuin kaaviotonta englanninkielistä ohjetta. Muistanette kirpputorilöydön, Passap duomatic S -kaksitasoneulekoneen, jonka ostin kaksi vuotta sitten?



Huollatin sen vihdoin sen käyttökuntoon kesäkuun alussa. Joku ehkä ihmettelee, miksi vitkuttelin koneen kanssa näin kauan? Yksi syy oli se, että lähin ja käytännössä ainoa Passap-korjaaja löytyy Lahdesta. Toinen ja merkittävämpi syy oli se, etten osaa käyttää kaksitasokonetta. Arvelin, että siihen perehtyminen vaatii aikaa, rauhaa ja pitkiä hermoja, eikä näitä ole työssä käyvällä äiti-ihmisellä liiemmälti kuin loma-aikoina, jos silloinkaan.

Olen suorittanut yksitasokoneella neulomisesta opintoviikkoja, ja opintojen aikana tehnyt yhden neuleen siten, että yksitasoiseen liitettiin toinen taso lisäosana. Kiinteä kaksitasoinen kone on ihan uusi juttu minulle. En ole koskaan nähnyt, miten se kootaan ja miten sillä neulotaan, joten kaikki on pitänyt pähkäillä itse käyttöohjeen kanssa. Vanhemman yksitasokoneen käyttötaidosta ei ole myöskään nyt hyötyä, sillä sveitsiläinen Passap ja japanilainen Toyota ovat mekaanisilta ratkaisuiltaan hyvin erilaiset. Paljon 1980-luvulla koneneulojia kouluttanut konekorjaajakin "rohkaisi" minua kertomalla, että sveitsiläisen koneen oppiminen on erityisen haastavaa, jos on oppinut käyttämään ensin japanilaista konetta, sillä silloin on paljon poisopittavaa.

Nettiin on onnekseni ladattu joitakin Passap -neulomisvideoita, ja niistä on ollut vähän apua, vaikka videoissa käytetyt koneet ovat tyypillisesti uudempia kuin minun. Koneen mukana tulleet käyttöohjeet ovat suomenkieliset, mutta valitettavan puutteelliset. Ei siinä kerrottu edes, miltä suunnalta kelkat pitää tuupata kiskoille ja missä järjestyksessä. Niinpä ensimmäinen yritykseni saada kone käyttökuntoon päättyi ikävästi ja loputulos oli tämä:



Yritin tunkea takakelkkaa väärästä suunnasta urilleen, ja öljyinen kelkka lipsahti käsistäni langanvaihtajan päälle, joka oli lattialla odottamassa asentamista. Onneksi mikään ei (ilmeisesti) mennyt rikki, sillä olen saanut koneen käyttökuntoon ja olen neulonut sillä muutamia lupaavia tilkkusia. Yhden työnkin ehdin jo innoissani aloittaa, mutta taisin valita siihen liian paksun langan, sillä Passap pudotteli silmukoita jatkuvasti. Koska tasot ovat kiinteästi yhdessä, en ensin edes huomannut silmukoiden putoamista. Kun sitten huomasin, tajusin, että pudonneiden silmukoiden poimiminen on mahdotonta. Keskeytin työn samantien.

Passapin myötä olen oivaltanut, miten oma laaja maailmansa koneneulonta oikeastaan onkaan. Tulen tuskin koskaan oppimaan, saati hyödyntämään, suurta osaa niistä ominaisuuksista, mitä Passapissa olisi. En myöskään enää ihmettele, miksi koneneulontaharrastus on näivettynyt olemattomiin Suomessa. Koneet ovat kalliita myös käytettyinä, niitä pitää huollattaa säännöllisesti, niillä neulominen on haastavaa ilman koulutusta ja riittävän ohuiden lankojen valikoima on joko olematon tai vähintään suppea. Konekorjaajan mukaan uusia neulekoneita ei ole tuotu maahan enää vuosiin, joten sellaisen löytää todennäköisesti vain kirpputoreilta tai huutokaupoista, ja koneiden kunto on aina arvoitus. Hänellä itsellään käy enää muutamia asiakkaita vuodessa huollattamassa konetta, ja hän on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. En tiedä, missä sen jälkeen koneeni huollattaisin.


En myöskään tiedä, tuleeko meistä Passapin kanssa kaverit ollenkaan. Suhteemme alku ei ole ollut kovin lupaava. Vanha ystäväni ja luotettuni, yksitasoinen Toyota Elena on kuitenkin jo niin loppuun neulottu, että minun on pian luovuttava siitä ja opittava Passapin tavoille tai löydettävä toinen kone, mikäli haluan ylipäätään jatkaa koneneulontaa.

Yksi yhteinen ihastus meillä Passapin kanssa kuitenkin on: Holstin langat. Siitä Passap neuloo ainakin tilkkusia ryppyilemättä.




I'm sorry, but I write this time only in Finnish. I'm just telling about my knitting machine (Passap duomatic S) and the difficulties that I have had to learn to use it.

6 kommenttia:

  1. Oi, muistan sen ihanan kellohelmaisen jakkusi jonka neuloit turvevillasta! Se oli kaunis. Minä tein samaan aikaan turvevillaisen kirjoneulejakun, joka on edelleen joskus käytössä. (Liian löysä nykymakuuni tosin.) Se villa oli vähän temppuilevaa neulottavaa.

    Koneneulonta on kyllä välillä aika mystistä touhua, minulla on äidin vanha Brother, jolla joskus olen tehnyt jotain pientä, mutta eipä ole tullut senkään kaikkia mahdollisuuksia hyödynnettyä. Kuten pitsineuleita ynnä muita, en ole jaksanut syventyä. Kaksitasoa en ole koskaan kokeillutkaan! Onpa hyvä tietää, että neulekoneet alkavat olla katoavia, pitäisi kai alkaa metsästää tuohon omaan ainakin edes lisäneuloja. Nostan hattua sitkeydellesi, etköhän sinä sen koneen viimein kesytä!

    Keväällä muuten yksi vasemman kätensä telonut tyttö neuloi neulekoneella vauvan housut koulussa, ja olinpa onnellinen kun sain sen kauan käyttämättä olleen koulun koneen hänelle neulontakuntoon!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksestasi, Anna-Mari!

    Ai, sinä siis muistat neuleeni! Se oli todella mieluinen vaate ja käytin sitä paljon. Kyynärpäät taitavat olla melkein puhki ja helma virttynyt. Tupasvillan ja villan sekoite ei ollut todellakaan mitään herkkua neuloa. Mutta niinkuin totesit, koneneulonta on toisinaan melko vaikeata. Tämä Passap on todella tarkka säädöistään ja langan paksuudesta, ja Toyota ei vaan enää toimi niinkuin pitäisi. Minä vahtaan jatkuvasti huutonettiä ja muita käytetyn tavaran myyntifoorumeja siltä varalta, että joku luopuisi sopuhintaan yksitasoisesta Brotherista tai hivenen nuoremmasta Passapista. Neulurikin oikeastaan kelpaisi tarpeisiini. Sille soveltuisivat myös paksummat langat.

    Toivottavasti neulekonekorjaajia löytyy jatkossakin, sillä minä ainakin haluan jatkaa koneneulontaa käsinneulonnan rinnalla.

    VastaaPoista
  3. Minulla on myös äidin Bond-neuluri (käsityöope on tullut hankkineeksi itselleen jos jonkinlaista värkkiä, heh.), ja se on kyllä tosi kätevä, kun sillä saa neulottua niin monenlaista lankaa ja kohtuullisen paksuakin. Eikä ole liikaa liikkuvia osia. Suosittelen kyllä hankkimaan semmoisen! Sillä voi tarpeeksi viitseliäänä neuloa myös kirjoneuletta, työntämällä toisen värin neulat ulos niin että ne eivät neuloudu kelkalla, ja neulomalla ne sitten käsin. En tiedä muistatko, kun neuloin neulurilla paksun harmaanruskean kirjoneulevillatakin (se on minulla edelleen ja odottaa kyynärpäiden paikkausta). Pitäisikin viritellä se taas käyttöön, meinasin hurauttaa yhden ponchon, jollaista olen vailla mutten jaksa käsin neuloa. Kerintälaite vaan on rikki, pitäisi metsästää uusi.

    VastaaPoista
  4. Sanoista tekoihin... nyt on kerintälaite tilattu. Hah, eipä siinä kauan mennyt, miksen ole aiemmin saanut aikaiseksi.

    VastaaPoista
  5. Apua!!! Pystyisitkö mitenkään auttamaan minua?? Itse sain punaisen Passapin juuri...ilman käyttöohjeita!!! Mistä pääsisin edes alkuun? Noin 5x5 neuloksen onnistuin vahingossa tekemään, sen jälkeen kelkka vain jumittaa n. joka 3. kerros. Olen KOKEILLUT jotain yksitasokonetta koulussa viimeksi n. 30 vuota sitten :(. Laita vaikka viestiä osoitteeseen: katja.tomukorpi@gmail.com , mikäli sinulla on halua ja aikaa edes hieman opastaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Vanttu! onnittelut koneestasi. Toki voin auttaa. Onko se yksitasokone? Kuulostaa siltä, että koneesi tarvitsee ehdottomasti ja pikaisesti huoltoa ennenkuin neulot sillä yhtään enempää. Laitan sähköpostia sinulle lähipäivinä.

      Poista