Lohtuneulomisia / Solace in Knitting

Opettajatar designed by Veera Välimäki

Lanka/Yarn: Malabrigo Arroyo, sävy/tone Plomo 380 g
Puikot/Needles: 3,5 mm  ja/and 3,75 mm.

Veera Välimäen suunnittelema malli oli sopiva lohtuneule: riittävän kiehtova ja minulle muutenkin mieluista neulottavaa saumattoman rakenteensa vuoksi. Etuhelma on lyhyempi kuin takahelma lyhennettyjen kerrosten ansiosta. Kirjan kuvissa kerrosten kääntymiskohta sijoittuu ylemmäs kuin minun neuleessani, ja se johtuu siitä, että Malabrigon Arroyo oli hivenen paksumpaa kuin ohjeessa suositeltu lanka. Vastaavasti tiheys omassa neuleessani oli hivenen pienempi. Pidensin neuleen helmaa reilusti, koska olen pitkäselkäinen. Muuten seurasin Veeran ohjeita.

Näitä lohtuneuleita tuli syksyn aikana neulottua kaksin kappalein samasta langasta ja väristä. Toinen matkasi heti valmistuttuaan työkaverilleni joulupukin konttiin - ellei työkaverini rohmua neuletta omaan käyttöönsä.

Ehdin kuvata toisen Opettajattaren vain pikaisesti sovitusnuken päällä keinovalossa ja salamalla. Vain napit ovat erilaiset tässä toisessa.

 

 

Etelä-Suomeen on luvassa musta joulu. Kuten kuvista näkyy, ruoho viheriöi vielä. Toivottavasti uusi vuosi tuo kuitenkin tullessaan pakkasia ja lunta piristämään tätä harmautta. Suunnitelmissani on nimittäin ottaa puikoilleni kunnon pakkasneule. Langaksi luultavasti valikoituu kainuunharmas Ilomantsista.

 

Hyvää joulua lukijoilleni!

 

 

 

 

Sorry, but this time I write only in finnish. I'm just telling that I got my solace knittings finished.

 

I wish you my readers a Merry Christmas and a Happy New Year 2014!







Suruneule ja mekko / Grief knitting and dress

Tämä syksy on ollut minulle erityisen raskas. Yhden syyn haluan jakaa täällä neuleblogissani, sillä sen vaikutukset näkyvät neuleissani ja olemuksessani tällä hetkellä.

 

 This autumn has been particularly heavy for me. One reason I want to share here in my blog, as its effects are in my knittings and my being at this time.

 

 

 

Äitini sairastui vakavasti noin kaksi vuotta sitten. Kuluneen syksyn aikana hänen vointinsa huononi vauhdilla. Lokakuussa hänet otettiin sairaalaan ja hänelle tehtiin saattohoitopäätös, mikä merkitsi minulle, ainoalle lähiomaiselle, raskaan ajan alkua. En voinut olla päivittäin äitini tukena, sillä asun 430 kilometrin päässä hänen kotipaikastaan. Onnekseni tukenani oli ymmärtäväinen esimies ja työterveyshuolto sekä kolme äidilleni läheistä ihmistä, jotka pystyivät olemaan äitini tukena silloin, kun en itse voinut olla paikalla.

 

My mother became seriously ill about two years ago. During the autumn her condition worsened rapidly. In October, she was taken to the hospital and the doctors made ​​the decision to palliative care, which meant to me, the only close relative, the beginning of heavy duty period of my life. I could not help my mother support on a daily basis, as I live 430 kilometers away from her home place. Lucky for me there for me my superior did understand what I was going through a as well as three people close to my mother, who were able support my mother when I actually could not be present.

 

 

 

 

Junamatkoilla ja sairaalavuoteen vierellä oli aikaa neuloa, samoin yksinäisinä iltoina äidin asunnolla. Neuloin vuoroin Veera Välimäen Opettajatar -takkia kahtena eri versiona ja vuoroin kehittelin omasta Lehdet -neuleestani korkeakauluksista versiota.

 

 

There was blenty of time to knit in train travels, beside my mother's bed in the hospital, and lonely evenings without my family in mother's apartment. I knitted alternately two Opettajatar -jackets designed by Veera Välimäki and developed a version with high collar from my own Leaves -cardigan.

 

 

 

Marraskuun Lehdet / November Leaves

Malli/Pattern: oma/my own

Lanka/Yarn: Aaden karstavillalanka 8/2/ Aade carded yarn 8/2 290 g
Puikot/Needles: 3,0 mm, 3,25 mm, 3,5 mm  ja/and 3,75 mm.

 

 

 

 

Molemmat Opettajattaret ovat vielä hitusen kesken, mutta Marraskuun lehdet valmistui marraskuun puolessa välissä ja se kuvattiin Eino -myrskyssä. Pian neuleen valmistumisen jälkeen äitini menehtyi.

 

Both Opettajatar -jackets are have still a little unfinished, but I finished my own design in mid-November. Soon after that my mother passed away.

 

 

 

Suruneuleeni kaveriksi ompelin äitini hautajaisiin mekkosen dupionsilkistä. Mekon kaava on tuttu esimerkiksi täältä ja se toimi hyvin taas.

 

I sewed a dress paired with this cardigan for my mother's funeral. The dress pattern is a familiar example here. This time I used dupion silk fabric and the pattern worked well as allways.

 

Elämä toki jatkuu surusta ja menetyksestä huolimatta. Tätä joulunaikaa se kuitenkin selvästi varjostaa.

 

Life certainly goes on in spite of our sadness and loss. This Christmas time, however, it clearly overshadows.

 



 

Saumuriterapiaa / Therapy with overlock machine

Olen ollut vähän alamaissa. Oloni on voimaton, sillä minulla on nyt paljon paineita sekä työelämässä että yksityiselämän puolella. Edessäni on väistämättömiä haasteita, vaikeita ratkaisuja, ehkä myös muutoksia.

Ajattelin, että tähän kohtaan on hyvä tehdä jotakin nopeaa ja voimauttavaa. Silmäni olivat osuneet Virpi Siiran upeaan Omakoppa -blogiin, ja erityisesti hänen kahden sauman mekkoon. Sitähän piti kokeilla, vaikka yleensä en ompele mitään ilman kunnollisia kaavoja.

Lauantaina ruokaostosten ohella kipaisin Eurokankaaseen ja löysin tarkoitukseen sopivaa, raskasta mutta ohutta villaviskoosi -trikoota. Ostosreissu kesti vartin.

Kotona, kun koti oli siivottu, perhe ruokittu ja istutettu lauantai-illan perheleffan äärelle, hiivin ompelutilaani. Kello oli 19.45. Levitin kankaan lattialle ja taitoin sen kahdesti. Leikkuusuunnitelman tueksi levitin kankaalle tämän mekon kaavat.

Kello oli 19.50, kun pidin pienen tuumaustauon. Korjasin leikkuusuunnitelmaa hieman.

Kello 19.55 oli mekko leikattu.

Kello 20.10 sain saumurin neulat vaihdettua, langoitettua ja tikin tasapainoiseksi.

Kello 20.20 saumuroin mekon kaksi saumaa, ja sovitin mekkoa ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hyvä tuli heti. Halusin kuitenkin huolitellun pääntien. Leikkasin jämäpalasta nauhaa ja ompelin sen pääntielle. Mekko oli valmis klo 20.25. Aikaa oli kulunut 35 minuuttia.

 

Helmalle en tehnyt mitään. Jos se alkaa purkautua käytössä tai pesussa, saumuroin reunan.

Aika kiva siitä tuli, vai mitä! Uuden mekon voimalla jaksan taas, ja yritän olla kangistumatta kaavoihini. ;)

Riipuksessani lukee "Breathe". Keskityn siihen, kun tulee tiukka paikka.


My apologies, but this time, I write in English only briefly. I tried the two-seam dress designed by Virpi Siira and I think I managed just fine.

Täydellinen sininen / The perfect shade of blue

Olen löytänyt täydellisen sinisen! Ostin sitä ensin yhden vyyhdin ikään kuin maistiaisiksi toista Rikke -pipoa varten.

I've found the perfect shade of blue! I bought the first hank of yarn as for sampling and for the second Rikke-hat.

Malli/Pattern: Rikke Hat by Sarah Young
Lanka/Yarn: Louhittaren luolan Ahti / Knitlob's Lair Ahti (100% wool, 100 g /200 m) 80 g
Puikot/Needles: 3,5 mm ja/and 4,5 mm

Tämä lanka on siis Louhittaren luolan Ahtia, pehmeää ja kiiltävää lankaa blue-faced leicester -lampaan villasta.

This thread is therefore Knitlob's Lair's Ahti, a soft and shiny yarn from blue-faced Leicester sheep-wool.

Sävyn nimi on Itämeri. En ole erityisen viehättynyt merestä, sillä olen kotoisin sisä-Suomen vaaramaisemista. Silti tämä lanka, väri ja sävynimi nyt jotenkin kolahtivat. Pipon valmistuttua yllätti nälkä, suorastaan ahneus ja kävin ostamassa loputkin vyyhdit Titityyn verkkokaupasta.


The name of shade is Itämeri (the Baltic Sea in finnish). I'm not particularly attracted to the sea, as I come from easter part of Finland. I like little lakes more. Still, this yarn, color and the name of the shade attracted to me somehow. After I finished Rikke hat, I wanted more yarn. I went to buy the rest of the hanks available in Titityy online store.

Ne ovat nyt minun, MINUN! (Lisää kuulemma tulee myyntiin kuun lopussa.)

They are now mine, MINE! (I was told there will be more on sale at the end of the month.)

Neule tarpeeseen / Sweater needed

Havahduin ja häpesin. Nuorempi pojistani oli saanut neulomani paidan melkein kaksi vuotta sitten. Nyt Pikkuveli -neule on jo auttamattomasti pieni. Samoin oli käynyt Vattumato -neuleelle.

I realized something and was ashamed. Last time I was knitted something to my younger son was almost two years ago. Now, Little Brother, is already hopelessly small ans so is Little Rasberry Beetle too.

Oli siis korkea aika ottaa puikoille jotakin hänelle sopivaa. Silmäni osuivat  juuri hankittuun Veera Välimäen kirjaan Lankaleikki, ja kirjasta nousi esiin Raitapaita -malli. Hoksasin myös, että tämä malli on mitä mainioin myös jämälankaneuleeksi, joten kaivelin Aarni- ja  Aarni 2.0 -paitojen jämät esiin ja aloitin.

So it was high time to cast on something he wanted. My eyes hit just acquired Veera Välimäki's new book Lankaleikki and my eyes catched Raitapaita -pattern. I realized also that this pattern is an excellent knitwear to use left over yarns also, so I dug some leftovers from my stash (from sweaters Aarni and Aarni 2.0) and started to knit.

Malli/Pattern: Raitapaita by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Aade solid 8/3 (100 % wool) 190 g
Puikot/ Needles: 3,5 mm ja/and 4,5 mm

Malli on Veeramaisen upea ja ohje toimii. Tosin täytynee tunnustaa, että minulla alku takkusi melkoisesti, kun en millään meinannut käsittää, miten lyhennettyjen kerrosten kääntymispaikat sijoittuvat. Ravelryssä ei ole vielä montaa projektia, josta sitä olisi voinut käydä kurkkimassa. Myös kätisyysasiat huolettivat, ohje kun oli melko niukka kirjalliseksi.

The model is gorgeous and the notes is working. However, I guess I should confess that I had a difficult beginning, when I absolutely could not understand how short rows and turnarounds are placed. Ravelry does not have many projects about this pattern, which could help me. Also the fact that I'm left-handed, worried me, because the notes were written with few words.

Poikani on pitkä ja kapea, joten valitsin neljävuotiaan koon mukaiset silmukkamäärät, mutta kuusivuotiaan pituudet vartalossa ja hihoissa. Koska valitsemani lanka (Aaden karstalanka 8/3) on kovin karheaa ja langan riittäminen huoletti, lyhensin kauluksen sileän neuleen osuutta usealla senttimetrillä. Paidassa on huomattavan kapeat hihat, joten jätin puolet kavennuksista tekemättä.

My son is tall and narrow, so I chose a size for four year olds, but I knitted lengths following the instructionsthe six year old's size. Since my choice of yarn (Aade 8/3) is a very rough yarn I shortened the collar several centimeters. The pattern has remarkably narrow sleeves, so I did knit only half of the decreasings.

Projekti eteni niin vauhdikkaasti, että unohdin neuloa taskut eteen! Pihlajapuiset napit sentään ehdin ommella paikalleen ennen kuin Raitapaita otettiin käyttöön.

The project proceeded so fast that I forgot to knit pockets in front! After all I had time to sew wooden buttons in place before the sweater was introduced by my son.

Tee se itse / Do it yourself

Hukkasin syystakkini kaksi viikkoa sitten.

Onnekseni syksy on ollut lämmin tähän saakka, joten olen voinut kulkea ilman takkia tai neuleissani. Asiaan piti kuitenkin saada pikaisesti ratkaisu, sillä ilmat viilenevät päivä päivältä. Lyhyen kauppakierroksen jälkeen kävelin suoraan kangasvarastolleni ja löysin viime talvena Eurokankaan palalaareista hamstraamaani tummansinistä vakosamettia. Elokuun Burdasta (8/2013) löytyi sopivan yksinkertainen kaavakin, joten kävin tuumasta toimeen.

Takkien ompelu on melko monimutkaista, ja yleensä kävelen suosiolla vaatekauppaan, kun takin tarve ilmenee. Muutaman kerran olen yrittänyt saada aikaan takkia itselleni, mutta lopputulos on yleensä ollut kaukana siitä mielikuvasta, jonka kaavalehti ja valittu kangas on minussa herättänyt.

Ei tämä tälläkään kertaa mennyt ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Näin mielessäni kauniin, persoonallisen ja istuvan takin, jossa olisi jokin herkullinen yksityiskohta. Tein kaiken niin hyvin kuin osasin: kutistin kaikki kankaat etukäteen, en säästellyt tukikankaissa, ja merkitsin harsimalla kaikki kaavamerkinnät takin kappaleisiin. Pesun jälkeen jämäkkä löytölaarin vakosametti oli muuttunut melko veteläksi. Sain tukikankaat silitettyä hyvin kiinni etukappaleisiin, mutta huomasin, että ompelun aikana ne alkoivat pikkuhiljaa irrota ja niiden silittäminen takaisin kiinni kankaaseen pahensi vain tilannetta. Myös hihojen istuttaminen ja vuorin kiinnittäminen paikalleen saivat useammankin hikikarpalon ilmestymään otsalleni. Harsitut merkinnät sentään toimivat hyvin, ja niiden avulla sain takin vaivattomasti kasaan ja napit napinläpineen kohdalleen.

Kirjoin takkiini muutamia yksityiskohtia. Aioin kiinnittää helmaan myös virkatun pitsiliinankin. Kirjonnat alkoivat tuntua kovin irrallisilta, ja siksi annoin lopulta periksi ja purin ne pois. Jätin vain kauluksen taakse kirjotun sydämen paikalleen. Yksinkertainen, puhdas minimalismi on minun tyylini.

Käyttökelpoinen takista kuitenkin tuli! Erityisesti viehätyin takin epäsymmetrisestä pystykauluksesta ja minimalistisesta kuosittelusta. Tällä kertaa onnistuin valitsemaan sopivan koonkin itselleni, joten takkia ei tarvinnut modata missään ompeluvaiheessa. Luulen, että ompelen vielä toisenkin tällaisen laadukkaasta villakankaasta. Epäsymmetristä kaulusta voisi korostaa valitsemalla siihen poikkeavanväristä tai kuviollista kangasta.


I lost my coat two weeks ago.

Lucky for me autumn has been warm so far here in Finland, so I was able to walk without a coat or with my knitwear. However, the matter was urgent to get the solution, because it gets cooler by the day. I made a short trade round but I didn't find a coat. I walked directly to my fabric stash and found dark blue corduroy fabric that I had bought last winter. I found a suitable simple pattern on Burda Style magazine (8/2013), so I went to turn ideas into action.

Sewing coats is quite complex. I usually buy my coats when need arises. A few times I tried to sew a coat for myself, but the end result is usually far from perfect coat. This time it did not go quite as well as I had hoped. I did everything as best I could, but some of work steps were very difficult.

I sewed a few details in this coat, but embroidery started to feel very unsecured and, therefore, in the end I gave up and ripped them off. I left the heart embroidered in place just behind the collar. Simple, clean minimalism is my style.

However, the coat became very useful and I am very happy with it! I really like the asymmetric shape of collar and coat's minimalistic style. This time I was able to choose an appropriate size, so I didn't have to change anything of the pattern. I think I'll sew yet another of the same kind of coat, but I'll use it for such a high quality wool fabric. Asymmetrical collar could highlight with the contrast fabric.

Siksakkia / Zigzag Cardigan

Yhteisneule valmistui hiljattain.

The KAL was completed recently.

Malli/Pattern: Zigzag patterned cardigan by Anna Kuduja
Lanka/Yarn: Classic Yarn King Kid Silk 100 g ja SIŪLAS Linen 4ply 190 g
Puikot/ Needles: 3 mm

Projekti onnistui kaiken kaikkiaan mainiosti. Mohairin ja pellavan yhdistelmä toimii hyvin. Kirjoitin täällä ajatuksiani niiden yhdistämisestä. Mohair keventää jakun lähes henkäyksen kevyeksi, mutta pellava antaa ryhtiä neuleelle ja helpottaa neulomista. Jakku on myös yllättävän lämmin (jopa liian lämmin, kun on lämmin syyspäivä). Neulos ei kutita yhtään pörröisyydestään huolimatta, joten sitä voi pitää hyvin myös paljaalla iholla.

Seurasin muuten hyvin uskollisesti Annan reseptiä, mutta niskaan tikuttelin yksinkertaisen pitsikuvion. Sinne se sopiikin oikein hyvin, kun on näin lyhyt kampaus.


The project succeeded all in all very well. Mohair and linen combination works very well. I wrote my thoughts about it here. Mohair yarn lightens the cardigan a lot, but the linen yarn gives a posture and eases the knitting process. The cardigan is surprisingly warm (almost too warm, when there is a warm autumn day). The fabric does not itch at all even if it is fluffy, so it can wear in bare skin.

I followed the otherwise very faithfully given recipe, but I knitted a simple lace pattern in the back of the neck. There it goes very well when I have such a short hairstyle.

Ainoa muutos, jonka todennäköisesti vielä tähän jakkuun teen, on nappien vaihto. Nappivarastostani löytyivät metallinapit, jotka näyttivät sopivilta. Huomasin kuitenkin tänään testatessani jakkua, etteivät napit pysy rei'issään, vaan ne aukeavat pikkuhiljaa yksi kerrallaan. Napit ovat siis liian pienet ja ehkä myös liian painavat, sillä ne roikkuvat alaspäin.

The only change that I will have to do is change the buttons. I found metal buttons from my button stash, which seemed to be suitable. However, I noticed today when I weared it that the buttons were opened little by little, one by one. Buttons are obviously too small and may also be too heavy, since they hang down.

 

 



Yhteisneulonnassa / Knitting together

Liityin reilu viikko sitten tämän mallin yhteisneulontaan Ravelryssä. Malli on Annan, ja se on luonteeltaan enemmän resepti kuin tarkka ohje. Neuleen ohje on siis helposti sovellettavissa omalle langalle, omille mitoille ja tiheydelle.

I joined a little over a week ago a KAL of this cardigan on Ravelry. The pattern recipe is designed by Anna, and it has more the character of an explanation of the construction than exact pattern. This kind of recipe is therefore easy to apply to yarn of your choice, your dimensions and gauge.

Pääsin samalla kokeilemaan mohairin ja pellavan yhdistämistä. Tähän saakka neule on edennyt nopeasti, vaikka aikaa neulomiselle on ollut vähän. Pitsikuvio on koukuttava ja materiaaliyhdistelmä on mielenkiintoinen, suorastaan herkullinen. Ja tuo väri... tarvitseeko sanoakaan, mitä mieltä siitä olen. :)

At the same time I got to try the combination of mohair and linen. So far, knitting has gone well and is progressing rapidly, although there has been only a little time to knit. The lace pattern is a highly addictive and material combination is interesting and actually delicious. And the color ... Do I need to say more? :)

Kannattaa käydä kurkistamassa Artemis Adornments -keskustelupalstan sivulta tai suoraan Annan projektisivuilta, millaisia tuloksia yhteisneulonta tuottaa. Oma projektisivuni on täällä.

If you are interested to see more, you should visit a sneak preview of Artemis Adornments-forum page here, or directly to Anna's project page. My own project page is here.

Patentti / Patent

Kolmaskin Passap -neule on vihdoin viimeistelty ja valokuvattu.

A third Passap knitting is finally finished and photographed.

Malli/Pattern: Oma/own
Lanka/Yarn: Holst Garn Supersoft 100 % villaa/wool 330 g
Koneneulottu / knitted by machine

Suomen kielessä puhumme patenttineuleesta, kun tarkoitamme erittäin joustavaa ja kuohkeaa neulepintaa, jossa on vain langankiertoja ja yhteenneulomiskavennuksia sekä oikeita ja oikein neulomatta nostettuja silmukoita. On myös olemassa niin kutsuttuja puolipatenttimalleja, joissa neulotaan myös nurjia silmukoita. Englanninkielisessä kirjallisuudessa patenttineuleen nimitys vaihtelee. Tyypillisimmät nimitykset ovat Fisherman's rib, shaker rib, patent stitch, tai raised ribbing. Barbara G. Walker käyttää nimitystä Brioche Sitch kirjassaan A Treasury of Knitting Patterns.

In Finnish, we are talking about "patent" when referring to a very smooth and fluffy knitted fabric, which is just yarn overs and decreases, as well as knits and slip stitches. There is also a so-called half-patent patterns that have also purled stiches. The name of the this knitting pattern varies in english literature. The most common names are Fisherman's rib, shaker rib, patent stitch, tai raised ribbing. Barbara G. Walker uses the name "Brioche Sitch" in her book "A Treasury of Knitting Patterns".

Nyt täytyy tunnustaa, että minulla on ollut torjuva asenne patenttineuleita kohtaan. Elin nuoruusvuoteni aikana, jolloin (akryyli)patenttineuleet olivat suurta muotia. Minullakin oli niitä monta. Erityisesti muistan sen anilliininpunaisen, joka päällä aloitin yläasteella. Pidin sitä niin paljon, että kyynärpäät ja takapuoli hiutuivat pitsinohuiksi, ja lopulta pusero oli laitettava lumppukeräykseen. Taisin jopa neuloa jonkinlaisen patenttipuseron ihan omin käsinkin. Mutta 1980 -luvun jälkeen en ole juurikaan patenttineuleita harrastanut, enkä kuvitellut, että patentti -pintaneule koskaan palaisi vaatekomerooni.

Now I must confess that I have been very unwelcoming with patent knits. I grew up at a time when the (acrylic) patent sweaters were very fashionable. I had a number of them. In particular, I remember one deep magenta patent sweater what I was wearing in junior high school. I liked it so much that the elbows and back weared through, and finally I had to put it into the trash. I think I even knitted a this kind of patent sweater myself. But since the 1980s, I do not really indulged in patent knits, and I imagined that the patent would never come back in my wardrobe.

Mutta sitten Passap Duomatic -neulekoneeni myötä oivalsin jotakin. Koneella neuloessani tuli kaksitasoisen koneen käytön hankaluus liiankin tutuiksi. Kaksitasokoneen edut tulevat parhaiten esiin erityisesti joustinneuloksissa ja niiden johdannaisissa, joten oli järkevää yrittää hyödyntää niitä. Suunnittelin joustinneulejakun, mutta Passap ei ollut projektilleni myötämielinen, vaan pudotteli herkästi silmukoita neuloiltaan. Sitten hoksasin kokeilla patenttineuletta. Ja kas - Passap toimi lähes moitteettomasti!

But then I realized something with my Duomatic Passap knitting machine. Difficulties using double decker knitting machine in flat knits came all too familiar to me. Douple decker's interests are best illustrated by the ribs and their derivatives, so it made sense to try to take advantage of them. I designed a cardigan with rib, but Passap wasn't sympathetic to this project: it dropped stitches all the time. Then I figured to try patent pattern. And now - Passap worked almost flawlessly!

Neuleeni idea on yksinkertainen: pelkkiä suoria kappaleita. Missään kappaleessa ei ole muotoiluja. Olka- ja sivusaumat ovat näkyvillä jakun oikealla puolella. Etureunassa on muutama kerros 1/1 -joustinneuletta koneneulomis-teknisistä syistä. Passap ei suostunut neulomaan patenttia ilman pientä joustinaloitusta. Neule on erittäin miellyttävä käyttää. Siinä ei ole mitään kiinnitysmekanismia, mutta joustinreunaan sopii mainiosti solki, jos jakun haluaa kiinni. Se on lämmin, kevyt ja joustaa menossa mukana. Ainakin kuvauspäivänä se jäi päälle.

The idea of this cardigan is simple: just straight pieces. None of the item has formatting. Shoulder and side seams are visible on the right side of the cardigan. Both front edges have a few layers of 1/1 rib because of technical reasons. Passap refused to knit a patent pattern without rib edge. The cardigan is very comfortable to wear. It does not have any attachment mechanism, but you can use a buckle in rib edge. It is a warm, lightweight, and flexible in going along. I weared it all day today and will wear it again.

Neuleesta piti tulla paljon lyhyempi, mutta patenttineuloksen venyvyys yllätti. Olen jo pakannut Passapin pois varaston uumeniin, sillä se vei ison tilan pienessä kodissamme. Mieleeni jäi kuitenkin kaihertamaan patenttineuloksen mahdollisuudet. Ehkä palaan tähän rakenteeseen vielä ja mahdollisesti käsin neulottuna. Mahtaisiko ohje kiinnostaa ketään?

The cardigan was supposed to be a lot shorter, but the stretching of patent pattern surprised me. Passap knitting machinen is already packed and exported it  for storage, since it took such a big space in our small home. However, I was left to think about opportunities of patent pattern. Maybe I will come back to this structure, and possibly even hand-knitted. I wonder if anyone would be interested to test knit this cardi?