Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapselle/children. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapselle/children. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Denim

 
 
Lanka/Yarn: Denim by Rowan, 100% puuvilla/cotton, 93 m / 50 g (discontinued)
Puikot/Needles: 3,75 mm
Fiilis/Feelings: Mahtavaa! / Awesome!
 
 
 
 
Neule valmistui viikkoja sitten, mutta vasta viime viikonloppuna ehdin kuvata sen.
 
I finished this cardigan weeks ago, but only last weekend, I managed to photograph it.
 
 
Veikeä mallini on kyllä yliveto! Olen sanaton, enkä juuri muista, miten ikävää neulottavaa tämä lanka olikaan. Lanka käyttäytyi kuin kuriton kakara tai kuten käsittelemätön denimkangas. Se värjäsi kädet sinisiksi hetkessä, joten irtoväriä oli langassa todella paljon. Langan mukana tullut kirjallinen ohje suositteli neuleelle koneellista kirjopesua 60 asteessa, jotta neulokseen syntyisi valmistajan haluama farkkumainen väri. Lanka turposi ja kutistui pesun jälkeen pituussuunnassa 25 %, muttei leveyssuunnassa, mitkä tietenkin piti huomioida neulontavaiheessa. Neuloksen tuli olla erittäin löysää, ettei lopputulos olisi muistuttanut peltiä ja hihojen ja miehustan pituuteen piti neuloa 25 % lisää pituutta kutistumisvaraksi.
 
My cute little model is so classy! I am speechless and barely remember how unpleasant was to knit this yarn. The yarn behaved like an unruly brat or as untreated denim fabric. It stained the hands blue in an instant so there were lot of excess dye in the yarn. The instruction of the yarn recommended that the knitted fabric should wash in washing machine at 60 degrees to get desired denim-like color. Yarn swelled and shrunk after washing 25 % of the longitudinal direction, which of course had to be taken into account in calculations. The knit had to be extremely loose and the length of the sleeves and bust had to knit a 25%  more in the length.
 
Eli sokkona mentiin. Ennen pesua hirvitti hieman. Takin kummalliset mittasuhteet epäilyttivät. Muuten takki on minikokoinen Jotain hyvin yksinkertaista. Näyttää toimivan myös pojan päällä.
 
So I went blindfolded. After knitting and before washing I was a little scared and concerned about strange proportions of cardigan. Otherwise, the cardigan is actually a mini-sized Something very simple. Seems to work also when a boy is wearing it.
 
 
Takki ennen pesua / Unwashed cardigan
 
Huolellinen kokeilu ja tarkat laskemat tuottivat kuitenkin tulosta.
 
However, careful experimentation and accurate calculations yielded in good result.

Kokeilutilkku ja pesemätön takki / The swatch and unwashed cardigan

 
Nyt en enää muista muuta. Lopputulos on upea ja kaveri takin sisällä silkkaa kultaa!
 
Now I don't remember anything unpleasant anymore in this process. The cardigan is stunning, and the guy inside of it is sheer gold!
 
 
 
 
 


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Harmaa on uusi musta / The Grey is the new black

Harmaa tuntuu olevan nyt pinnalla tänä keväänä.
Niin on Lepopuikollakin.

Grey seems to be the new black this spring.
So it is in Lepopuikko too
.


Malli/Pattern: oma/my own design
Lanka/Yarn: Riihivilla Aarni 100 % suomalainen villa/finnish wool, 100g=210m, 350 g
Puikot/Needles: 4,00 mm


Kun mies kasvaa, täytyy paitakin neuloa suuremmaksi.

Tästä neuleesta on tehty aikaisemmin jo kaksi versiota: Aarni ja Aarni 2.0. Samoilla virityksillä mentiin tälläkin kertaa, niin mieluinen on käärmeneule ollut pojalleni. Hänellä oli vain kolme toivetta: että paitaan käytettäisiin pojan nimikkolankaa Riihivillan Aarnia ja että hihasta löytyisi salmiakkikuvio.


When a son grows, a mother must knit bigger sweater.

This sweater is knitted  twice in the past: Aarni ja Aarni 2.0. We went with the previous Aarni-sweater notes this time too. It has been so pleasing to my son. He had only three wishes: the sweater would be knitted for Riihivilla's (a finnish yarn producer) yarn named Aarni (it's my son's name too) and in the sleeve there must be found a diamond pattern.


 


Kolmas toive oli peukkureiät ylipitkissä hihoissa, tietenkin! Tällä kertaa toteutus on pystysuuntainen ja lopputulos on edellisiä peukkureikiä siistimpi.


The third wish was for a long wristbands with tumb holes, of course!  This time I knitted vertical holes, and the end result is neater than horizontal one.






Äidin toive olisi, ettei poikanen kasvaisi niin nopeasti. Se toive ei kuitenkaan taida täyttyä.

This mother's wish would be that the son would not grow up so fast. It does not seem to fill.


Aarni marraskuu 2011



Aarni 2.0 helmikuu 2013
 
Aarni 3.0 maaliskuu 2015
 
Lisää harmaata on pudonnut jo Lepopuikolta...
 
More grey knits have already been completed in Lepopuikko...

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

We Are The Robots

Lepopuikolla on oltu robottimaisissa tunnelmissa.



Malli/Pattern: oma/my own design
Lanka/Yarn: Käsitöölõng Teele 100 % villa/wool, 100g=250m, 220 g
ja/and Aade 8/3 100 % villa/wool, 100g = 267m, 10 g
Puikot/Needles: 4,00 mm




Tätä neuletta täytyy taustoittaa hieman.




Kävimme viime keväänä perheen kanssa Tukholman modernin taiteen museossa (Moderna Museet) katsomassa näyttelyn Dance Machines From Léger to Kraftwerk. Erityisesti Kraftwerk -yhtyeen vaikuttava 3D -videoinstallaatio teki nuorempaan poikaamme lähtemättömän vaikutuksen. Näyttelykäynnin jälkeen Kraftwerk-yhtyeen musiikki on soinut lastenhuoneessa ja erilaisia robottihahmoja on vilissyt poikamme piirustuksissa.



Kun talven kynnyksellä huomasin, että edellinen neule oli taas jäänyt pojalle pieneksi ja tuli aika neuloa uusi, poika tietenkin toivoi hartaasti Kraftwerk-aiheista neuletta. Piti hetki nieleskellä. Yritin toki sekä neuvotella että johdatella poikaa mutta tuloksetta. Neuleeseen piti saada sana "Robots" ja neljä robottia tai Kraftwerk-hahmoa.




Pyörittelin tovin ajatusta kirjoneuleesta tai intarsiasta. Kokeilin myös saada aikaiseksi robottihahmoja nurjilla silmukoilla sileässä neuleessa. Halusin yksittäiset kuviot neuleen miehustaan, ja neuloa neuleen saumattomasti ylhäältä alaspäin. Nämä tekniset ratkaisut estivät perinteisen kirjoneuleteknikan hyödyntämisen. Hetken harkitsin myös hahmojen ja tekstin kirjomista jälkeenpäin. Sitten keksin: neulon tekstin ja hahmot tasoneuleena erillisenä palana, jonka ompelen puseron miehustaan. Näin voisin helposti myös poistaa kuvion puserosta, kun kierrätän neuleen eteenpäin.

Muuten neuleen rakenne on yksinkertainen. Kauluksen ja miehustan rakenne lyhennettyine kerroksineen on lainaa Veera Välimäen raitapaidasta, mutta muu muotoilu on omaa. Tällä kertaa ehdin neuloa myös taskut pikkuaarteille.



Poseerausasennot ovat kyllä esikuvan mukaiset! Alkuperäiset voi tarkistaa täältä.


This time only shortly in English: My son needed a new sweater because previous sweater was once again become too small. He is very fond of Kraftwerk's music and wanted a robot pictures and word "Robots" in the sweater. Because I wanted to knit the sweater seamlessly and top down, I had a little bit to think about a technical solution.Traditional Fair Isle should not be the question, because I just wanted to knit single images. Then I figured out it: I would knit a separate piece with text anf figures, which I sew in bodice afterwards. The son is very happy and he's posing as his idols.

torstai 26. syyskuuta 2013

Neule tarpeeseen / Sweater needed

Havahduin ja häpesin. Nuorempi pojistani oli saanut neulomani paidan melkein kaksi vuotta sitten. Nyt Pikkuveli -neule on jo auttamattomasti pieni. Samoin oli käynyt Vattumato -neuleelle.

I realized something and was ashamed. Last time I was knitted something to my younger son was almost two years ago. Now, Little Brother, is already hopelessly small ans so is Little Rasberry Beetle too.



Oli siis korkea aika ottaa puikoille jotakin hänelle sopivaa. Silmäni osuivat  juuri hankittuun Veera Välimäen kirjaan Lankaleikki, ja kirjasta nousi esiin Raitapaita -malli. Hoksasin myös, että tämä malli on mitä mainioin myös jämälankaneuleeksi, joten kaivelin Aarni- ja  Aarni 2.0 -paitojen jämät esiin ja aloitin.

So it was high time to cast on something he wanted. My eyes hit just acquired Veera Välimäki's new book Lankaleikki and my eyes catched Raitapaita -pattern. I realized also that this pattern is an excellent knitwear to use left over yarns also, so I dug some leftovers from my stash (from sweaters Aarni and Aarni 2.0) and started to knit.



Malli/Pattern: Raitapaita by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Aade solid 8/3 (100 % wool) 190 g
Puikot/ Needles: 3,5 mm ja/and 4,5 mm



Malli on Veeramaisen upea ja ohje toimii. Tosin täytynee tunnustaa, että minulla alku takkusi melkoisesti, kun en millään meinannut käsittää, miten lyhennettyjen kerrosten kääntymispaikat sijoittuvat. Ravelryssä ei ole vielä montaa projektia, josta sitä olisi voinut käydä kurkkimassa. Myös kätisyysasiat huolettivat, ohje kun oli melko niukka kirjalliseksi.

The model is gorgeous and the notes is working. However, I guess I should confess that I had a difficult beginning, when I absolutely could not understand how short rows and turnarounds are placed. Ravelry does not have many projects about this pattern, which could help me. Also the fact that I'm left-handed, worried me, because the notes were written with few words.




Poikani on pitkä ja kapea, joten valitsin neljävuotiaan koon mukaiset silmukkamäärät, mutta kuusivuotiaan pituudet vartalossa ja hihoissa. Koska valitsemani lanka (Aaden karstalanka 8/3) on kovin karheaa ja langan riittäminen huoletti, lyhensin kauluksen sileän neuleen osuutta usealla senttimetrillä. Paidassa on huomattavan kapeat hihat, joten jätin puolet kavennuksista tekemättä.

My son is tall and narrow, so I chose a size for four year olds, but I knitted lengths following the instructionsthe six year old's size. Since my choice of yarn (Aade 8/3) is a very rough yarn I shortened the collar several centimeters. The pattern has remarkably narrow sleeves, so I did knit only half of the decreasings.




Projekti eteni niin vauhdikkaasti, että unohdin neuloa taskut eteen! Pihlajapuiset napit sentään ehdin ommella paikalleen ennen kuin Raitapaita otettiin käyttöön.

The project proceeded so fast that I forgot to knit pockets in front! After all I had time to sew wooden buttons in place before the sweater was introduced by my son.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Aarni 2.0

Esikoispoikani pitää neuleista, jopa karkeista karstavillasta neulotuista. Syksyllä hän piirsi kuvan ja teki tilauksen, sillä edellinen neule oli jäämässä pieneksi. Lisäksi se oli jo aika kulunut ja osittain huopunutkin kovasta käytöstä.

My first-born son likes knits, even made from harsh carded wool. Last autumn, he drew a picture and made an order, as previous sweater became worn out and too small for him.



Langat puseroon oli ostettu jo kesällä Aaden tehtaanmyymälästä Raasikusta. Poika oli itse valinnut mieleisensä värin. Poika odotteli kärsivällisesti, sillä puikoillani oli koko syksyn ruuhkaa. Joulun tienoolla poikani tiedusteli, milloin olisi hänen neuleensa vuoro.

Yarn had been purchased in the last summer of Aade factory outlet in Raasiku. My son chose the color of his favorite. He was waiting patiently, as my needles were busy throughout the fall. Around Christmas he asked if it would be his turn.

Oli siis ryhdyttävä toimeen. Neuvottelin asiakkaan kanssa (taas), että saisin neuloa hieman monimutkaisemman palmikkokuvion, ja yhdessä päätimme, että palmikosta muodostuu käärme, jonka pää lepää miehustassa ja vartalo kiemurtelee edestakaisin muodostaen silmukoita. Muuten mentiin edellisen Aarni -neuleen spekseillä.

So I had to take action. I negotiated with the customer (again) that I could get a little more complicated cable pattern to knit, and together we decided that the cable will form a snake, whose head rests near collar and body squirms back and forth, forming loops. Otherwise, we went to the previous Aarni -sweater notes.





Malli/Pattern: Oma/Designed by myself
Lanka/Yarn: Aaden 3-säikeinen villalanka/ Aade 3-ply yarn 305 g
Puikot/Needles: 4,5 mm


Kuten kuvasta näkyy, olen tehnyt neuleesta reilunkokoisen. Helma ja hihat ovat tällä hetkellä ehkä liiankin pitkät, mutta eivät ole kauan. Poikani on kasvanut alusta lähtien tähänkin saakka melkoista vauhtia, ja tämänhetkisestä ruokahalusta päätellen edessä on uusi kasvupyrähdys.

As you can see, I've made a too big sweater. Hem and the sleeves are at the moment perhaps too long, but not for long. My son has grown since the beginning of so until now quite a pace, and I can conclude his current appetite that he will soon become a new growth spurt.



Poika halusi, että myös hihassa on kuviota. En lähtenyt kikkailemaan miehustan palmikkokuviota näin kapeaan paikkaan, vaan valitsin kokonaan eri kuvion. Käärme tästäkin tulee mieleen.

The son wanted that the sleeves also have a pattern. I chose completely different pattern. Snake comes to mind from this pattern too.



 Ja ne rannekkeet...

And those wristbands...



peukkurei'illä, tietenkin!

with the thumb holes, of course! 







Rannekkeet voi kääriä ylös, ja silloin pusero näyttääkin ihan sopivalta.

Wristbands can be rolled up, and then the sweater looks pretty fit.




Myös selässä kiemurtelee käärme, tottakai!

There wriggles another snake on the back, of course!




Asiakas on tyytyväinen, ja minä myös. Nyt odottelen, milloin pikkuveli alkaa kinuta omaa käärmepuseroa...

The customer is happy, and me too. Now I'm waiting, when the younger brother starts to beg for snake sweater of his own...
 

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Monta pikkujuttua / Many little issues

Eilen kävin Helsingissä virkistäytymässä Helenan kanssa. Yhdessä neulominen jäi tällä kertaa vähemmälle, mutta sen sijaan kävimme ompelutarvikeostoksilla sekä katselimme paikallisia käsi- ja taideteollisuustuotteita. Tietenkin myös keskustelimme neuleista, sekä tehdyistä että tulevista. Helenalta sain lopullisen vahvistuksen myös Trilogia III -neuleeseen, ja hänen kantansa oli sama, mihin olin jo runsaiden kokeiluiden jälkeen itsekin päätynyt. Trilogia III siis etenee mukavasti, mutta kuvia ette tällä kertaa siitä vielä näe. Toivottavasti voin pian kirjoittaa siitä ihan oman postauksen.



Kassimania on nyt loppuhuipennuksessaan: surauttelin eilen vielä yhden pikkupussukan käsilaukkuuni, yhden ison ostoskassin sekä vielä yhden Two-Kates -kassin, johon kokeilin ommella hieman muotoa pohjaan. Näin kassi pysyy vieläkin tukevammin kahvilan tuolille tai lattialle laskettuna.


Nyt kuitenkin jätän kassien ja pussien ompelun joksikin aikaa.

***

Lepopuikollakaan ei kaikki aina suju, kuten Strömsössä.

Tänä syksynä eräässä suomalaisessa käsityölehdessä esiteltiin tunnetun vaatesuunnittelijan design-kaava tunikasta, johon ihastuin kovin. Tarvitsin uutta vaatetta työpaikkani joulujuhlaan, ja tarkoitukseen sopiva, Berliinistä hankittu kangaskin oli jo olemassa, joten ryhdyin tuumasta toimeen noin viikkoa ennen juhlapäivää. Valitsin kaavakoon huolella, kuten aina. Mutta lopputulos muistutti ylisuurta säkkiä. Kaula-aukosta vilkkuivat alusvaatteet, olkapäät roikkuivat, rintamuotolaskokset eivät olleet lähelläkään rintoja ja käsiin jäi nyrkillinen kangasta sivuilta. Edes reilut sisäänotot molemmista sivusaumoista ja hihojen uudelleen istuttaminen eivät mekkoa pelastaneet, sillä se oli yksinkertaisesti liian leveä. En valitettavasti pysynyt sitä hirvitystä edes kuvaamaan.

Pari päivää nieleskelin pettymyksen karvasta kalkkia, kunnes keksin, miten pelastan mekkoni: otin ronskisti ylimääräisen tilan pois sieltä, missä sitä oli eli keskeltä edestä ja takaa.



Eteen ompelin kolme hiuslaskosta vyötärölle saakka, ja taakse piilotin "salalaskoksen" pääntieltä helmaan saakka. Ulospäin se näyttää keskisaumalta. Lopputulos näyttää tältä edestä:



ja takaa:


Tässä mekossa vaikeuksista huolimatta on kaikki se mitä halusinkin: venepääntie, muotoonommellut 3/4 -hihat, kaunis muoto ja istuvuus sellaisella väljyysvaralla, että oleminen ja liikkuminen onnistuu hyvin.

Nyt lomalla olen piirrellyt mekosta uudet, kahta kokoa pienemmät kaavat, ja uusi kangaskin on jo varattu. Vähän kuitenkin jännittää, miten käy.

***

Sitten neuleasioita:

Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä käytännössä tarkoittaa, kun lapsi kasvaa neuvolan +2-käyrillä.


Pikkuveli valmistui tätä talvea ajatellen kaksi kuukautta sitten, ja hihat ovat jo nyt lyhyet. Lohdukseni näin on käynyt kokeneillekin suunnittelijoille. Tässä kohtaa voin olla erittäin hyvilläni ensinnäkin siitä, että Pikkuveli on neulottu ylhäältä alas ja toisekseen siitä, että olen lankahamsteri. Koska paidan miehusta on riittävän pitkä, en kierrätä tätä vielä eteenpäin, vaan puran resorit, ja jatkan hihoja. Yhden illan homma, arvioisin.

***

Paljastan vielä joulukuun lanka- ja välineostoksia.

Joulukuun alussa järjestettiin toiset SILMÄ, PISTO, TIKKI, TAKKI -Keittiönperäyrittäjien käsityö- ja tarvikemarkkinat Helsingissä ja piipahdin siellä pikaisesti. Mukaan tarttuivat neliskanttiset sukkapuikot kokoa 3,5 mm.


Korviini oli jo kantautunut muutamia käyttökokemuksia neliskulmaisista puikoista, mutta halusin kokeilla niitä ihan itse. Joululomalla puikot pääsivät mukaan automatkojen aikana sukanneulontaan. En huomannut juurikaan eroa pyöreisiin puikkoihin. Ehkä silmukat pysyivät näissä aavistuksen verran paremmin, ja olihan näissä pientä uutuudenviehätystä. En kuitenkaan aio hankkia näitä enempää.

Ohessa perussukat, jotka on neulottu lähes pimeässä autossa Cubicseilla, lankana norjalainen Safirgarn (100 g, 100% puhdasta uutta villaa).


Joululomalla piipahdimme automatkalla pohjoisessa, ja paluumatkalla minulla oli poikkeuksellinen mahdollisuus käydä Pirtin kehräämöllä. Ostin sieltä 150 gramman kerän oranssia karstavillaa poikien lapasiin (niitä katoaa koko ajan) sekä poistolaarista kaunista harmaata karstavillaa niin mystisellä vahvuudella, ettei Raverlynkään tietokanta sitä tunnista.







Vyötteen kellastuneesta teipistä päätellen lanka on muinaista. Sitä löytyi vain 200 g, mutta väri on niin kaunista, että pitihän se lanka pelastaa omaan kaappiini.


Sorry, this time only finnish. I'm just telling my ups ang downs as a sewer and knitter and some shoppings I have done last year. Next time I promise to tell more about the Trilogy III (in english too).

torstai 5. tammikuuta 2012

Ompeluvimmaa / Sewing mania

Lankainventaarion yhteydessä katsastin myös kangasvarastoni. Silmiini osui Marimekon ystävämyynnistä pari vuotta sitten hamstrattu Leijona -collegeneulos. Näin sen yht'äkkiä silmissäni mekkona. Samalla mieleeni muistui trikoomekon kuositteluvinkki Joka tyypin kaavakirja II:sta. Saatoin nämä kaksi eilen yhteen, ja tulos on alla nähtävissä:


Kuosittelin mekkoon pituutta 15 cm enemmän kuin kirjassa neuvottiin, ja hihat tein täyspitkiksi. Savupiippukaulus on kirjan ohjeen mukainen. Olen enemmän kuin tyytyväinen! Marimekon ohut collegeneulos taipui nätisti mekoksi, ja tällä kelpaa palata töihin ensi viikolla. Neuloksen naarasleijonat kesyyntyivät mekkoon myös hyvin, sillä aikaisemmin olin arkaillut neuloksen käyttämistä aikuisen vaatteeseen, ja siksi neulos olikin jäänyt hilloutumaan kangaskaappiini. Voin hyvin siteerata tässä kohtaa Hiipua ja todeta kaavan osuneen kerralla niin kohdilleen, että näitä on tehtävä lisää pian.

Pienin pojistanikin sai leijonaneuloksesta itselleen peruspaidan resoreilla, jonka kaava on peräisin Suuri Käsityö -lehdestä muutaman vuoden takaa.


Lisäksi saumuroin trikoojämistä hänelle kasan pitkiä alushousuja Ottobren 6/2009 pyjamahousun kaavalla. Niitä häneltä puuttuikin eniten.


Yhdestä palasta tuli kerrasto.


Eikä pidä unohtaa pieniä yksityiskohtia. Nauha on on nimeltään Metsän eläimet II ja se on peräisin Peikon Pojasta.



I found lioness-tricot by Marimekko at my fabric stash and got immediately an idea! The pattern of the dress is from Joka tyypin kaavakirja II. I sewed yesterday nice tricot dress for myself . My youngest son got shirt and some underpants using tricot leftovers.