Fast Forward 2.0

Joitakin neulemalleja tulee toistettua kerta toisensa jälkeen.

I like to repeat myself by knitting same patterns time and again.

Malli/pattern: Fast Forward by Veera Välimäki
Lanka/Yarn: Austermann Algarve, 100% puuvilla/cotton, 50 g = 142 m
Fiilis/Vibes: Jippii! / Yippee!

Veera Välimäen raitatunikat ovat minulle sellaisia. Kun yksi on valmistunut, tekee mieli aloittaa uusi!

Veera Välimäki's striped tunics, they are so my cup of tea! Let's get started the new one right now!

Breathing Space 2.0

Malli/Pattern: Breathing Space by Veera Välimäki
Langat/Yarn: Rico Design Essentials Cotton DK, 50 g/130 m, 460 g.

Toinen Breathing Space valmistui kuin itsestään paksuhkosta, DK-vahvuisesta puuvillalangasta. Tiheys ei tietenkään täsmännyt, mutta sillä ei ollut juurikaan muuta merkitystä kuin se, että kesken neulomisen oli vaihdettava kokoa liian matalien kädenteiden vuoksi. Aloitin neuleen XS-koon mukaisesti, ja hyppäsin seuraamaan S-koon ohjeita purkamatta miehustaa. Tästä syystä miehustan raglanlinjat kulje suoraan kädentien pohjaan, vaan muutaman silmukan verran sivuun. Päätin olla välittämättä moisesta ja se oli viisas päätös. Raglanlinjan pieni virhe ei ole silmiinpistävä.

My second Breathing Space was quickly made of thick, DK-weight cotton yarn. Of course, the gauge did not match with the original pattern.The only problem was that in the middle of knitting it was necessary to change the size due to too low armholes. I started knitting according to size XS, and I went to follow S-size instructions. For this reason, the raglan lines of the yoke do not go directly to the bottom of the underarms. They go a few loops to the side. I decided to ignore this little problem and it was a wise decision. The small fault in raglan line is not visible.

Tällä kertaa tein myös kaikki vartalo-osan lisäykset, joten helmasta tuli leveä ja pallomainen.

This time I also made all the increases of the body part, making the body wide and spherical.

Tämän puseron ainoa ongelma on se, ettei muita neuleita tee enää mieli käyttääkään!

The only problem with this sweater is that I do not want to use any other knitwear anymore!

Revanssi / The New Game

Osallistuin keväällä erään suomalaisen suunnittelijan mysteerihuivin yhteisneulontaan. Lopputulos ei miellyttänyt värisilmääni. Piti virittää oma huivi puikoille ikäänkuin revanssiksi.

I participated one mystery shawl KAL last spring. The result did not please me at all so I had to start new scarf as the new game.

Huivin muoto on tylppäkärkinen kolmio, joka on saatu aikaan tietynlaisesta lisäysten ja kavennusten rytmistä reunoissa: vasemmassa reunassa lisätään yksi silmukka jokaisessa kerroksessa, oikeassa reunassa kavennetaan yksi silmukka joka neljäs kerros.


Revanssi / The New Game
Lanka/Yarn: Howlin' by I Knit or Dye, (100 % merino, 100 g = 450 m), 130 g.


The shawl has shape of a blunt-pointed triangle and that has been achieved a certain degree of increases and decreases at the edges: in the left-hand edge there is added to one stitch on each row, on the right egde one stitch has decreased every fourth row.

Kuvassa oleva pallohelmainen trikootunika on myös oma mallini.


That blue tunic with ball shape hem is also my own design.

Kiitos Tuijalle kivoista kuvista!

Thank you Tuija for the nice photos!

Hamppua ja sunnuntaineulontaa / Hemp and Sunday knitting

Syksy etenee. Minulla on vielä yksi kesäneule esittelemättä.

This autumn is progressing and I have one more summer knitting without showing.

Lanka/Yarn: AllHemp6 by Hemp for Knitting (100g hemp, 151 m/ 100g) 480 g
Puikot/Needles: 3,75 mm

Fiilis/Feelings: Kiva!/I'm happy!

 

 

 

Tämä neule valmistui jo yli kuukausi sitten. Se matkusti mukanani Vilnaan ja juuri tästä neuleesta loppui lanka kesken matkan. Kutsuimme Annan kanssa neuletta leikkisästi "Viron lipuksi" pääntien ja hihojen värityksen vuoksi, vaikka todellisuudessa raidoissa on käytetty tummaa ja vaaleaa harmaata.

I completed this tunic more than a month ago. It traveled with me in Vilnius, and this is the knitting that ran out of yarn during the trip. Me and Anna called it as "Estonian flag" because of the coloring of the neckline and sleeves, although in reality I have used dark and light gray yarn in stripes.

Idea hampputunikaan lähti liikkeelle myös ihan toisaalta: kesäkuisesta vierailustani lankakauppa Snurreen ja Titityyn Tiinan Hempukka -mekosta. Tunikan rakenteen perustana käytin omia pellavatunikoitani. Tunikan rakenne ei yllättäne lukijoitani: neuloissuunta ylhäältä alas, leveähkö pääntie, raglanlisäykset miehustassa, muutamia lisäyksiä lantionseudulla ja saumaton rakenne alusta loppuun. Helppoa kuin heinänteko!

The idea of this tunic started just another way: my visit in yarn store Snurre in June and Hempukka -dress designed by Tiina Huhtaniemi. I used my own sewed linen tunics as a basis for the structure and it will not surprise my readers: knitting from top to bottom, fairly broad neckline, raglan bust, with a few additions to the hips and seamless structure from beginning to end. Easy and simple as haymaking, as we Finns say!

Neule eteni kohtalaisen vauhdikkaasti, sillä hamppulanka on suhteellisen paksua eivätkä puikotkaan ihan ohuet olleet. Hamppulanka käyttäytyi kuin pellava, joten ennakoin oikein neuloksen läpikuultavuuden ja taipumuksen venyä.

Hampputunika on juuri sopiva vaate lämpimänä syyskuisena päivänä, mutta pian on siirryttävä villaneuleisiin.

The tunic proceeded fairly rapidly, as the hemp yarn was relatively thick. Hemp yarn behaved like linen yarn, so I assume that the fabric will be somewhat transparent and stretchy.

Hemp tunic is just enough warm for sunny day in September, but I'll soon wear woolen sweaters.

***

Lepopuikolla kärsitään nyt melkoisesta aikapulasta. Vaihdoin syksyn alussa työpaikkaa, ja kaikki työhön liittyvä vie nyt paljon aikaa ja energiaa. Aikaa neulomiselle saati blogille ei juuri ole. Olen siis satunnainen sunnuntaineuloja.

Viimeisen kuukauden aikana olen saanut aikaan Puikkomaisterin Julia -sukat puoliväliin.



This fall I suffer a fair amount of time shortage. I changed my job at the beginning of autumn, and everything related to the work takes a lot of time and energy. I don't have any time for knitting or writing my blog. That is why I call myself as a Sunday Knitter.

 During the last month I've done one pair of socks in halfway.

 

Sukkien rinnalla neulon farkkuhenkistä neuletta nuorelle miehelle.

Alongside knitting socks I'm knitting denim jacket for this young man.

Näiden lisäksi silmäni aika ajoin osuu harmaisiin villalankoihin. Ideoita on paljon, mutta nähtäväksi jää, mikä ideoista pääsee toteutukseen.

In addition to these my eyes hit from time to time in these grey yarns. I've got many ideas, but we will see later, which of these ideas I will knit.

Koneneulontako tylsää? / Knitting with machine boring?

Ei minusta. Vai mitä sanotte näistä?

Tummanlila laatikkoneule BOX II, Midaran Roma (100 % villaa, 750 m/100g) 180 g.
Kirkas lila tuubihuivi TUBE II, Rebel Yarnin ohut Blue Face Leicester-lanka 100 g.

Harmaanlila tuubihuivi TUBE III, Lamana Piura, ohut alpakkalanka 150 g, saatu Snurresta.

Harmaa tuubihuivi TUBE I, Holst Garnin Samarkand silkin ja villan sekoite, kolme eri sävyä, 150g.


Kaikki lähti tuubihuivi-ideasta.

Varastossani lojui Holstin silkkivillaa kolmessa eri harmaan sävyssä. Päätin kokeilla, sopiiko lanka koneelle ja neuloin kaikki kerät vuorollaan loppuun saakka.

Sopihan se! Sitten päätin neuloa surauttaa kaksi muuta edellä mainittua, huiviksi ajateltua lankaa tuubihuiviksi.

***

Onnistumisista intoutuneena päätin kokeilla laatikkoneuleen neulomista koneella. Kivoja mallejahan on vilissyt Ravelryssä jo pari talvea, kuten Joji Locatellin Boxy ja sen johdannaiset. Koska neulekoneella on lähes mahdotonta muotoilla neuletta muuten kuin lisäämällä tai kaventamalla reunasilmukoita, suoralinjainen ja muotoilematon neule sopii neulekoneella toteutettavaksi erinomaisesti. Samalla saadaan tasalaatuinen neulos. Ainakaan minun käsinneulottu neulokseni ei ole koskaan tasaista. Neulontavaihe on myös riemastuttavan nopea: etu- ja takakappaleen sekä hihat neuloo yleensä parissa tunnissa.

Ensimmäiseen laatikkoneuleeseen (BOX I) langaksi valitsin Malabrigon Sock-langat. Etu- ja takakappaleiden koko on suurinpiirtein 60 cm x 60 cm. Hihat ovat 24 cm korkeat ja 32 cm leveät. Pääntiessä ei ole mitään muotoiluja.

Erisävyisen vyyhdin vaihtuminen näkyy takakappaleen miehustassa, mutta siellä se ei häiritse minua.

Toiseen, ohuesta villalangasta (Midara Roma) toteutettuun laatikkoneuleeseen (BOX II) muutin mittasuhteita: etu- ja takakappaleiden leveys on 80 cm ja korkeus 60 cm. Lisäksi hihat ovat pienemmät kuin ensimmäisessä laatikossa: korkeutta on 16 cm ja leveyttä 24 cm.

BOX II:ssa muotoilin kaula-aukkoa pyöreämmäksi ja neuloin käsin reunuksen.

Lopputulokseksi sain kaksi käyttöneuletta sekä tukun lisäideoita tasona (kone)neulottaviin neuleisiin.

Koneneulontaa luonnehditaan kapea-alaiseksi, liian vaikeaksi ja liian mekaanikseksi tavaksi neuloa. Minua nuo rajoitukset kuitenkin kiehtovat ja huomaan, että pelkkien perustoimintojen kanssa voi leikkiä loputtomasti. Koneneulonta on mielestäni perusteltua erityisesti sileissä, suoralinjaisissa neuleissa. Eikä se ole tylsää!



This time, I write only brief in English. I just present my latest machine knitted garments: two simple boxy tunics and three tube scarfs.

Machine knitting is very fading technique here in Finland. Nobody is importing knitting machines and it is also nearly impossible to get spare parts or repairman. Knitters also say that the knitting with machine is not interesting because the machine is difficult to use, knitting is too mechanical and technical potential is very limited. But for me, these restrictions are very interesting. The more limited the technology is, the more I am interested in studying it. For this reason, I sometimes really get excited about machine knitting.

Pellavatunika! / Linen tunic!

Lanka/Yarn: SIŪLAS Lithuanian Linen 4ply  300 g

Puikot/Needles: 3,25 mm, 3,5 mm ja/and 3,75 mm

Fiilis/Feelings: Kiva!/I'm happy!

 

 

 

 Tuli idea, jota piti kokeilla.

 

I got the idea, which I had to try.

 

 

 

Toimii!

It works!

Tunikan rakenne on suurinpiirtein sama kuin tämän topin. Neuloin tällä kertaa kuitenkin levennyksiä lantiolle.

The tunic has the same structure as here. The only exception are increases in the hips.

Tykkään!

I love it!

Syyslomalla / In Autumn vacation

Ompeluprojektit ovat olleet jäissä kauan. Siksi oli ihan pakko päästä ompelemaan jotakin nopeasti valmistuvaa syysloman alkajaisiksi. Ensimmäinen mekkonen syntyi tällä hyväksi havaitulla kaavalla (Timeless and Cozy, Ottobre Design Woman 5/2012) Eurokankaan palalaareista kaivetusta kuviollisesta ja laskeutuvasta viskoositrikoosta.

Sewing projects have been on hold for long time. That's why I just had to get to sew something quick and easy to start off my Autumn vacation. The first dress sewed using this proven pattern (Timeless and Cozy, Ottobre Design Woman 5/2012). The fabric is very stretchy and falling viscose jersey.

Toinen mekkonen sai muodon samasta kaavasta. Kankaana on yksivärinen puuvilla-lycratrikoo.

Another dress was sewed with the same pattern. The fabric is a basic cotton-lycra tricot.

Kolmannesta tuli yömekkonen, edelleen samalla kaavalla.

The third came a nightie, still using the same pattern.

Nyt ovat sekä ompelukoneet että minä hieman lämmitelleet. Mitähän seuraavaksi surauttaisi?

Now both I and my sewing machines have warmed up. I wonder what i'll could sew next?

Pakkasneule Igloo

 

Igloo designed by Heidi Kirrmaier

Lanka/Yarn: Katariinan maatilan kainuunharmas (180tex x3) 790 g

Puikot/Needles: 3,5 mm  ja/and 3,75 mm.

Talvi tuli vihdoin! Ehdinkin jo kaivata aurinkoisia, kirpeitä pakkaspäiviä ja valkoisia hankia. Tällä hetkellä Etelä-Suomi on vasta ohuen puuterilumikerroksen alla, mutta sekin vähä on kirkastanut maiseman toisennäköiseksi.

Iglooni valmistui sopivasti talven ensimmäisille pakkasille ja jäi samantien käyttöneuleekseni. Innostuin siitä jo vuosi sitten nähdessäni Tuijan version. Muutamia lankavaihtoehtoja pyörittelin mielessäni myös pitkään, kunnes oikea lanka osui silmiini eräissä joulumyyjäisissä viime joulukuussa Joensuussa. Ilomantsilainen Katariina Hynninen oli siellä myymässä maatilansa tuotteita, muun muassa omien kainuunharmas -lampaidensa villasta kehrättyä lankaa.

Katariinan kainuunharmas -lanka on melko paksua ja käsittelemätöntä. Langan köysimäiseksi kerrattu, tiivis rakenne muistuttaa sukkalankaa, ja sopivan tiheyden löytäminen tuotti minulle hieman päänvaivaa. Koska valitsemani lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, päädyin lopulta neulomaan ohjetta pienimmän koon (XS!) mukaan. Langan tiiviyden vuoksi myös arviointini langan riittävyydestä meni metsikköön, mutta onneksi sain Katariinalta lisää lankaa postitse. Neule on siis melko painava, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole venynyt. Pesemätön neulos oli melko jäykkää ja karheaa, mutta rivakan pesun jälkeen neule pehmeni huomattavan paljon suorastaan silkkiseksi, taipuisaksi ja pehmoiseksi. Ihastuin tähän lankaan nimenomaan pehmoisen tunnun vuoksi, mutta minua viehättää myös se, että lanka on hankittu suoraan tuottajalta ilman välikäsiä. On mukavaa tietää, millaisissa maisemissa villan kasvattaneet lampaat ovat määkineet.

Kirrmaierin malli oli mukavaa neulottavaa. Ohje oli selkeä, perusteellinen ja nopeasti etenevä. Liikkeelle lähdetään pääntiestä, ja neule etenee ylhäältä alas lähes saumattomasti. Ainostaan taskujen sivusaumat täytyy ommella jälkeenpäin. Viimeiseksi neulotaan kaulus. Neuleessa on kauniit muotoilut sekä ennen vyötärölinjaa että sen jälkeen. Yleensä arastelen tehdä kavennuksia vyötärön yläpuolelle, sillä haluan piilotella olematonta vyötäröäni. Tällä kertaa kuitenkin noudatin ohjetta, ja lopputulos on yllättäen vartaloani imarteleva. Kehujakin on sadellut työpaikkani, erityisesti selän ainaoikeasta neuleosiosta, joka kuulemma hoikentaa.

Kuvatessa oli pakkasta -15 C. Kädet palelivat kovasti. Onneksi Igloossa on taskut!

Henkinen marraskuuni on taittumassa, ja olen jo matkalla kohti valoisampia aikoja. Saan paljon voimia arjesta, neuletapaamisista (viimeisimmästä kiitos Tuijalle ja Helenalle!) ja uusista, mielenkiintoisista ideoista, joita liikkuu neulemaailmassa (taidan antautua Stephen West -huumaan minäkin).

Kiitokset osanotostanne ja tuestanne, rakkaat lukijani!

My apologies, but this time, I write only in Finnish. I'm just telling about my new knitting, which is knitted with very rare Finnish indigenous sheep's wool called kainuunharmas.

Purppurainen usva / Purple Haze

Yksi Passap -koneneule on nyt viimeistelty ja kuvattu.

One of the Passap -machine knittings is now finished and photographed.

Malli/Pattern: Oma/own
Lanka/Yarn: Holst Garn Supersoft 100 % villaa/wool 190 g
Koneneulottu / knitted by machine

Tämä on perusneule raglanhihoilla, ja kun kerran omistaa kaksitasoneulekoneen, on resoritkin koneneulottu. Muuten kaikki on tehty niinkuin koneneuleet yleensä tehdään: osissa ja alhaalta ylös.

This is basic sweater with raglan sleeves, and once I have a knitting machine with a douple decker, the ribbings are also knitted in machine. Otherwise everything is done as usually with machine:  in parts and the bottom up.

Käsinneulottua on ainoastaan pääntie, ja sinne on livahtanut pieni kirjoneuleraita. Niitä ei juuri näe Lepopuikolla.

I knitted by hand only the collar and there is a small and simple Fair Isle stripe. I hardly ever knit Fair Isles.

 

 

Kävimme kuvaamassa neuleen Helsingin keskustassa, ja yllätyin, miten miellyttävä villainen pusero oli aurinkoisena loppukesän päivänä. Lämmintä oli päälle 20 astetta, mutta paita ei hiostanut lainkaan tai tuntunut liian kuumalta. Päinvastoin, puseron lämpö suorastaan helli työhön paluusta kiristyneitä hartioitani.

 

We had a few photos at the center of Helsinki city, and I was surprised how comfortable woolen sweater was in a sunny late summer's day. The temperature was over 20 degrees, but the shirt didn't sweat or feel too hot. On the contrary, a warm sweater even took care my quite tight shoulders.

Markkinahumussa / Valmistuneita

Tapasin eilen Tuijan ja Helenan. Kävimme yhdessä Kädentaitomessuilla että Keittiöperäyrittäjien Käsityötarvikemarkkinoilla.



 

Titityyn Holst-lankahyllyllä hypistelimme melkein kilpaa värisävyjä ja pohdimme, kuka ostaa ja mitä. Viime syksyn messuillahan jäin hitauttani nuolemaan näppejäni. Tällä kertaa yritin olla nopea ja nappasin Denim-sävyä 300 g. Kaunis sinisenvihreä Marlin-sävy taisi kiertää meidän kaikkien sylissä harkittavana. Hassua, että haluamme aina niitä samoja sävyjä, vaikka Holstilla niitä kyllä riittäisi monia, monia muitakin...

Holst Garn Supersoft, sävy Denim

Sitten iski ihan hirvittävä himo saada intensiivistä lilaa (Rikke-)pipoa ja kauluria varten. Olin jo menossa kassaa kohti Malabrigon Arroyo -kerät sylissäni, kun huomasin Louhittaren luolan hyllyn. Pienen harkintahetken jälkeen ostoskassiini hypähtivät 3 vyyhtiä Ahtia komeassa purppuran sävyssä. Tuulian värjäämät langat ovat minulle uusi tuttavuus.

Louhittaren luola/Knitlob's Lair Ahti

Toinen täsmäiskuni oli suunnattu Raijan aitan apajille. Pehmennettyä vaatepellavaa lähti mukaani kolmea sävyä. Nämä nähdään ommeltuna kesään mennessä, lupaan sen.

Keittiönperäyrittäjien markkinoilta en tehnyt ostoksia, vaikka mieltä jäivät hieman kaihertamaan Belovedin lusikoiden varsista taivutellut sormukset...

Markkina- ja ostoskierroksen jälkeen istahdimme Cafe Engeliin, lounastimme ja neuloimme yhdessä. Meillä oli niin mukavaa, että seurueemme valokuvaaminen unohtui kokonaan! Hoksasimme sentään kuvata vastavalmistuneen jämälankaneuleeni Kolera-altaan reunalla. Kameran takana oli Tuija.

Malli/Pattern: Räsymattotunika 2.0 /oma versio
Lanka/Yarn: fingering -vahvuista jämälankaa / fingering weight left over yarn 450 g
Koneneulottu / knitted by machine
Tunnelma/Mood:nooh.../well...

Olen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa tämän neuleen kanssa. Halusin käyttää pois kaikki violetin ja lilan sävyiset jämälankani. Halusin kokeilla suoraa miehustaa, pudotettua olkalinjaa ja laatikkomaista profiilia, vähän niinkuin 1980 -luvulla oli tapana tehdä. Periaatteessa kaikki on tässä neuleessa kohdallaan ja harkittua. Värien raidoitus toimii yhtä hyvin kuin edellisessä jämälankamekossani.

Kuitenkaan hihat eivät näytä hyvältä. Olen irroittanut ne kertaalleen ja istuttanut uudelleen, mutta edelleen hihan ja miehustan sauma pistää silmääni. En ehkä ollut riittävän rohkea tunikan laatikkomaisessa linjassa, ja se muistuttaa liian paljon edeltäjäänsä, jossa hihat istuvat kuin valetut. Pudotettu hiha ei voi edes istua hyvin, sen tajuan kyllä.

Minulla on nyt kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: 1) irroitan hihat vielä kerran ja ompelen ne takaisin paikoilleen siten, että hihan päätelty yläreuna tulee rouheasti päällepäin, 2) unohdan koko asian, pidän neuletta sen aikaa, kun se jaksaa minua viehättää ja pistän sitten kiertoon.



No, onko se helma hyvin?




Myös Lea on valmistunut. Täytyy järjestää kunnon kuvaus sille lähiaikoina.

Kiitokset vielä mainiolle markkinaseuralleni!

Sorry, this time in finnish only.