Talvi tulee. Tarvitsin talviversion suosikkilaatikostani.
Winter is coming. I needed the winter version of my favorite BOX sweater.
Tämäkin BOX on neulottu koneella. Lankana on perusvarma Holst Garn Supersoft, väreinä värikartan tummin ja vaalein harmaa Graphite ja Silver Gray. Lankaa meni yhteensä 300g.
This BOX is also knitted with the machine. The yarn is one of my favorite Holst Garn Supersoft, in the darkest and lightest grays Graphite and Silver Gray. BOX took yarn total of 300g.
Pikkuinen perennatarhani on peittynyt lumeen. Istutin siihen pionin taimia viime kesänä. Nyt odotan, että ne selviävät talvesta ja kukkivat ensimmäisen kerran tulevana kesänä. Jotta voisin muistella perennapenkissäni uinuvia juurakoita paremmin, neuloin laatikkoneuleen, jossa toistuvat pionien kukkien värit. Lankana edelleen Holst Garn Supersoft, sävyjen nimet Aubergine, Peony ja Allium ja langan menekki oli yhteensä 290 g.
A little perennial garden is covered now with snow. I planted some peony seedlings there last summer. Now, I expect them to survive the winter and bloom for the first time in the coming summer. In order to be able to remember better my peonies sleeping in my garden, I knitted new BOX sweater with repeating my peony flower colors. The yarn was again Hols Garn Supersoft, yarn colors Aubergine, Peony and Allium. I used yarn total 290 g.
Jämälankavarastoa on taas laihdutettu yhden neuleen verran. Tässä neuleessa kokeilin, miten laatikkoni toimisi pitkänä takkina. Toimiihan se, mutta tuota pääntietä ja napitusta voisin hieman nostaa ylemmäs.
My left over yarn stash has been reduced by one knit. In this sweater, I tried to make my BOX work as a long cardigan. I did it, but next time I could slightly raise that neck and buttoning.
Saat siis tulla, talvi, vaikket olekaan suosikkivuodenaikani. Olen valmis.
So I am ready for you, winter, even if you are not my favorite time of year.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alhaalta ylös/bottom-up. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alhaalta ylös/bottom-up. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Vicissitube Tank & Cowl II - Erään neuleen tarina II
Eilen se valmistui!
I finished it yesterday!
Malli/Pattern: Vicissitude Tank & Cowl by Sarah Wilson
Lanka/Yarn: Rico Design Essentials cotton dk (100 % cotton, 50 g 130 m) 290 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Fiilikset/Feelings: sekavat/mixed
Onnistuin neulomaan pitsimallia myös nurjalta, vaikka aikamoista ähräämistä se oli aluksi. Kädenteille neuloin tukevan neljän silmukan ainaoikein -reunan, vaikka ohjeessa oli i-cord -reuna, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti ollut ihan toimiva ratkaisu. Pitsineulos pyrki levenemään tasona neulottuna ja sen kanssa saikin olla tarkkana. Etukappaleen kädenteissä reuna pääsi pari kertaa hieman kiemurtamaan, mutten purkanut sitä, kun työ eteni muutenkin niin tuskaisen hitaasti. Takakappaleelle tullessani olinkin sitten jo keksinyt tavan pitää reuna suorana. Hetken verran harkitsin etukappaleen purkamista ja uudelleen neulomista, mutta sitten päätin elää pullistelevan reunan kanssa sulassa sovussa.
I managed to knit lace patterns also in wrong side, although it was at first very difficult. I knitted a four-stitch garter edge in armholes, even if the instructions proposed i-cord edge, which would have been a pretty workable solution after all. The lace pattern widened easily knitted back and forth, and I got to be careful with it. In the front piece, edges widened a little, but I didn't rip it because the knitting proceeded anyway so painfully slow. In back piece I was already found a way to keep the edge straight. I thought again a moment about re-knitting the front piece, but then I decided to live with the winding edge in perfect harmony.
Yllättävän kivalta toppi näyttää valmiina, ja sitä voi käyttää tosiaan myös kaulurina.
The tank looks surprisingly nice, and it can be used as neck warmer.
Väri on niin minua!
This shade of blue is so my color!
Tästä projektistä jäi kyllä jotakin myös hampaankoloon. Ensinnäkin ihmettelen, miksi hylkäsin oman suunnitelmani, joka oli tälle langalle suunniteltu, välikerroksellinen pitsineule omille mitoilleni suunniteltuna? Toki Vicissitude -topissa ja omassani olisi ollut yhtymäkohtia, mutta myös eroja. Miksi ylipäätään tartuin ohjeeseen, jossa ei ollut kaaviota? Yllätyin myös siitä, miten vaikea minun oli muuttaa ohje vasenkätiseksi. Olen neulonut monenlaisien (oikeakätisten) ohjeiden mukaan kaaviolla tai ilman, ja eri kielistäkin on kokemusta. Englannin-, ruotsin- ja saksankieliset ohjeet aukeavat yleensä helposti kieliopintojen pohjalta. Pienen tukisanaston avulla olen neulonut myös tanskan- ja vironkieleisiä ohjeita ilman suurempia tuskailuja.
This project was really something to against me. First of all, I am wondering why I rejected my own design, which was designed for this yarn, for lace pattern with intermediate layers and for me? Sure, Vicissitude-top and mine would have been similarities, but also differences. Why I picked up the pattern in the first place, which did not have a chart? I was also surprised how hard it was to change instuctions to the left-handed user. I've knitted a wide range of (righ handed) all kinds of instructions, with the chart or without, in English, Swedish and German. The support of a small vocabulary I have knitted also the Danish and Estonian instructions without such agonizing.
Mutta marinat sikseen ja puikot kohti uusia ideoita!
But complaints aside, and needles towards new ideas!
***
Kuvien taustana on tällä kertaa vantaalainen ruispelto, joka löytyy kotikulmiltani. Näin urbaanissa kaupunkiympäristössä siis asustelen!
In the background of photos there is rye field, which can be found near my home. This urban environment, therefore I live! (I live in the Helsinki metropolitan area.)
I finished it yesterday!
Malli/Pattern: Vicissitude Tank & Cowl by Sarah Wilson
Lanka/Yarn: Rico Design Essentials cotton dk (100 % cotton, 50 g 130 m) 290 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Fiilikset/Feelings: sekavat/mixed
Onnistuin neulomaan pitsimallia myös nurjalta, vaikka aikamoista ähräämistä se oli aluksi. Kädenteille neuloin tukevan neljän silmukan ainaoikein -reunan, vaikka ohjeessa oli i-cord -reuna, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti ollut ihan toimiva ratkaisu. Pitsineulos pyrki levenemään tasona neulottuna ja sen kanssa saikin olla tarkkana. Etukappaleen kädenteissä reuna pääsi pari kertaa hieman kiemurtamaan, mutten purkanut sitä, kun työ eteni muutenkin niin tuskaisen hitaasti. Takakappaleelle tullessani olinkin sitten jo keksinyt tavan pitää reuna suorana. Hetken verran harkitsin etukappaleen purkamista ja uudelleen neulomista, mutta sitten päätin elää pullistelevan reunan kanssa sulassa sovussa.
I managed to knit lace patterns also in wrong side, although it was at first very difficult. I knitted a four-stitch garter edge in armholes, even if the instructions proposed i-cord edge, which would have been a pretty workable solution after all. The lace pattern widened easily knitted back and forth, and I got to be careful with it. In the front piece, edges widened a little, but I didn't rip it because the knitting proceeded anyway so painfully slow. In back piece I was already found a way to keep the edge straight. I thought again a moment about re-knitting the front piece, but then I decided to live with the winding edge in perfect harmony.
Yllättävän kivalta toppi näyttää valmiina, ja sitä voi käyttää tosiaan myös kaulurina.
The tank looks surprisingly nice, and it can be used as neck warmer.
Väri on niin minua!
This shade of blue is so my color!
Tästä projektistä jäi kyllä jotakin myös hampaankoloon. Ensinnäkin ihmettelen, miksi hylkäsin oman suunnitelmani, joka oli tälle langalle suunniteltu, välikerroksellinen pitsineule omille mitoilleni suunniteltuna? Toki Vicissitude -topissa ja omassani olisi ollut yhtymäkohtia, mutta myös eroja. Miksi ylipäätään tartuin ohjeeseen, jossa ei ollut kaaviota? Yllätyin myös siitä, miten vaikea minun oli muuttaa ohje vasenkätiseksi. Olen neulonut monenlaisien (oikeakätisten) ohjeiden mukaan kaaviolla tai ilman, ja eri kielistäkin on kokemusta. Englannin-, ruotsin- ja saksankieliset ohjeet aukeavat yleensä helposti kieliopintojen pohjalta. Pienen tukisanaston avulla olen neulonut myös tanskan- ja vironkieleisiä ohjeita ilman suurempia tuskailuja.
This project was really something to against me. First of all, I am wondering why I rejected my own design, which was designed for this yarn, for lace pattern with intermediate layers and for me? Sure, Vicissitude-top and mine would have been similarities, but also differences. Why I picked up the pattern in the first place, which did not have a chart? I was also surprised how hard it was to change instuctions to the left-handed user. I've knitted a wide range of (righ handed) all kinds of instructions, with the chart or without, in English, Swedish and German. The support of a small vocabulary I have knitted also the Danish and Estonian instructions without such agonizing.
Mutta marinat sikseen ja puikot kohti uusia ideoita!
But complaints aside, and needles towards new ideas!
***
Kuvien taustana on tällä kertaa vantaalainen ruispelto, joka löytyy kotikulmiltani. Näin urbaanissa kaupunkiympäristössä siis asustelen!
In the background of photos there is rye field, which can be found near my home. This urban environment, therefore I live! (I live in the Helsinki metropolitan area.)
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Vicissitude Tank I - Erään neuleen tarina I
Tällä hetkellä puikoillani on neule, joka on tuottanut minulle enemmän päänvaivaa kuin mikään neule aikaisemmin. Haluan jakaa neuleen tarinan teille ja kirjoittaa sen muistiin myös itseäni varten, jotten enää toista kertaa tekisi samoja virheitä tai vääriä ratkaisuja.
Kaikki alkoi toukokuussa, kun jäin miettimään, mitä puikoilleni ottaisin Lehdet -neuleen jälkeen. Mielessäni oli tuubimainen toppi samasta puuvillalangasta kuin Lehdet, ja olin ostanut sitä valmiiksi varastooni. Piirtelin muistikirjaani luonnoksia, neuloin koetilkkua ja laskeskelin silmukkamääriä. Olin aikeissani jo pitkällä.
Sitten Ravelryssä osui silmiini Vicissitude Tank & Cowl, tuubimainen toppi, jossa oli salmiakkikuvioinen pitsi, ja se oli myynnissä. Koska toppi muistutti hyvin paljon omaa suunnitelmaani, tykkäsin siitä ja merkitsin sen suosikkeihini sen enempää mietimättä. Parin päivän päästä neuleen suunnittelija otti Ravelryn kautta minuun yhteyttä, kiitti kiinnostuksestani ja tarjosi ohjettaan minulle pienellä alennuksella. Yllätyin siitä, kuinka tehokkaasti suunnittelija malliaan myi ja samalla tajusin, että jos en ostaisi sitä ja toteuttaisin oman suunnitelmani, suunnittelija saattaisi epäillä minua oman mallinsa kopioimisesta. Näin tarkasti malliaan suojaava suunnittelija tulisi varmasti huomaamaan neuleeni sen valmistuttua.
Olin siis kiltti ja lunastin ohjeen itselleni tutkimatta ostostani etukäteen sen enempää. Kaupankäynti sujui hyvin, ja pian tulostin monisivuisen ohjeen lähempää tarkastelua varten. Toukokuun Tallinnan matkalla yritin etsiä Vicissitudeen sopivaa lankaa siinä onnistumatta. Omaan toppiini varattu puuvillalanka oli hivenen paksumpaa kuin ohjeen merinon ja bambun sekoitus, tosin neuletiheys täsmäsi ohjelangan kanssa. Muutenkin kiemurtelin turhautuneena koko toukokuun, kun en osannut päättää, mistä neuleesta aloittaisin. Osallistuin välillä Annan vesiputoustopin ohjeen kehittelyynkin, kun omat neuleet jumittivat.
Lopulta päätin ottaa Vicissitude -topin matkaneuleekseni Barcelonaan. Mukaan lähtivät ne puuvillalangat, jotka olin varannut omaan suunnitelmaani. Topin ohje oli englanninkielinen ja kirjallinen, eikä siinä ollut yhtään kaaviota, mikä voi tuottaa vasenkätiselle suomenkieliselle neulojalle hieman päänvaivaa. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiotani jo ennen neulomista oli, että Vicissitude -topin pitsineuloksessa ei ole välikerrosta. Toisin sanoen langankierrot eivät sitoudu mitenkään, mikä tekee neuloksesta erittäin herkästi venyvän (ja jopa ryhdittömän). Tällainen välikerrokseton pitsineule edistyy myös hitaanlaisesti. Nämä huomiot mielessäni ryhdyin kuitenkin rohkeasti toimeen.
Ensiksi yritin seurata englanninkielistä oikeakätistä kirjallista ohjetta (jossa on peräti 9 erilaista ja -suuntaista kavennusta kirjallisesti selitettynä!) kääntämällä kavennukset vain toisinpäin. Lopputulos muistutti kyllä ohjeen kuvien pitsipintaa, mutta pitsineuloksen langankierrot venyivät noin 3 cm:n pituisiksi eli aivan liian pitkiksi käyttökelpoiseen neuleeseen. Minun oli siis käännettävä diagonaalien suunta toiseksi. Niinpä purin aloitelman samantien.
Toisen kerran yritin neuloa ohjetta peilikuvana, mutta oli haastavaa hahmottaa kavennusten suuntia ilman kaaviota ja pitsipinta meni sekavaksi, joten sekin yritys meni purkuun.
Kolmannella kerralla kokeilinkin sitten ihan omaa viritystä, mutta en ollut tyytyväinen, joten purkuun meni lopulta sekin versio. Neljännellä yrittämällä unohdin suunnittelijan kirjalliset ohjeet ja katsoin valmiin topin kuvien pitsipintaa. Katsoin, missä järjestyksessä langankierrot ja kavennukset ovat, minne päin diagonaalilinjat menevät, ja neuloin sen mukaan. Tajusin, että saadakseni Vicissitude -topin näköisen neuleen minun oli vasenkätisenä neulojana tehtävä kaikki kavennukset ja langankierrot eri järjestyksessä ja toisinpäin kuin ohjeessa sanotaan. Pelkkä kavennusten käätäminen toiseen suuntaan sotkee koko pitsikuvion ja peilikuvakaan ei toimi.
Nyt olen vihdoin siinä vaiheessa, että vartalo-osa on neulottu ja etu- ja takakappale erotetaan toisistaan. Edessäni on uusia haasteita: kuinka onnistua tekemään kavennukset ja langankierrot vasenkätisesti nurjalta puolelta niin, että ne kallistuvat oikein.
Erään neuleen tarina jatkuu siis vielä.
At the moment I'm knitting a knit that has brought me more headaches than any knitting in the past. I would like to share the story with you and write it down also for myself, so I wouldn't make the same mistakes or wrong decisions any more.
The story of this knit began in May, when I was left to think about what I would knit after my Leaves -cardigan. I was thinking a tube-like top using the same yarn as I was using in the Leaves -cardi. I drew sketches and dimensions in my notebook, knitted swatch and calculated the number of stitches. I was already well advanced.
Then I saw Vicissitude Tank & Cowl on Ravelry, which is tube-like top with strong diagonal lace pattern, and it was on sale. Since the top was very similar to my own my plan, I liked it, and markered it to my favorites and I didn't think about it any more. After a couple days the designer of it sent me a mail via Ravelry, thanked my interest and offered me her pattern with a small discount. I was surprised by how effectively the designer sold her design, and at the same time, I realized that if I wouldn't buy it, and would knit my own pattern, the designer might suspect me of copying her design. A person who so carefully protects her own designs, certainly would notice my project.
I was, therefore, very kind and bought the design notes for myself. I didn't clarify before purchasing what kind of pattern it was (written or with chart). The trading went well, and soon I got a multi-page manual for further review. In May in Tallinn I was trying to look for a suitable yarn for The Vicissitude Tank but didn't succeed. The yarn which I already had was marginally thicker than the instructions suggested even though the gauge matched. Otherwise, I wriggled out of frustration throughout May, when I could not decide what begin to knit. I even took part in test knit of Anna's Waterfall Collar Formula, when I could not get on my own projects.
Finally I decided to take Vicissitude Tank notes and cotton yarn with me in our summer vacation trip in Barcelona. The notes was written in English, and there weren't any charts, which can produce some difficulties for a left-handed Finnish-speaking knitter. There were another thing I was paying attention even before knitting was that there weren't any intermediate layers in the lace pattern. In other words, yarn overs are not bounded in any way, which makes the knitted fabric very stretchable (and even flabby). Such lace pattern without intermediate layers is also progressing slowly. These observations in my mind, however, I began to knit.
First of all, I tried to follow the English right-handed written instructions (with no less than 9 different ways to decrease!) and turned decreases the other way around. The result recalled the lace pattern, but yarn overs stretched about 3 cm in length and therefore it was useless. So I ripped it off.
The second time I tried to knit instructions as a mirror image, but it was difficult to perceive decrease directions without a chart, and the lace went confused, so I ripped this one too.
The third time I tried out my own tuning of the lace pattern, but I was not happy with it, so I ripped it off too. During the fourth attempt I forgot intentionally written instructions and looked at the photos at the order in which yarn overs and decreases are, how diagonal lines go, and I knitted what I saw. I realized that to get the Vicissitude-looking tank I had to do everything (decreases and yarn overs) in a different order, and the other way around as the notes says.
Now I'm finally at the point that the body part is finished and the front and back are separated from each other. In front of me is a new challenge: how to succeed in making decreases and left-handed yarn overs from the wrong side, so that they are inclined in the right direction.
So the story will continue.
Kaikki alkoi toukokuussa, kun jäin miettimään, mitä puikoilleni ottaisin Lehdet -neuleen jälkeen. Mielessäni oli tuubimainen toppi samasta puuvillalangasta kuin Lehdet, ja olin ostanut sitä valmiiksi varastooni. Piirtelin muistikirjaani luonnoksia, neuloin koetilkkua ja laskeskelin silmukkamääriä. Olin aikeissani jo pitkällä.
Sitten Ravelryssä osui silmiini Vicissitude Tank & Cowl, tuubimainen toppi, jossa oli salmiakkikuvioinen pitsi, ja se oli myynnissä. Koska toppi muistutti hyvin paljon omaa suunnitelmaani, tykkäsin siitä ja merkitsin sen suosikkeihini sen enempää mietimättä. Parin päivän päästä neuleen suunnittelija otti Ravelryn kautta minuun yhteyttä, kiitti kiinnostuksestani ja tarjosi ohjettaan minulle pienellä alennuksella. Yllätyin siitä, kuinka tehokkaasti suunnittelija malliaan myi ja samalla tajusin, että jos en ostaisi sitä ja toteuttaisin oman suunnitelmani, suunnittelija saattaisi epäillä minua oman mallinsa kopioimisesta. Näin tarkasti malliaan suojaava suunnittelija tulisi varmasti huomaamaan neuleeni sen valmistuttua.
Olin siis kiltti ja lunastin ohjeen itselleni tutkimatta ostostani etukäteen sen enempää. Kaupankäynti sujui hyvin, ja pian tulostin monisivuisen ohjeen lähempää tarkastelua varten. Toukokuun Tallinnan matkalla yritin etsiä Vicissitudeen sopivaa lankaa siinä onnistumatta. Omaan toppiini varattu puuvillalanka oli hivenen paksumpaa kuin ohjeen merinon ja bambun sekoitus, tosin neuletiheys täsmäsi ohjelangan kanssa. Muutenkin kiemurtelin turhautuneena koko toukokuun, kun en osannut päättää, mistä neuleesta aloittaisin. Osallistuin välillä Annan vesiputoustopin ohjeen kehittelyynkin, kun omat neuleet jumittivat.
Lopulta päätin ottaa Vicissitude -topin matkaneuleekseni Barcelonaan. Mukaan lähtivät ne puuvillalangat, jotka olin varannut omaan suunnitelmaani. Topin ohje oli englanninkielinen ja kirjallinen, eikä siinä ollut yhtään kaaviota, mikä voi tuottaa vasenkätiselle suomenkieliselle neulojalle hieman päänvaivaa. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiotani jo ennen neulomista oli, että Vicissitude -topin pitsineuloksessa ei ole välikerrosta. Toisin sanoen langankierrot eivät sitoudu mitenkään, mikä tekee neuloksesta erittäin herkästi venyvän (ja jopa ryhdittömän). Tällainen välikerrokseton pitsineule edistyy myös hitaanlaisesti. Nämä huomiot mielessäni ryhdyin kuitenkin rohkeasti toimeen.
Ensiksi yritin seurata englanninkielistä oikeakätistä kirjallista ohjetta (jossa on peräti 9 erilaista ja -suuntaista kavennusta kirjallisesti selitettynä!) kääntämällä kavennukset vain toisinpäin. Lopputulos muistutti kyllä ohjeen kuvien pitsipintaa, mutta pitsineuloksen langankierrot venyivät noin 3 cm:n pituisiksi eli aivan liian pitkiksi käyttökelpoiseen neuleeseen. Minun oli siis käännettävä diagonaalien suunta toiseksi. Niinpä purin aloitelman samantien.
Toisen kerran yritin neuloa ohjetta peilikuvana, mutta oli haastavaa hahmottaa kavennusten suuntia ilman kaaviota ja pitsipinta meni sekavaksi, joten sekin yritys meni purkuun.
Kolmannella kerralla kokeilinkin sitten ihan omaa viritystä, mutta en ollut tyytyväinen, joten purkuun meni lopulta sekin versio. Neljännellä yrittämällä unohdin suunnittelijan kirjalliset ohjeet ja katsoin valmiin topin kuvien pitsipintaa. Katsoin, missä järjestyksessä langankierrot ja kavennukset ovat, minne päin diagonaalilinjat menevät, ja neuloin sen mukaan. Tajusin, että saadakseni Vicissitude -topin näköisen neuleen minun oli vasenkätisenä neulojana tehtävä kaikki kavennukset ja langankierrot eri järjestyksessä ja toisinpäin kuin ohjeessa sanotaan. Pelkkä kavennusten käätäminen toiseen suuntaan sotkee koko pitsikuvion ja peilikuvakaan ei toimi.
Nyt olen vihdoin siinä vaiheessa, että vartalo-osa on neulottu ja etu- ja takakappale erotetaan toisistaan. Edessäni on uusia haasteita: kuinka onnistua tekemään kavennukset ja langankierrot vasenkätisesti nurjalta puolelta niin, että ne kallistuvat oikein.
Erään neuleen tarina jatkuu siis vielä.
At the moment I'm knitting a knit that has brought me more headaches than any knitting in the past. I would like to share the story with you and write it down also for myself, so I wouldn't make the same mistakes or wrong decisions any more.
The story of this knit began in May, when I was left to think about what I would knit after my Leaves -cardigan. I was thinking a tube-like top using the same yarn as I was using in the Leaves -cardi. I drew sketches and dimensions in my notebook, knitted swatch and calculated the number of stitches. I was already well advanced.
Then I saw Vicissitude Tank & Cowl on Ravelry, which is tube-like top with strong diagonal lace pattern, and it was on sale. Since the top was very similar to my own my plan, I liked it, and markered it to my favorites and I didn't think about it any more. After a couple days the designer of it sent me a mail via Ravelry, thanked my interest and offered me her pattern with a small discount. I was surprised by how effectively the designer sold her design, and at the same time, I realized that if I wouldn't buy it, and would knit my own pattern, the designer might suspect me of copying her design. A person who so carefully protects her own designs, certainly would notice my project.
I was, therefore, very kind and bought the design notes for myself. I didn't clarify before purchasing what kind of pattern it was (written or with chart). The trading went well, and soon I got a multi-page manual for further review. In May in Tallinn I was trying to look for a suitable yarn for The Vicissitude Tank but didn't succeed. The yarn which I already had was marginally thicker than the instructions suggested even though the gauge matched. Otherwise, I wriggled out of frustration throughout May, when I could not decide what begin to knit. I even took part in test knit of Anna's Waterfall Collar Formula, when I could not get on my own projects.
Finally I decided to take Vicissitude Tank notes and cotton yarn with me in our summer vacation trip in Barcelona. The notes was written in English, and there weren't any charts, which can produce some difficulties for a left-handed Finnish-speaking knitter. There were another thing I was paying attention even before knitting was that there weren't any intermediate layers in the lace pattern. In other words, yarn overs are not bounded in any way, which makes the knitted fabric very stretchable (and even flabby). Such lace pattern without intermediate layers is also progressing slowly. These observations in my mind, however, I began to knit.
First of all, I tried to follow the English right-handed written instructions (with no less than 9 different ways to decrease!) and turned decreases the other way around. The result recalled the lace pattern, but yarn overs stretched about 3 cm in length and therefore it was useless. So I ripped it off.
The second time I tried to knit instructions as a mirror image, but it was difficult to perceive decrease directions without a chart, and the lace went confused, so I ripped this one too.
The third time I tried out my own tuning of the lace pattern, but I was not happy with it, so I ripped it off too. During the fourth attempt I forgot intentionally written instructions and looked at the photos at the order in which yarn overs and decreases are, how diagonal lines go, and I knitted what I saw. I realized that to get the Vicissitude-looking tank I had to do everything (decreases and yarn overs) in a different order, and the other way around as the notes says.
Now I'm finally at the point that the body part is finished and the front and back are separated from each other. In front of me is a new challenge: how to succeed in making decreases and left-handed yarn overs from the wrong side, so that they are inclined in the right direction.
So the story will continue.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Tuijan kesäpaita / Tuija's Summer Sweater
Ihastuin viime kesänä Tuijan kesäpaitaan, ja pyysin ohjetta koeneulontaan. Kesä meni menojaan, mutta minä en ehtinyt kesäpaitaa neuloa. Tänä keväänä, huhtikuun alussa tuli sopiva hetki aloittaa. Neule valmistui nopeasti ja sopivasti aurinkoisiin kevätpäiviin!
Malli/Pattern: Tuijan kesäpaita/Tuija's Summer Sweater /Ravelry
Lanka/Yarn: Sublime Organic Cotton dk (100 % organic cotton 50 g/110 m) 380 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Minun kesäpaitani on suurempi, väljempi ja pidempi kuin Tuijan. Alkuperäinen neulehan on väljyysvaroiltaan aika niukka ja se ulottuu vain ylälantiolle. Ohjeeseen ei oltu sarjoitettu muita kokoja, enkä minäkään hinkunut laskelmien tekemiseen, joten päätin kikkailla neuleesta reilumman käyttämällä paksumpaa lankaa (jollaista löytyi sopivasti omasta lankavarastostani :)). Järkeilin, että noudattaessani Tuijan ohjetta ja silmukkamääriä paksummalla langalla, lopputulos olisi isompi kaikin puolin.
Yhden asian kuitenkin hoksasin vasta, kun neuletta oli neulottu noin kolmasosa: paksummalla langalla neulottaessa myös kerrosten korkeus kasvaa. Päätin tehdä lisäyksiä sivuille hieman tiheämpään kuin ohjeessa oli. Jätin myös joitakin lisäyskerroksia kokonaan tekemättä. Onneksi heräsin tähän ajoissa, muuten paita olisi todennäköisesti mennyt purkuun.
Tuijan ohje oli helppoa seurattavaa, ja saumaton rakenne miellyttää minua aina. Neule eteni alhaalta ylös, eikä sitä voi sovitella samalla tavalla neuleen edetessä, kuten ylhäältä alaspäin neulottavissa neuleissa voi. Huomasinkin olevani aika kärsimätön näkemään neuleen istuvuuden. Vertailin neuletta muihin lepakkohihaisiin neuleisiini, ja sillä tavalla pystyin kuitenkin arvioimaan, millainen neuleesta oli tulossa.
Sublime Organic Cotton dk on suloisen pehmeää lankaa, ja sitä oli miellyttävää myös neuloa, vaikka etukäteen langan löysäkierteisyys hivenen mietitytti. Langan sävynimi on Borage, joka tarkoittaa kurkkuyrttiä. Olin yllättynyt sävynimestä, sillä lanka on minusta vaaleanharmaata. Hyvällä tahdolla katsottuna langan sävy on hennosti sinisen purppurainen, ja muistuttaa etäisesti kurkkuyrtin kukan väriä. Näin vaalea sävy oli lähestulkoon mahdotonta kuvata aurinkoisena kevätpäivänä.
Tämän voisin kyllä neuloa uudestaan. Kiitos Tuija ohjeesta!
***
Nyt minulla on kova vihreännälkä! Kun puutarhanikaan ei vielä viherrä, piti hakea virerrystä lankakaupasta ;).
Last summer I fascinated by Tuija's Summer Sweater, and asked for instructions to test knit. Summer went by quickly, but I didn't have time to kint it. In early April, was a good time to start. Knitting was completed just in time for sunny spring days!
My Summer Sweater there is a larger, broader and longer than Tuija's own. Original knitting is scarce and it extends only to the upper hips. The notes had not been serialized in other sizes, and I didn't want to do the calculations either, so I decided to knit by using a thicker yarn (the kind found conveniently from my stash). I reasoned that, in accordance with the instructions with thicker yarn, the result would be bigger in every way.
One thing, however, I realized only after I was knitted in about one-third: thicker yarn also increases the height of the layers. I decided to make additions a little more frequent than in the pattern was and some increases I didn't knit at all. Fortunately, I discovered this problem in time, otherwise the whole knitting should have been ripped off.
Tuija's notes was easy to follow, and a seamless texture pleases me at all times. Knitting proceeded from the bottom up, and can not be fit in the same way as from the top down to knit can be. I noticed that I was impatient to see how the sweater fits me. I compared it to other sweaters, and in that way I was able, however, to assess what kind of knitting was coming.
Sublime Organic Cotton dk is a lovely soft yarn, and it was pleasant to knit, even though I was afraid that the loose spins of the yarn would cause problems.The tone name is Borage. In my eyes the color of the yarn is light gray. It was almost impossible to photograph it in a sunny spring day.
I could knit this sweater again. Thank you Tuija for the notes!
***
Now I have a hard hungry for green yarns! When my garden is not yet green, I had to buy some green yarn in a yarn shop ;).
Malli/Pattern: Tuijan kesäpaita/Tuija's Summer Sweater /Ravelry
Lanka/Yarn: Sublime Organic Cotton dk (100 % organic cotton 50 g/110 m) 380 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Minun kesäpaitani on suurempi, väljempi ja pidempi kuin Tuijan. Alkuperäinen neulehan on väljyysvaroiltaan aika niukka ja se ulottuu vain ylälantiolle. Ohjeeseen ei oltu sarjoitettu muita kokoja, enkä minäkään hinkunut laskelmien tekemiseen, joten päätin kikkailla neuleesta reilumman käyttämällä paksumpaa lankaa (jollaista löytyi sopivasti omasta lankavarastostani :)). Järkeilin, että noudattaessani Tuijan ohjetta ja silmukkamääriä paksummalla langalla, lopputulos olisi isompi kaikin puolin.
Yhden asian kuitenkin hoksasin vasta, kun neuletta oli neulottu noin kolmasosa: paksummalla langalla neulottaessa myös kerrosten korkeus kasvaa. Päätin tehdä lisäyksiä sivuille hieman tiheämpään kuin ohjeessa oli. Jätin myös joitakin lisäyskerroksia kokonaan tekemättä. Onneksi heräsin tähän ajoissa, muuten paita olisi todennäköisesti mennyt purkuun.
Tuijan ohje oli helppoa seurattavaa, ja saumaton rakenne miellyttää minua aina. Neule eteni alhaalta ylös, eikä sitä voi sovitella samalla tavalla neuleen edetessä, kuten ylhäältä alaspäin neulottavissa neuleissa voi. Huomasinkin olevani aika kärsimätön näkemään neuleen istuvuuden. Vertailin neuletta muihin lepakkohihaisiin neuleisiini, ja sillä tavalla pystyin kuitenkin arvioimaan, millainen neuleesta oli tulossa.
![]() |
| Vantaankoskella kuohui. / In Vantaa river water flowed fast. |
Sublime Organic Cotton dk on suloisen pehmeää lankaa, ja sitä oli miellyttävää myös neuloa, vaikka etukäteen langan löysäkierteisyys hivenen mietitytti. Langan sävynimi on Borage, joka tarkoittaa kurkkuyrttiä. Olin yllättynyt sävynimestä, sillä lanka on minusta vaaleanharmaata. Hyvällä tahdolla katsottuna langan sävy on hennosti sinisen purppurainen, ja muistuttaa etäisesti kurkkuyrtin kukan väriä. Näin vaalea sävy oli lähestulkoon mahdotonta kuvata aurinkoisena kevätpäivänä.
Tämän voisin kyllä neuloa uudestaan. Kiitos Tuija ohjeesta!
***
Nyt minulla on kova vihreännälkä! Kun puutarhanikaan ei vielä viherrä, piti hakea virerrystä lankakaupasta ;).
Last summer I fascinated by Tuija's Summer Sweater, and asked for instructions to test knit. Summer went by quickly, but I didn't have time to kint it. In early April, was a good time to start. Knitting was completed just in time for sunny spring days!
My Summer Sweater there is a larger, broader and longer than Tuija's own. Original knitting is scarce and it extends only to the upper hips. The notes had not been serialized in other sizes, and I didn't want to do the calculations either, so I decided to knit by using a thicker yarn (the kind found conveniently from my stash). I reasoned that, in accordance with the instructions with thicker yarn, the result would be bigger in every way.
One thing, however, I realized only after I was knitted in about one-third: thicker yarn also increases the height of the layers. I decided to make additions a little more frequent than in the pattern was and some increases I didn't knit at all. Fortunately, I discovered this problem in time, otherwise the whole knitting should have been ripped off.
Tuija's notes was easy to follow, and a seamless texture pleases me at all times. Knitting proceeded from the bottom up, and can not be fit in the same way as from the top down to knit can be. I noticed that I was impatient to see how the sweater fits me. I compared it to other sweaters, and in that way I was able, however, to assess what kind of knitting was coming.
Sublime Organic Cotton dk is a lovely soft yarn, and it was pleasant to knit, even though I was afraid that the loose spins of the yarn would cause problems.The tone name is Borage. In my eyes the color of the yarn is light gray. It was almost impossible to photograph it in a sunny spring day.
I could knit this sweater again. Thank you Tuija for the notes!
***
Now I have a hard hungry for green yarns! When my garden is not yet green, I had to buy some green yarn in a yarn shop ;).
lauantai 20. lokakuuta 2012
Syyskiireitä / Autumn rush
Olen neuloosin kourissa ja usean neuleprojektin loukussa.
I am trapped in several knitting work and still I want to knit all the time - if I had it.
Kaksi neuletta on puikoilla ja useita neuletilauksia jonossa. Yksi ohje pitäisi kirjoittaa ja toinen kääntää. Lapsilta puuttuu lapasia ja sukkia talven varalle. Minulta puuttuu aikaa kaiken tämän toteuttamiseen.
I have two knitting projects on needles and the number of orders in the queue. I should write the notes of my previous project and translate the other in english. My sons are missing mittens and socks for the winter. I lack the time to implement all of this.
Kuvan kirjava mytty on Wirbel 2.0. Ensimmäisen lahjoitin äidilleni, ja lankaa jäi sen verran jäljelle, että saan itsellenikin oman, mutta hieman pienemmän. Olen neulonut Wirbeliä pikkuhiljaa eteenpäin silloin, kun en voi edistää mitään muuta neuletta. Toisaalta kierteisen huivin neulominen on edelleen niin koukuttavaa, että tartun ennemmin siihen kuin ns. pääneuleeseen.
I'm knitting my second Wirbel. I donated first version to my mother, and the yarn was left so much that I can knit the other one. I've been knitting it slowly forward when I can not knit to any other project. Knitting the spiral scarf is still very addictive!
Toinen mytty on varsinainen pääprojektini: alku raglanhihaiselle perusneuleelle. Lankana on Holst Garnin mielenkiintoinen Coast (55% merino, 45% puuvillaa) ja sävy Denim. Tulossa on siis minimalistinen top-down -neule, jonka helma tulee olemaan epäsymmetrinen.
This is the actual main project: the basic pullover with raglan sleeves. The yarn is very interesting :Holst Garn Coast (55% merino, 45% cotton), and the tone is called Denim. I'm trying to get a minimalist top-down sweater with asymmetrical hem.
Kuten mainitsin, olen vastaanottanut muutamia neuletilauksia, joista tärkein on tietenkin oman poikani tilaus, josta hän ehti jo luonnoksenkin väsätä. Luonnos muistuttaa kovin paljon vastaavaa viimevuotista tilausta, joten voinen päätellä asiakkaan olleen tyytyväinen. Tällä kertaa teen palmikot juuri sellaiseksi kuin asiakas haluaa. Lankakin on jo päätetty: Aaden 8/3, sävyna Aqua, pojan oma valinta Aaden tehtaanmyymälästä, Raasikusta.
As I mentioned, I have received a number of orders, of which the most important is, of course, my own son subscription, for which he has sketched a picture. Sketch reminds very much like last year's order, so I think I can conclude the customer was satisfied. This time, I do the cables just the way the customer wants. the yarn has already been decided: Aade 8/3, in Aqua shade, which is chosen by the son himself in Aade factory outlet, Raasiku.
Lapset tarvitsisivat kipeästi lapasia ja sukkia. En ole kovin innokas sukanneuloja, joten hankin innoitukseksi kirjan minulle uudesta tavasta neuloa niitä. Tekniikka näyttää mielenkiintoiselta: sukat neulotaan varpaista varteen, molemmat yhtä aikaa pitkillä pyöröpuikoilla.
My sons desperately need mittens and socks. I'm not very keen sock knitter, so I bought the book, which tells a new way to knit them. Technology seem interesting: socks are knitted from toe to arm, both at the same time using long circular needle.
Ehdin tällä viikolla myös neuletapaamiseen Annan, Villaa ja pullaa -Annen ja sky blue cardigan -Annen kanssa. Tapaaminen oli ensimmäinen tällä joukolla, ja juttu luisti hyvin heti. Nyt harkinnassa on uusi tapaaminen Tallinnassa joulukuussa.
I had time this week to meet Anna, Anne from Villaa ja pullaa blog and another Anne from sky blue cardigan blog. The meeting was the first in this set of. Now, we will consider a new appointment in Tallinn in December.
Sky blue cardigan -Anne oli löytänyt Akateemisesta kirjakaupasta kauniisti taitetun neulekirjan: Helga Isagerin Finstickat. Kirjaan on koottu tanskalaisen neuledesigneri Helga Isagerin ohjeita ja ryhmitelty ne vuodenaikojen mukaan. Ohjeet on käännetty ruotsiksi. Olen ennenkin ihastellut sekä Helgan että hänen äitinsä Marianne Isagerin suunnittelemia neuleita ja päässyt hypistelemään heidän omia lankojaan, joten tapaamisemme jälkeen minun oli tietenkin käytävä hakemassa tuo kirja omaan hyllyyni.
Sky blue cardigan-Anne had found a beautifully pleated knit book: Helga Isager's Finstickat. The book brings together the Danish designer Helga Isager's instructions and grouped them according to the seasons. The notes have been translated into Swedish. I've admired before Helga's and her mother Marianne Isager's designed knitwear and been able to see their own yarns, so after we met I was, of course, to go pick up that book to my bookshelf too.
Näiden kauniiden kuvien katselu ei ainakaan helpota neuloosiani.
Haravointitalkoiden päätteeksi hypittiin lehtikasaan ennenkuin lehdet kärrättiin kompostiin.
After raking the boys were jumping in leaf pile and then the leaves were taken to the compost.
Joskus hyvän ystävän tarkkaanharkittu tuliainen voi ilahduttaa todella paljon, kuten nämä hauskat kirjoneulekuvioiset paperiservetit. :)
Sometimes a good friend can delight me so much with her well-considered gift, like these Fair Isle paper napkins. :)
I am trapped in several knitting work and still I want to knit all the time - if I had it.
Kaksi neuletta on puikoilla ja useita neuletilauksia jonossa. Yksi ohje pitäisi kirjoittaa ja toinen kääntää. Lapsilta puuttuu lapasia ja sukkia talven varalle. Minulta puuttuu aikaa kaiken tämän toteuttamiseen.
I have two knitting projects on needles and the number of orders in the queue. I should write the notes of my previous project and translate the other in english. My sons are missing mittens and socks for the winter. I lack the time to implement all of this.
Kuvan kirjava mytty on Wirbel 2.0. Ensimmäisen lahjoitin äidilleni, ja lankaa jäi sen verran jäljelle, että saan itsellenikin oman, mutta hieman pienemmän. Olen neulonut Wirbeliä pikkuhiljaa eteenpäin silloin, kun en voi edistää mitään muuta neuletta. Toisaalta kierteisen huivin neulominen on edelleen niin koukuttavaa, että tartun ennemmin siihen kuin ns. pääneuleeseen.
I'm knitting my second Wirbel. I donated first version to my mother, and the yarn was left so much that I can knit the other one. I've been knitting it slowly forward when I can not knit to any other project. Knitting the spiral scarf is still very addictive!
Toinen mytty on varsinainen pääprojektini: alku raglanhihaiselle perusneuleelle. Lankana on Holst Garnin mielenkiintoinen Coast (55% merino, 45% puuvillaa) ja sävy Denim. Tulossa on siis minimalistinen top-down -neule, jonka helma tulee olemaan epäsymmetrinen.
This is the actual main project: the basic pullover with raglan sleeves. The yarn is very interesting :Holst Garn Coast (55% merino, 45% cotton), and the tone is called Denim. I'm trying to get a minimalist top-down sweater with asymmetrical hem.
Kuten mainitsin, olen vastaanottanut muutamia neuletilauksia, joista tärkein on tietenkin oman poikani tilaus, josta hän ehti jo luonnoksenkin väsätä. Luonnos muistuttaa kovin paljon vastaavaa viimevuotista tilausta, joten voinen päätellä asiakkaan olleen tyytyväinen. Tällä kertaa teen palmikot juuri sellaiseksi kuin asiakas haluaa. Lankakin on jo päätetty: Aaden 8/3, sävyna Aqua, pojan oma valinta Aaden tehtaanmyymälästä, Raasikusta.
As I mentioned, I have received a number of orders, of which the most important is, of course, my own son subscription, for which he has sketched a picture. Sketch reminds very much like last year's order, so I think I can conclude the customer was satisfied. This time, I do the cables just the way the customer wants. the yarn has already been decided: Aade 8/3, in Aqua shade, which is chosen by the son himself in Aade factory outlet, Raasiku.
Lapset tarvitsisivat kipeästi lapasia ja sukkia. En ole kovin innokas sukanneuloja, joten hankin innoitukseksi kirjan minulle uudesta tavasta neuloa niitä. Tekniikka näyttää mielenkiintoiselta: sukat neulotaan varpaista varteen, molemmat yhtä aikaa pitkillä pyöröpuikoilla.
My sons desperately need mittens and socks. I'm not very keen sock knitter, so I bought the book, which tells a new way to knit them. Technology seem interesting: socks are knitted from toe to arm, both at the same time using long circular needle.
Ehdin tällä viikolla myös neuletapaamiseen Annan, Villaa ja pullaa -Annen ja sky blue cardigan -Annen kanssa. Tapaaminen oli ensimmäinen tällä joukolla, ja juttu luisti hyvin heti. Nyt harkinnassa on uusi tapaaminen Tallinnassa joulukuussa.
I had time this week to meet Anna, Anne from Villaa ja pullaa blog and another Anne from sky blue cardigan blog. The meeting was the first in this set of. Now, we will consider a new appointment in Tallinn in December.
Sky blue cardigan -Anne oli löytänyt Akateemisesta kirjakaupasta kauniisti taitetun neulekirjan: Helga Isagerin Finstickat. Kirjaan on koottu tanskalaisen neuledesigneri Helga Isagerin ohjeita ja ryhmitelty ne vuodenaikojen mukaan. Ohjeet on käännetty ruotsiksi. Olen ennenkin ihastellut sekä Helgan että hänen äitinsä Marianne Isagerin suunnittelemia neuleita ja päässyt hypistelemään heidän omia lankojaan, joten tapaamisemme jälkeen minun oli tietenkin käytävä hakemassa tuo kirja omaan hyllyyni.
Sky blue cardigan-Anne had found a beautifully pleated knit book: Helga Isager's Finstickat. The book brings together the Danish designer Helga Isager's instructions and grouped them according to the seasons. The notes have been translated into Swedish. I've admired before Helga's and her mother Marianne Isager's designed knitwear and been able to see their own yarns, so after we met I was, of course, to go pick up that book to my bookshelf too.
Näiden kauniiden kuvien katselu ei ainakaan helpota neuloosiani.
When I look at these beautiful pictures, I want to knit more.
Muitakin syyspuuhia on nyt paljon. Pihamme kaksi kookasta tammea pitävät huolen siitä, että haravoitavaa riittää tähän aikaan.
There are also other autumn chores. Two large oaks in our yard will take care of the fact that we will be raked through the yard a lot.
After raking the boys were jumping in leaf pile and then the leaves were taken to the compost.
Joskus hyvän ystävän tarkkaanharkittu tuliainen voi ilahduttaa todella paljon, kuten nämä hauskat kirjoneulekuvioiset paperiservetit. :)
Sometimes a good friend can delight me so much with her well-considered gift, like these Fair Isle paper napkins. :)
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Twist Pullover
Malli/Pattern: Twist Pullover by Cecily Glowik MacDonald (knit.wear, Spring 2012)
Lanka/Yarn: Madelinetosh tosh merino light (100 % merino, 384 m/ 100 g)
Puikot/Needles: 3,5 mm & 3,25 mm
Tunnelma/Mood: Yes!
Tämä hauska neulemalli on peräisin knit.wear -lehdestä (Spring 2012), jonka löysin kesällä Amerikasta. Lehti on sangen uusi (kyseinen numero on toinen ilmestynyt), mutta erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Lehti keskittyy yksinkertaisiin, sofistikoituineisiin ja yllätyksellisiin neuleisiin, joita voisin kuvitella käyttäväni. Itse asiassa minun tekisi mieleni neuloa jokainen lehden malli, ja se on kyllä hyvin poikkeuksellista! Valitettavasti lehteä ei saa Suomesta. Ainakaan luottolehtikauppani Akateeminen ei myy tätä. Tilaaminen lienee ainoa mahdollisuus saada tämä aarre käsiini jatkossa.
This knit design is from knit.wear magazine (Spring 2012), which I found in America. The magazine is very new (this number is the second released), but a very interesting acquaintance. The magazine focuses on simple, sophisticated and surprising knitwear, which I could imagine to use. In fact, I am tempted to knit every magazine model, and yes, it is very unusual! Unfortunately, the magazine is not available in Finland. At least our best-equipped bookstore does not sell this. Ordering is probably the only chance to get my hands on this treasure in future.
Neuleen vitsi piilee siinä, että sen etukappale on niin suuri, että sen voi kiertää kaulan ympäri. Se on siis boleron ja kaulahuivin risteytys. Neuletta voi toki käyttää kiertämättäkin, ja silloin iso etuosa putoaa suureksi liehukkeeksi eteen. No, tämän voitte toki nähdä myös kuvista...
The idea of Twist Pullover is that the front piece is so large that it can rotate around the neck. It is a bolero and scarf in same time. It can be of course used without rotating, and then the front part of large drops in front of a large gather. Well, this, of course, you can also see in the pictures ...
Neule eteni alhaalta ylöspäin ensin pyörönä, ja sitten tasona. Pyöröosuudet neuloin 3,5 mm:n puikoilla, ja taso-osuuksissa käytin neljännestä pienempiä puikkoja. Teen nurjaa paljon löysemmin kuin oikeaa, joten tällaiset kikat ovat erittäin tarpeellisia, ettei neulepinnasta tule raidallista. Neulomisprosessi oli muuten ongelmaton.
The knitting progressed from the bottom up, first in the round, and then back and forth. In the round section I knitted with 3.5 mm needles, and in back and forth sections I used smaller needles (3,25 mm). I purl much looser than I knit, so these tricks are very necessary, that the knitted fabric will not be striped. The knitting process was otherwise unproblematic.
Hihat on neulottu erikseen, ja istutettu paikalleen käsin ommellen. Myös olkapäillä on pienet saumat. Hihojen muoto kummastutti minua hivenen. Miksi ne pitää olla noin suipot? Minä tekisin leveämmän pyöriön hihaan olkapään luonnollista muotoa seuraten. Tällä kertaa kuitenkin seurasin uskollisesti ohjetta, vaikka mieli olisi tehnyt vähän modata.
The sleeves are knitted separately and planted by hand sewing. There are small seams also on the shoulders. The shape of sleeves astonished me a little bit. Why do they have to be so triangular? I would knit a wider sleeve caps, following the natural shape of the shoulders. This time, however, I followed the instructions faithfully, even if my mind would have done a little adaptation.
Seuraavaksi puikoille hyppää perusvillaa: joko latvialaista, virolaista, tanskalaista tai ruotsalaista. En vain osaa päättää onko tulossa pitsiä vai raitaa. Ehdokkaat ovat tasavahvoja.
Next, I'll knit the basic wool: either the Latvian, Estonian, Danish or Swedish. I just can not decide is there becoming a lace or stripes. The candidates are equally strong.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)