Mekkotehtaan Aino / Aino dress from new sewing book

Mekkotehdas aikuisille -kirja kiihdytti kovasti ompeluvimmaani, joka muutenkin näin keväisin yleensä iskee. Niinpä vietin muutaman illan selaten kirjaa ja penkoen kangasvarastoani, ja sitten ryhdyin työhön. Ensimmäiseksi mekoksi valikoitui selkeälinjainen Aino-mekko, joka kirjassa kuvaillaan aloittelijan unelmaksi. Seurasin kirjan ompeluohjeita tarkalleen, sillä halusin testata, miten hyvin ompeluohjeet on laadittu. Kankaaksi valitsin Marimekon Piccolon.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Ompelen yleensä tällaisen suoralinjaisen mekon yhdessä illassa, mutta Ainon kanssa vierähti yhteensä neljä iltaa. Mekko ei valmistunut vapuksi, ja se harmitti.

Ongelmaksi koituivat Aino-mekon kokoamisohjeet. Niitä seuraten takasauma ja piilovetoketju ommellaan toiseksi viimeisenä työvaiheena, kun vuori, hihat ja pääntie ovat jo ommeltu valmiiksi. Toisin sanoen hihat ja vuori pyörii tiellä, kun vetoketjua kiinnitetään, ja jälki on myös sen mukaista. Vasta piilovetoketjun ja takasauman ompelun jälkeen mekkoa voi oikeasti sovittaa - ja vasta tässä vaiheessa huomasin, että pääntie on liian iso minulle. Liian isosta pääntiestä seuraa myös muuta vaivaa kuin rintaliivien olkainten vilkkuminen. Pääntielle selän puolelle jää suuri pussi (kuvat 2 ja 3).

Korjausten tekeminen oli erittäin hankalaa, sillä mekon kaikki rakenteet olivat jo valmiit. Hetken aikaa harkitsin piilovetoketjun, takasauman ja pääntien purkamista, mutta sitten keksin ommella pienet muotolaskokset pääntielle. Sekin oli riittävän hankalaa puuhaa, kun vuori oli jo paikoillaan.

Mekkoa korjatessani huomasin myös, että vetoketju takasaumassa on käytännössä tarpeeton, sillä mekko on A-linjainen, siis väljä, ja laajasta pääntiestä voi pujottaa pään ja kampauksenkin mainiosti.


Blogimaailmassa Mekkotehdas aikuisille -kirjaa on kovasti kehuttu, mutta on myös mainittu sen sopivan parhaiten aloitteleville ompelijoille. Kirjan mekkojen yksityiskohdat eivät kuulemma ole kovinkaan haasteellisia. Olen osittain toista mieltä. Kirja sopii mainiosti fiilistelykirjaksi ja antamaan ideoita mekkojen ompeluun, mutta aloittevan ompelijan ohjaisin käyttämään perusteellisempia ompeluohjeita ja kuvitettuja työvaiheita. Sellaisia julkaisuja on paljon markkinoilla tälläkin hetkellä. Omat fiilikseni Mekkotehdas aikuisille-kirjasta laskivat Aino-mekon ohjeiden epäloogisuuden myötä hieman. Jatkan edelleen kirjan kuvien fiilistelyä, mutta harkitsen kyllä paluuta omiin suosikkikaavoihini.


Niille, jotka haaveilevat Aino-mekosta, voin antaa muutaman vinkin:

1. Kutista kankaat etukäteen. Tämä on mainittu kirjassa, mutta kertaus ei liene pahasta.
2. Valitse kaavan koko huolella. Vertaile kaavan osia johonkin aikaisemmin käyttämääsi kaavaan, jotta saat mielikuvan vaatteen mittasuhteista.
3. Leikkaa mekon osat 2 cm:n saumavaroilla (kirjassa suositellaan 1 cm:n saumavaroja). Näin saat lisää pelivaraa, jos mekko ei istukaan sinulle. Ylimääräiset saumavarat voi kaventaa pois myöhemmin.
4. Sovita kaava tavalla tai toisella. Pelkkä kaavapaperin mallailu vartalolle ei riitä. Tee koemekko lakanakankaasta tai kokoa leikatut osat harsimalla tai ompelukoneen suurimmalla tikillä. Ne on helpompi purkaa pois kuin korjata valmista mekkoa.
5. Yksityiskohdat, kuten piilovetoketju, on helpompi ommella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tässä mekossa ennen pääntien ompelua. Vuorin saa paikoilleen myöhemminkin.
6. Jos jonkin työvaiheen kohdalla iskee epävarmuus, tarkista se toisesta ompelukirjasta. Esimerkiksi Joka tyypin kaavakirjat I ja II tarjoavat selkeitä ompeluvaihekuvia ja tekijät ovat tekstiilialan ammattilaisia.
7. Harsi, sovita ja silitä jokaisessa työvaiheessa!

My apologies, but this time I write only in Finnish. I'm just telling one dress I sewed and working steps that are not managed well in my new sewing book.

Lisää harmaata / More grey knittings



Malli/Pattern: Poolkuu by Anna Verschik (Ravelry-linkki)
Lanka/Yarn: 8-säikeinen pellava/8-ply linen yarn 100 g
Puikot/Needles: 3,75 mm

En ole juurikaan neulonut huiveja. Ihmettelen itsekin, miksi en. Karkeasti yleistäen huivit ovat pienehköjä projekteja ja ne syntyvät pienestä määrästä lankaa. Huivin rakenne voi olla hyvin yksinkertainen, graafinen tai hyvin koristeellinen, ja muodoltaan symmetrinen ja säännöllinen tai epäsäännöllinen, siis ihan mitä vaan. Löysä neulekäsialani voisi olla huiveissa jopa eduksi, kun tulisi saada aikaan hyvin laskeutuvaa neulosta. Huivit neuletöinä sopisivat siis mitä mainioimmin minulle, sillä olen luonteeltani välillä vähän kärsimätön (ja minulla on krooninen aikapula).


I haven't been knitting scarves and I wonder myself why. Roughly speaking scarves are small-scale projects, and they arise from a small amount of yarn. The structure of scarf may be very simple, graphic or very ornate, and the shape of symmetrical and regular or irregular, therefore, whatever. Scarves could be very suitable for me as I knit loosely, I am a bit of impatient by nature and I have a chronic lack of time.

Sain viime syksynä Annalta lahjaksi pellavalankaa ja Poolkuu-huivin ohjeen, ikään kuin vinkiksi. Olin aikaisemmin ihaillut huivin yksinkertaisuutta ja graafista pitsikuviota. Siihen yhdistelmään miellyn aina Annan ja muidenkin neulesuunnittelijoiden designeissa. Ensimmäisessä versiossa huivin osat olivat yhdenmuotoiset, mutta ne on neulottu keskisaumasta yhteen, jolloin neulepinta on toisessa puolessa pääsääntöisesti sileä ja toisessa nurja. Poolkuussa huivin kappaleet on neulottu peilikuviksi, joten puolikkaat muodostavat yhdelle puolelle sileän ja toiselle puolelle nurjan neulepinnan.

Muut neuleet veivät kuitenkin ajatukseni ja aikani Poolkuun jäädessä syrjään odottamaan. Sitten koitti talviloma ja olin matkaneuletta vailla, sillä Aarni 3.0-pusero oli juuri valmistunut enkä ollut ehtinyt suunnitella seuraavaa neuletta. Muistin Poolkuun ja pellavalangan ja kelpuutin ne mukaani Italiaan.


Last fall Anna give me some linen yarn and Poolkuu-scarf pattern as a gift. I had previously admired for the simplicity and graphic lace pattern of this scarf. I always take a fancy to that combination. In the first version of Anna's scarf parts were consistent, but they were knitted together from the center and therefore are contrary to each other. In the Poolkuu -scarf the pieces are knitted pieces as mirror images, so the two halves are forming one side knitted and the other side purled surface. My focus, however, went on other projects first. Then came my winter holyday week and I was missing good and simple knitting idea. I remembered Poolkuu -scarf and linen yarn, and I took them with me to Italy.

Luin Annan ohjeen ennen matkaa ja päätin seurata sitä täsmälleen. Matkan aikana neuloin silloin, kun se sopi muun perheen aikatauluihin. Otin siis hyvin rennosti. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kotiin palattuamme huomasin, että olin neulonut kaksi samanlaista kappaletta, en peilikuvia.

Haukoin kyllä hetken henkeäni huivikappaleiden äärellä, sillä olin hyvin hämilläni omasta hajamielisyydestäni. Sattumalta Anna tuli käymään Helsingissä heti matkamme jälkeen ja me tapasimme juuri, kun olin pohtimassa, puranko toisen huivikappaleen. Saimme makeat naurut hajamielisyydestäni. Päätin, etten pura toista kappaletta, sillä ne on neulottu Italian kevätauringon paisteessa Amalfin rannikolla. Ne ovat kuin matkamuisto. Sain matkamuiston sekä makeiden naurujen lisäksi oivan opetuksen siitä, ettei yksinkertainenkaan ohje ole aina ihan yksinkertainen. Kyllä sitä seuratessa on oltava hereillä!

I read the instructions and decided to follow it exactly. During the trip I took a very relaxed manner with the scarf. But what happened? After returning home, I noticed that I was knitting two identical pieces, not mirror images.

I was very confused about my own distraction. Coincidentally, Anna came to visit in Helsinki immediately after our trip and we met just when I was thinking what to do with another scarf piece. We got good laugh. I decided not to rip the other piece and live with it as it is.  I got a memorable souvenir and sweet laugh but also an excellent teaching that the simple instructions aren't always quite simple. It will only succeed if you are awake.

 

 

Muuten, symmetrinen Poolkuu on jo puikoilla. ;)

By the way, the symmetrical Poolkuu -scarf is already on my needles. ;)

Mätäkuun juttu / Complete failure

Kaikki ei suju aina kuin rasvattu.


Löysin ompeluvimmoissani vaatesuunnittelija Tina Givensin ja hänen kauniin mallistonsa. Hänen vaatteidensa yksinkertaisuus ja kerroksellisuus viehättivät minua, vaikka röyhelöt ja romanttisuus eivät ole varsinaisesti tyyliäni. Tina tarjoaa muutamaa malliaan netissä ilmaiseksi ja markkinoi niitä sopiviksi myös aloitteleville ompelijoille yksinkertaisten rakenteiden ansioista. Koska ilmaismallit näyttivät riittävän selkeiltä ja yksinkertaisilta yhdisteltäväksi omiin pellavavaatteisiini, päätin kokeilla niitä.

Niinpä tulostelin Bloom -mekon, Kika -alusmekon ja Plinka -housut ja teippasin kaavat kokoon. Tutustuin huolellisesti myös jokaisen vaatteen ompeluohjeisiin ja mitoitukseen. Varmistin monta kertaa sekä mitat että tulosteiden oikean suhteen, sillä kaikki ilmoitettiin vain tuumissa ja jaardeissa.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Bloom -mekko on tehty kaavan pienimmällä koolla (small!) ja kankaaksi on valittu ohjeessakin suositeltu ohuehko pellavakangas. Minä käytän yleensä vaatekokoja M tai L eli en ole missään nimessä siro enkä laiha. Leikatessani kangasta kaavan mukaan pienensin mielestäni valtavan laajaa kaula-aukkoa. Kaula-aukko jäi tästä huolimatta niin suureksi, ettei mekko pysy päällä, vaan se valahtaa pois olkapäiltäni.

Myös tuota merkillistä etuhalkiota mietin jo leikkausvaiheessa. Se nimittäin osuu juuri, no, tiedätte minne. En ymmärrä halkion sijoituspaikkaa ollenkaan.

Alusmekko Kika ei onnistunut yhtään sen paremmin.

Kikaan valitsin kankaaksi pehmeän puolipellavan. Pienensin Kikan kaula-aukkoa myös jo leikkuuvaiheessa ja yläosaa ompeluvaiheessa sivusaumoista noin 8 cm, mutta edelleen se roikkuu päälläni kuin säkki ja väljyysvaroja on kainalon alla reilusti.

Plinka-housut ovat vielä ompelupöydälläni, mutta en tiedä, uskallanko ryhtyä ompelemaan...

Se on ainakin selvää, että pienennän reilusti myös Plinka -housuja jo ennen ompelua. Sen sijaan se, mitä aion tehdä mekoille, on vielä hieman epäselvää minulle. Joka tapauksessa kumpikin mekoista on käyttökelvoton sellaisenaan.

En aio tässä yhteydessä kritisoida vaatteiden suunnittelijaa enempää. Ompeluohjeistakin minulla olisi yhtä ja toista sanottavaa. Yksinkertaiset vaatemallit eivät ole välttämättä aivan yksinkertaisia toteuttaa, varsinkaan, jos ompelija jätetään ylimalkaisten ohjeiden varaan.

Jos joku lukijani haluaa kokeilla itse Tina Givensin vaatekaavoja, annan muutaman neuvon:

1. Givensin kaavojen mitoitus on erittäin reilu. Vertaa kaavoja olemassa oleviin vaatteisiisi ja tee muutoksia. Voit kaventaa niitä tarvittaessa keskeltä kaavaa, siis siirtää keskitaitetta sisemmäksi. Rintaville ja isokokoisille nämä mallit sopivat sen sijaan erinomaisesti!

2. Käytä vain ohuita, erittäin laskeutuvia ja pehmeitä kankaita. Esimerkiksi puuvillavoilee tai -batisti voisivat toimia pellavaa paremmin näissä malleissa. Toinen asia onkin sitten, mistä sellaista löytää Suomesta.

3. Erityisesti Bloom-mekon etu- ja takakappaleen leikkuureunat kannattaa huolitella saumurilla ennen ompelua. Se mainitaan ohjeessa vain sivulauseessa. Taskujen kiinnittämisen ja sivusaumojen ompelun jälkeen reunan huolittelu on melkein mahdotonta.

Ehkäpä suon itselleni nyt pienen ompelutauon ja mietin mukavampia asioita, kuten lähestyvää Vilnan matkaani!


Sorry, but this time only shortly in english:

I found Tina Givens collection and was very inspired! She offers a few free patterns on her sites, and I decided to try them out, because they looked like so simple and easy.

The end result, however, was rather disappointing. The clothing sizing of Tina Givens designs is too big and garment sewing instructions are too cursory, even if they are simple in designer's opinion. Now I have to consider how to reduce these dresses to fit for me.

Unfortunately, I can not recommend these freebies to anyone, but if someone wants to try them, I hope that she will be accurate choosing the right size and fabric. Linen fabric is too stiff for these models but cotton voile or batist would work well.

Koneneulonnan riemua - Joys and sorrows with Passap

En arvannut, miten työlästä onkaan neuloa Passapilla! Koko eilisen päivän turasin sen kimpussa, en kuntosalillekaan malttanut lähteä, kun halusin niin kovasti saada sillä jotakin aikaan. Kokeilin kolmea eri ideaa, ja kaikki epäonnistuivat. Rakenteet, jotka toimivat pienessä mittakaavassa, eivät onnistu oikeassa koossa. Neuleeseen jää reikiä ja neuloutumattomia silmukoita. Reunoihin jää helposti lankalenkkejä. Kaikki mainitut ovat oireita siitä, etten saa säädettyä langankireyttä oikein. Tai osaa. Harmittaa!

I did not realize how arduous it is to knit the Passap! I tried all day yesterday to get something done with it. I didn't even have time to the gym at all. I tried three different ideas, and all were unsuccessful. Structures that act on a small scale, fail to correct size. The machine doesn't work all the stitches. In the edges yarn easily leaves loops. All of these are symptoms of the fact that I should not set the tension properly. Or I just can't use it. Annoying!

Yksi viritelmä sentään toimii. Ensin neulotaan koneella pitkä suorakulmio, noin 55 cm x 185 cm.

One idea after all works. The first I knitted a long rectangle, about 55 cm x 185 cm.

Sitten yhdistetään aloitus- ja lopetusreunat rinnakkain ja yhdistetään 1,5 raidan matkalta. Tästä tulee keskitakasauma.

Then I combined start and end edges side by side and sewed them together with the 1.5 stripe length. This will be the center back seam.

Sen jälkeen yhdistetään keskikohta keskitakasauman kanssa kohdakkain ja yhdistetään sen molemmin puolin yhteensä 3 raidan matkalta. Loput aukosta jäävät kädenteiksi.


Then  the center back seam and the center of the ractangle are placed aligned with and sewed together to the both sides of the track 3 of the way. The rest of the opening will form armholes.

Alahelmaan ja miehustaan neulotaan joustinneuleet. Ensin lyhyt alareuna ja sen jälkeen pitkä sivu. Minä päätin neuloa ne käsin, sillä en jaksanut kikkailla koneen kanssa, vaikka se olisi ollut huomattavasti nopeampaa. Resori olisi pitänyt rakentaa osissa, enkä tässä kohtaa luota siihen, että se onnistuisi.

Next, there will be rib on the hem and front edge. I decided to knit them by hand, because I did not want to  knit with the machine, even though it would have been much faster. Ribs should have been knit in parts, and at this point I don't think that it would work.

Lyhyen alareunan resori käsinneulottuna vei yhden illan. Saa nähdä, miten kauan melkein kaksimetrisen miehustan resorin neulominen vie.

It took one evening to knit by hand short ribbing at the hem. We'll see how long it will take to knit the almost two-meter-long front edge.

Lankana on Aaden 8/2 tummanharmaa ja 13 vuotta lankakaapissa hillottu vaaleanharmaa vironvilla, jonka valmistajasta ei ole tietoa.

The yarn that I used is Aaden 8/2 dark gray. Light gray is also in Estonian but the manufacturer is not known.

Tämä idea ei ole omani. Samankaltainen neule on julkaistu Kauneimmat käsityöt -lehdessä 5/2010, ja sieltä minäkin idean nappasin. Lehdessä ei mainittu mallin suunnittelijaa, mitä heti hieman ihmettelin. En kuitenkaan löytänyt Ravelrystä kyseistä lehden numeroa, enkä vastaavia neuleita suoraan neuleen nimellä tai millään hakusanalla. Eilen sattumalta osui silmiini Ravelryssä tämä neule, jonka nimi on "Oben oder Unten" ja suunnittelija on Jytte Slente. Malli on julkaistu suunnittelijan omassa kirjassa "BC Garn, Ribs, Ridges & Ripples". Heti ensi vilaisulla voinee todeta, että kyseessä on sama neule. Jäin taas kerran ihmettelemään suomalaisen käsityölehden erikoista tapaa. Miksi neuleen suunnittelijaa ei mainita? Eivätkö he ole sen arvoisia?

This idea is not mine. A similar knitting is published in the finnisch craft magazine named Kauneimmat käsityöt  5/2010, and from there I grabbed the idea. The magazine did not mention the designer, what I immediately just wondered. I did not find this issue or any relative projects on the Ravelry database. Yesterday, by chance, this knitting caught my eye on Ravelry. It is called "Oben oder Unten", and the designer is Jytte Slente. The pattern is published in the book "BC Garn, Ribs, Ridges & Ripples". As soon as the first look you can say that this is the same cardigan. I stayed once again marvel at the way in which the finnish craft magazine treats designers. Why don't they mention the designer? Don't they deserve it?

Yli oman osaamisen / Over my own expertise

Olen tänä kesänä pähkäillyt muitakin asioita kuin kaaviotonta englanninkielistä ohjetta. Muistanette kirpputorilöydön, Passap duomatic S -kaksitasoneulekoneen, jonka ostin kaksi vuotta sitten?

Huollatin sen vihdoin sen käyttökuntoon kesäkuun alussa. Joku ehkä ihmettelee, miksi vitkuttelin koneen kanssa näin kauan? Yksi syy oli se, että lähin ja käytännössä ainoa Passap-korjaaja löytyy Lahdesta. Toinen ja merkittävämpi syy oli se, etten osaa käyttää kaksitasokonetta. Arvelin, että siihen perehtyminen vaatii aikaa, rauhaa ja pitkiä hermoja, eikä näitä ole työssä käyvällä äiti-ihmisellä liiemmälti kuin loma-aikoina, jos silloinkaan.

Olen suorittanut yksitasokoneella neulomisesta opintoviikkoja, ja opintojen aikana tehnyt yhden neuleen siten, että yksitasoiseen liitettiin toinen taso lisäosana. Kiinteä kaksitasoinen kone on ihan uusi juttu minulle. En ole koskaan nähnyt, miten se kootaan ja miten sillä neulotaan, joten kaikki on pitänyt pähkäillä itse käyttöohjeen kanssa. Vanhemman yksitasokoneen käyttötaidosta ei ole myöskään nyt hyötyä, sillä sveitsiläinen Passap ja japanilainen Toyota ovat mekaanisilta ratkaisuiltaan hyvin erilaiset. Paljon 1980-luvulla koneneulojia kouluttanut konekorjaajakin "rohkaisi" minua kertomalla, että sveitsiläisen koneen oppiminen on erityisen haastavaa, jos on oppinut käyttämään ensin japanilaista konetta, sillä silloin on paljon poisopittavaa.

Nettiin on onnekseni ladattu joitakin Passap -neulomisvideoita, ja niistä on ollut vähän apua, vaikka videoissa käytetyt koneet ovat tyypillisesti uudempia kuin minun. Koneen mukana tulleet käyttöohjeet ovat suomenkieliset, mutta valitettavan puutteelliset. Ei siinä kerrottu edes, miltä suunnalta kelkat pitää tuupata kiskoille ja missä järjestyksessä. Niinpä ensimmäinen yritykseni saada kone käyttökuntoon päättyi ikävästi ja loputulos oli tämä:

Yritin tunkea takakelkkaa väärästä suunnasta urilleen, ja öljyinen kelkka lipsahti käsistäni langanvaihtajan päälle, joka oli lattialla odottamassa asentamista. Onneksi mikään ei (ilmeisesti) mennyt rikki, sillä olen saanut koneen käyttökuntoon ja olen neulonut sillä muutamia lupaavia tilkkusia. Yhden työnkin ehdin jo innoissani aloittaa, mutta taisin valita siihen liian paksun langan, sillä Passap pudotteli silmukoita jatkuvasti. Koska tasot ovat kiinteästi yhdessä, en ensin edes huomannut silmukoiden putoamista. Kun sitten huomasin, tajusin, että pudonneiden silmukoiden poimiminen on mahdotonta. Keskeytin työn samantien.

Passapin myötä olen oivaltanut, miten oma laaja maailmansa koneneulonta oikeastaan onkaan. Tulen tuskin koskaan oppimaan, saati hyödyntämään, suurta osaa niistä ominaisuuksista, mitä Passapissa olisi. En myöskään enää ihmettele, miksi koneneulontaharrastus on näivettynyt olemattomiin Suomessa. Koneet ovat kalliita myös käytettyinä, niitä pitää huollattaa säännöllisesti, niillä neulominen on haastavaa ilman koulutusta ja riittävän ohuiden lankojen valikoima on joko olematon tai vähintään suppea. Konekorjaajan mukaan uusia neulekoneita ei ole tuotu maahan enää vuosiin, joten sellaisen löytää todennäköisesti vain kirpputoreilta tai huutokaupoista, ja koneiden kunto on aina arvoitus. Hänellä itsellään käy enää muutamia asiakkaita vuodessa huollattamassa konetta, ja hän on jäämässä lähivuosina eläkkeelle. En tiedä, missä sen jälkeen koneeni huollattaisin.


En myöskään tiedä, tuleeko meistä Passapin kanssa kaverit ollenkaan. Suhteemme alku ei ole ollut kovin lupaava. Vanha ystäväni ja luotettuni, yksitasoinen Toyota Elena on kuitenkin jo niin loppuun neulottu, että minun on pian luovuttava siitä ja opittava Passapin tavoille tai löydettävä toinen kone, mikäli haluan ylipäätään jatkaa koneneulontaa.

Yksi yhteinen ihastus meillä Passapin kanssa kuitenkin on: Holstin langat. Siitä Passap neuloo ainakin tilkkusia ryppyilemättä.

I'm sorry, but I write this time only in Finnish. I'm just telling about my knitting machine (Passap duomatic S) and the difficulties that I have had to learn to use it.

Vicissitube Tank & Cowl II - Erään neuleen tarina II

Eilen se valmistui!

I finished it yesterday!

Malli/Pattern: Vicissitude Tank & Cowl by Sarah Wilson
Lanka/Yarn: Rico Design Essentials cotton dk (100 % cotton, 50 g 130 m) 290 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Fiilikset/Feelings: sekavat/mixed

Onnistuin neulomaan pitsimallia myös nurjalta, vaikka aikamoista ähräämistä se oli aluksi. Kädenteille neuloin tukevan neljän silmukan ainaoikein -reunan, vaikka ohjeessa oli i-cord -reuna, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi varmasti ollut ihan toimiva ratkaisu. Pitsineulos pyrki levenemään tasona neulottuna ja sen kanssa saikin olla tarkkana. Etukappaleen kädenteissä reuna pääsi pari kertaa hieman kiemurtamaan, mutten purkanut sitä, kun työ eteni muutenkin niin tuskaisen hitaasti. Takakappaleelle tullessani olinkin sitten jo keksinyt tavan pitää reuna suorana. Hetken verran harkitsin etukappaleen purkamista ja uudelleen neulomista, mutta sitten päätin elää pullistelevan reunan kanssa sulassa sovussa.

I managed to knit lace patterns also in wrong side, although it was at first very difficult. I knitted a four-stitch garter edge in armholes, even if the instructions proposed i-cord edge, which would have been a pretty workable solution after all. The lace pattern widened easily knitted back and forth, and I got to be careful with it. In the front piece, edges widened a little, but I didn't rip it because the knitting proceeded anyway so painfully slow. In back piece I was already found a way to keep the edge straight. I  thought again a moment about re-knitting the front piece, but then I decided to live with the winding edge in perfect harmony.

Yllättävän kivalta toppi näyttää valmiina, ja sitä voi käyttää tosiaan myös kaulurina.

The tank looks surprisingly nice, and it can be used as neck warmer.

 Väri on niin minua!

This shade of blue is so my color!

Tästä projektistä jäi kyllä jotakin myös hampaankoloon. Ensinnäkin ihmettelen, miksi hylkäsin oman suunnitelmani, joka oli tälle langalle suunniteltu, välikerroksellinen pitsineule omille mitoilleni suunniteltuna? Toki Vicissitude -topissa ja omassani olisi ollut yhtymäkohtia, mutta myös eroja. Miksi ylipäätään tartuin ohjeeseen, jossa ei ollut kaaviota? Yllätyin myös siitä, miten vaikea minun oli muuttaa ohje vasenkätiseksi. Olen neulonut monenlaisien (oikeakätisten) ohjeiden mukaan kaaviolla tai ilman, ja eri kielistäkin on kokemusta. Englannin-, ruotsin- ja saksankieliset ohjeet aukeavat yleensä helposti kieliopintojen pohjalta. Pienen tukisanaston avulla olen neulonut myös tanskan- ja vironkieleisiä ohjeita ilman suurempia tuskailuja.


This project was really something to against me. First of all, I am wondering why I rejected my own design, which was designed for this yarn, for lace pattern with intermediate layers and for me? Sure, Vicissitude-top and mine would have been similarities, but also differences. Why I picked up the pattern in the first place, which did not have a chart? I was also surprised how hard it was to change instuctions to the left-handed user. I've knitted a wide range of (righ handed) all kinds of instructions, with the chart or without, in English, Swedish and German. The support of a small vocabulary I have knitted also the Danish and Estonian instructions without such agonizing.

Mutta marinat sikseen ja puikot kohti uusia ideoita!

But complaints aside, and needles towards new ideas!

***

Kuvien taustana on tällä kertaa vantaalainen ruispelto, joka löytyy kotikulmiltani. Näin urbaanissa kaupunkiympäristössä siis asustelen!


In the background of photos there is rye field, which can be found near my home. This urban environment, therefore I live! (I live in the Helsinki metropolitan area.)

Vicissitude Tank I - Erään neuleen tarina I

Tällä hetkellä puikoillani on neule, joka on tuottanut minulle enemmän päänvaivaa kuin mikään neule aikaisemmin. Haluan jakaa neuleen tarinan teille ja kirjoittaa sen muistiin myös itseäni varten, jotten enää toista kertaa tekisi samoja virheitä tai vääriä ratkaisuja.

Kaikki alkoi toukokuussa, kun jäin miettimään, mitä puikoilleni ottaisin Lehdet -neuleen jälkeen. Mielessäni oli tuubimainen toppi samasta puuvillalangasta kuin Lehdet, ja olin ostanut sitä valmiiksi varastooni. Piirtelin muistikirjaani luonnoksia, neuloin koetilkkua ja laskeskelin silmukkamääriä. Olin aikeissani jo pitkällä.

Sitten Ravelryssä osui silmiini Vicissitude Tank & Cowl, tuubimainen toppi, jossa oli salmiakkikuvioinen pitsi, ja se oli myynnissä. Koska toppi muistutti hyvin paljon omaa suunnitelmaani, tykkäsin siitä ja merkitsin sen suosikkeihini sen enempää mietimättä. Parin päivän päästä neuleen suunnittelija otti Ravelryn kautta minuun yhteyttä, kiitti kiinnostuksestani ja tarjosi ohjettaan minulle pienellä alennuksella. Yllätyin siitä, kuinka tehokkaasti suunnittelija malliaan myi ja samalla tajusin, että jos en ostaisi sitä ja toteuttaisin oman suunnitelmani, suunnittelija saattaisi epäillä minua oman mallinsa kopioimisesta. Näin tarkasti malliaan suojaava suunnittelija tulisi varmasti huomaamaan neuleeni sen valmistuttua.

Olin siis kiltti ja lunastin ohjeen itselleni tutkimatta ostostani etukäteen sen enempää. Kaupankäynti sujui hyvin, ja pian tulostin monisivuisen ohjeen lähempää tarkastelua varten. Toukokuun Tallinnan matkalla yritin etsiä Vicissitudeen sopivaa lankaa siinä onnistumatta. Omaan toppiini varattu puuvillalanka oli hivenen paksumpaa kuin ohjeen merinon ja bambun sekoitus, tosin neuletiheys täsmäsi ohjelangan kanssa. Muutenkin kiemurtelin turhautuneena koko toukokuun, kun en osannut päättää, mistä neuleesta aloittaisin. Osallistuin välillä Annan vesiputoustopin ohjeen kehittelyynkin, kun omat neuleet jumittivat.

Lopulta päätin ottaa Vicissitude -topin matkaneuleekseni Barcelonaan. Mukaan lähtivät ne puuvillalangat, jotka olin varannut omaan suunnitelmaani. Topin ohje oli englanninkielinen ja kirjallinen, eikä siinä ollut yhtään kaaviota, mikä voi tuottaa vasenkätiselle suomenkieliselle neulojalle hieman päänvaivaa. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiotani jo ennen neulomista oli, että Vicissitude -topin pitsineuloksessa ei ole välikerrosta. Toisin sanoen langankierrot eivät sitoudu mitenkään, mikä tekee neuloksesta erittäin herkästi venyvän (ja jopa ryhdittömän). Tällainen välikerrokseton pitsineule edistyy myös hitaanlaisesti. Nämä huomiot mielessäni ryhdyin kuitenkin rohkeasti toimeen.


Ensiksi yritin seurata englanninkielistä oikeakätistä kirjallista ohjetta (jossa on peräti 9 erilaista ja -suuntaista kavennusta kirjallisesti selitettynä!) kääntämällä kavennukset vain toisinpäin. Lopputulos muistutti kyllä ohjeen kuvien pitsipintaa, mutta pitsineuloksen langankierrot venyivät  noin 3 cm:n pituisiksi eli aivan liian pitkiksi käyttökelpoiseen neuleeseen. Minun oli siis käännettävä diagonaalien suunta toiseksi. Niinpä purin aloitelman samantien.

Toisen kerran yritin neuloa ohjetta peilikuvana, mutta oli haastavaa hahmottaa kavennusten suuntia ilman kaaviota ja pitsipinta meni sekavaksi, joten sekin yritys meni purkuun.

Kolmannella kerralla kokeilinkin sitten ihan omaa viritystä, mutta en ollut tyytyväinen, joten purkuun meni lopulta sekin versio. Neljännellä yrittämällä unohdin suunnittelijan kirjalliset ohjeet ja katsoin valmiin topin kuvien pitsipintaa. Katsoin, missä järjestyksessä langankierrot ja kavennukset ovat, minne päin diagonaalilinjat menevät, ja neuloin sen mukaan. Tajusin, että saadakseni Vicissitude -topin näköisen neuleen minun oli vasenkätisenä neulojana tehtävä kaikki kavennukset ja langankierrot eri järjestyksessä ja toisinpäin kuin ohjeessa sanotaan. Pelkkä kavennusten käätäminen toiseen suuntaan sotkee koko pitsikuvion ja peilikuvakaan ei toimi.

Nyt olen vihdoin siinä vaiheessa, että vartalo-osa on neulottu ja etu- ja takakappale erotetaan toisistaan. Edessäni on uusia haasteita: kuinka onnistua tekemään kavennukset ja langankierrot vasenkätisesti nurjalta puolelta niin, että ne kallistuvat oikein.

Erään neuleen tarina jatkuu siis vielä.



At the moment I'm knitting a knit that has brought me more headaches than any knitting in the past. I would like to share the story with you and write it down also for myself, so I wouldn't make the same mistakes or wrong decisions any more.

The story of this knit began in May, when I was left to think about what I would knit after my Leaves -cardigan. I was thinking a tube-like top using the same yarn as I was using in the Leaves -cardi. I drew sketches and dimensions in my notebook, knitted swatch and calculated the number of stitches. I was already well advanced.

Then I saw Vicissitude Tank & Cowl on Ravelry, which is tube-like top with strong diagonal lace pattern, and it was on sale. Since the top was very similar to my own my plan, I liked it, and markered it to my favorites and I didn't think about it any more. After a couple days the designer of it sent me a mail via Ravelry, thanked my interest and offered me her pattern with a small discount. I was surprised by how effectively the designer sold her design, and at the same time, I realized that if I wouldn't buy it, and would knit my own pattern, the designer might suspect me of copying her design. A person who so carefully protects her own designs, certainly would notice my project.

I was, therefore, very kind and bought the design notes for myself. I didn't clarify before purchasing what kind of pattern it was (written or with chart). The trading went well, and soon I got a multi-page manual for further review. In May in Tallinn I was trying to look for a suitable yarn for The Vicissitude Tank but didn't succeed. The yarn which I already had was marginally thicker than the instructions suggested even though the gauge matched. Otherwise, I wriggled out of frustration throughout May, when I could not decide what begin to knit. I even took part in test knit of Anna's Waterfall Collar Formula, when I could not get on my own projects.

Finally I decided to take Vicissitude Tank notes and cotton yarn with me in our summer vacation trip in Barcelona. The notes was written in English, and there weren't any charts, which can produce some difficulties for a left-handed Finnish-speaking knitter. There were another thing I was paying attention even before knitting was that there weren't any intermediate layers in the lace pattern. In other words, yarn overs are not bounded in any way, which makes the knitted fabric very stretchable (and even flabby). Such lace pattern without intermediate layers is also progressing slowly. These observations in my mind, however, I began to knit.

First of all, I tried to follow the English right-handed written instructions (with no less than 9 different ways to decrease!) and turned decreases the other way around. The result recalled the lace pattern, but yarn overs stretched about 3 cm in length and therefore it was useless. So I ripped it off.

The second time I tried to knit instructions as a mirror image, but it was difficult to perceive decrease directions without a chart, and the lace went confused, so I ripped this one too.

The third time I tried out my own tuning of the lace pattern, but I was not happy with it, so I ripped it off too. During the fourth attempt I forgot intentionally written instructions and looked at the photos at the order in which yarn overs and decreases are, how diagonal lines go, and I knitted what I saw. I realized that to get the Vicissitude-looking tank I had to do everything (decreases and yarn overs) in a different order, and the other way around as the notes says.

Now I'm finally at the point that the body part is finished and the front and back are separated from each other. In front of me is a new challenge: how to succeed in making decreases and left-handed yarn overs from the wrong side, so that they are inclined in the right direction.

So the story will continue.

 

Markkinahumussa / Valmistuneita

Tapasin eilen Tuijan ja Helenan. Kävimme yhdessä Kädentaitomessuilla että Keittiöperäyrittäjien Käsityötarvikemarkkinoilla.



 

Titityyn Holst-lankahyllyllä hypistelimme melkein kilpaa värisävyjä ja pohdimme, kuka ostaa ja mitä. Viime syksyn messuillahan jäin hitauttani nuolemaan näppejäni. Tällä kertaa yritin olla nopea ja nappasin Denim-sävyä 300 g. Kaunis sinisenvihreä Marlin-sävy taisi kiertää meidän kaikkien sylissä harkittavana. Hassua, että haluamme aina niitä samoja sävyjä, vaikka Holstilla niitä kyllä riittäisi monia, monia muitakin...

Holst Garn Supersoft, sävy Denim

Sitten iski ihan hirvittävä himo saada intensiivistä lilaa (Rikke-)pipoa ja kauluria varten. Olin jo menossa kassaa kohti Malabrigon Arroyo -kerät sylissäni, kun huomasin Louhittaren luolan hyllyn. Pienen harkintahetken jälkeen ostoskassiini hypähtivät 3 vyyhtiä Ahtia komeassa purppuran sävyssä. Tuulian värjäämät langat ovat minulle uusi tuttavuus.

Louhittaren luola/Knitlob's Lair Ahti

Toinen täsmäiskuni oli suunnattu Raijan aitan apajille. Pehmennettyä vaatepellavaa lähti mukaani kolmea sävyä. Nämä nähdään ommeltuna kesään mennessä, lupaan sen.

Keittiönperäyrittäjien markkinoilta en tehnyt ostoksia, vaikka mieltä jäivät hieman kaihertamaan Belovedin lusikoiden varsista taivutellut sormukset...

Markkina- ja ostoskierroksen jälkeen istahdimme Cafe Engeliin, lounastimme ja neuloimme yhdessä. Meillä oli niin mukavaa, että seurueemme valokuvaaminen unohtui kokonaan! Hoksasimme sentään kuvata vastavalmistuneen jämälankaneuleeni Kolera-altaan reunalla. Kameran takana oli Tuija.

Malli/Pattern: Räsymattotunika 2.0 /oma versio
Lanka/Yarn: fingering -vahvuista jämälankaa / fingering weight left over yarn 450 g
Koneneulottu / knitted by machine
Tunnelma/Mood:nooh.../well...

Olen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa tämän neuleen kanssa. Halusin käyttää pois kaikki violetin ja lilan sävyiset jämälankani. Halusin kokeilla suoraa miehustaa, pudotettua olkalinjaa ja laatikkomaista profiilia, vähän niinkuin 1980 -luvulla oli tapana tehdä. Periaatteessa kaikki on tässä neuleessa kohdallaan ja harkittua. Värien raidoitus toimii yhtä hyvin kuin edellisessä jämälankamekossani.

Kuitenkaan hihat eivät näytä hyvältä. Olen irroittanut ne kertaalleen ja istuttanut uudelleen, mutta edelleen hihan ja miehustan sauma pistää silmääni. En ehkä ollut riittävän rohkea tunikan laatikkomaisessa linjassa, ja se muistuttaa liian paljon edeltäjäänsä, jossa hihat istuvat kuin valetut. Pudotettu hiha ei voi edes istua hyvin, sen tajuan kyllä.

Minulla on nyt kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: 1) irroitan hihat vielä kerran ja ompelen ne takaisin paikoilleen siten, että hihan päätelty yläreuna tulee rouheasti päällepäin, 2) unohdan koko asian, pidän neuletta sen aikaa, kun se jaksaa minua viehättää ja pistän sitten kiertoon.



No, onko se helma hyvin?




Myös Lea on valmistunut. Täytyy järjestää kunnon kuvaus sille lähiaikoina.

Kiitokset vielä mainiolle markkinaseuralleni!

Sorry, this time in finnish only.

Lämpenee / Close to the solution

Dilemma on ottanut lujille. Asiaa on pohdittu, neuleita ja lankoja on testailtu. Olen myös välillä tyrkännyt neuleet ja ompelukset kokonaan sivuun, upottanut kädeni pullataikinaan ja ollut läsnä lapsilleni.

The dilemma has been difficult to resolve. I have discussed the issue from many different angles, and conducted experiments. I also put knittings and sewings completely to one side, baked finnish bun and have been present for my sons.

Hylkäsin valmiin mallin, sillä haluan suunnitella itse. Suurin ongelmani on kuitenkin aikapula. Kun olen saanut työpäivän tehdyksi, noutanut pienemmän poikani päiväkodista, ruokkinut lapseni, valvonut läksyt, kuunnellut murheet, kuljetellut harrastuksiin, ja vihdoin peitellyt yöunille, en jaksa enää olla innovatiivinen.

I rejected the finished model, because I want to design the next knit myself. However my biggest problem is lack of time. When I got done working, picked up my youngest son from day-care center, fed my children, supervised their homework, listened to their troubles, taken them to their hobbies, and finally covert them night's sleep, I can not go to be innovative.

Ideaani haudutellessani tartuin välillä ompelutöihini. Surautin yksinkertaiset pellavahousut ja tämän hihojen istutusta odottavan mekkosen uusimmasta Ottobresta (5/2012), molemmat samasta pellavakankaasta. Mekon (ja housujenkin) kaava on hyvä, mutta kangas ei. Kankaan toimikassidos tekee siitä ryhdittömän. Saumat menevät kieroon ja kangas venyy ompelusuuntaan useita senttejä. Teen kyllä mekon loppuun, mutta enemmän testimielessä. Hankin kunnon pellavaa ensi tilassa.

Reflecting on idea I decided to sew something: a simple linen pants and dress latest Ottobre Magazine (5/2012), both from the same linen fabric with twill binding. Dress (and pants as well) formula is good, but the fabric is useless. Twill fabric makes it limp. Seams go crooked and fabric  stretchs during the sewing of several centimeters. I'll finish the dress, but more of a test in mind. I'm going to get a proper linen fabric in the near future.

Sitten palasin neuleen äärelle. Testasin tiheyttä eri langoilla ja kokeilin pitsiä. Värivaihtoehtojakin pohdin. Taisin kysellä mieheltäkin. Mietin pitkään, miten saisin upotettua miehustan raglanlevennykset tähän lehtipitsimalliin. En mitenkään, sillä lehtien välillä on kaksi nurjaa silmukkaa, joten yhtenäistä diagonaalilinjaa ei muodostu. Ravelrystäkään en löytänyt apua ratkaisuun. Alitajuntani työsti ongelmaa, vaikka arki ei antanutkaan mahdollisuutta istua alas asiaa pohtimaan.

Then I returned to knit. I tested the density of the different threads and tried the lace patterns. I discussed color options. I wondered for a long time, how could I embedded raglan increases in lace pattern. Not in any way, since here are two purled stitches between the leaves, so a single diagonal line is not formed. On Ravelry, I could not find anything that would have solved the problem. My subconscious was working on the problem, even if the daily bases did not give me a chance to sit down with things to consider.


Sitten välähti:

Then I realized something:

Ei tulekaan raglanlevennyksiä, sillä upotan lisäykset pitsikuvioon, jolloin lehdet suurenevat. Tästä se lähtee, kunhan saan laskelmat tehtyä...

There will not be any raglan increases, because I'll embed uploads in lace pattern, so the leaves will elevated. Here we go again, as long as I get the calculations done ...

Huomenna uppoan kokonaan harrastukseeni, ja lähden messukierrokselle Silmä, pisto, tikki takki käsityötarvikemarkkinoille Tieteiden talolle ja pellavien perään kädentaitomessuille Wanhaan Satamaan hyvässä seurassa. Mikäli jollakin on samansuuntaisia suunnitelmia, huomaathan, että käsityötarvikemarkkinat ovat tällä kertaa vain lauantaina!

Tomorrow I'm gonna fall entirely in my hobby, and I'll go round the exhibition in Helsinki in good company.