Mekkotehdas aikuisille -kirja kiihdytti kovasti ompeluvimmaani, joka muutenkin näin keväisin yleensä iskee. Niinpä vietin muutaman illan selaten kirjaa ja penkoen kangasvarastoani, ja sitten ryhdyin työhön. Ensimmäiseksi mekoksi valikoitui selkeälinjainen Aino-mekko, joka kirjassa kuvaillaan aloittelijan unelmaksi. Seurasin kirjan ompeluohjeita tarkalleen, sillä halusin testata, miten hyvin ompeluohjeet on laadittu. Kankaaksi valitsin Marimekon Piccolon.
Vaan kuinkas sitten kävikään? Ompelen yleensä tällaisen suoralinjaisen mekon yhdessä illassa, mutta Ainon kanssa vierähti yhteensä neljä iltaa. Mekko ei valmistunut vapuksi, ja se harmitti.
Ongelmaksi koituivat Aino-mekon kokoamisohjeet. Niitä seuraten takasauma ja piilovetoketju ommellaan toiseksi viimeisenä työvaiheena, kun vuori, hihat ja pääntie ovat jo ommeltu valmiiksi. Toisin sanoen hihat ja vuori pyörii tiellä, kun vetoketjua kiinnitetään, ja jälki on myös sen mukaista. Vasta piilovetoketjun ja takasauman ompelun jälkeen mekkoa voi oikeasti sovittaa - ja vasta tässä vaiheessa huomasin, että pääntie on liian iso minulle. Liian isosta pääntiestä seuraa myös muuta vaivaa kuin rintaliivien olkainten vilkkuminen. Pääntielle selän puolelle jää suuri pussi (kuvat 2 ja 3).
Korjausten tekeminen oli erittäin hankalaa, sillä mekon kaikki rakenteet olivat jo valmiit. Hetken aikaa harkitsin piilovetoketjun, takasauman ja pääntien purkamista, mutta sitten keksin ommella pienet muotolaskokset pääntielle. Sekin oli riittävän hankalaa puuhaa, kun vuori oli jo paikoillaan.
Mekkoa korjatessani huomasin myös, että vetoketju takasaumassa on käytännössä tarpeeton, sillä mekko on A-linjainen, siis väljä, ja laajasta pääntiestä voi pujottaa pään ja kampauksenkin mainiosti.
Blogimaailmassa Mekkotehdas aikuisille -kirjaa on kovasti kehuttu, mutta on myös mainittu sen sopivan parhaiten aloitteleville ompelijoille. Kirjan mekkojen yksityiskohdat eivät kuulemma ole kovinkaan haasteellisia. Olen osittain toista mieltä. Kirja sopii mainiosti fiilistelykirjaksi ja antamaan ideoita mekkojen ompeluun, mutta aloittevan ompelijan ohjaisin käyttämään perusteellisempia ompeluohjeita ja kuvitettuja työvaiheita. Sellaisia julkaisuja on paljon markkinoilla tälläkin hetkellä. Omat fiilikseni Mekkotehdas aikuisille-kirjasta laskivat Aino-mekon ohjeiden epäloogisuuden myötä hieman. Jatkan edelleen kirjan kuvien fiilistelyä, mutta harkitsen kyllä paluuta omiin suosikkikaavoihini.
Niille, jotka haaveilevat Aino-mekosta, voin antaa muutaman vinkin:
- Kutista kankaat etukäteen. Tämä on mainittu kirjassa, mutta kertaus ei liene pahasta.
- Valitse kaavan koko huolella. Vertaile kaavan osia johonkin aikaisemmin käyttämääsi kaavaan, jotta saat mielikuvan vaatteen mittasuhteista.
- Leikkaa mekon osat 2 cm:n saumavaroilla (kirjassa suositellaan 1 cm:n saumavaroja). Näin saat lisää pelivaraa, jos mekko ei istukaan sinulle. Ylimääräiset saumavarat voi kaventaa pois myöhemmin.
- Sovita kaava tavalla tai toisella. Pelkkä kaavapaperin mallailu vartalolle ei riitä. Tee koemekko lakanakankaasta tai kokoa leikatut osat harsimalla tai ompelukoneen suurimmalla tikillä. Ne on helpompi purkaa pois kuin korjata valmista mekkoa.
- Yksityiskohdat, kuten piilovetoketju, on helpompi ommella mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tässä mekossa ennen pääntien ompelua. Vuorin saa paikoilleen myöhemminkin.
- Jos jonkin työvaiheen kohdalla iskee epävarmuus, tarkista se toisesta ompelukirjasta. Esimerkiksi Joka tyypin kaavakirjat I ja II tarjoavat selkeitä ompeluvaihekuvia ja tekijät ovat tekstiilialan ammattilaisia.
- Harsi, sovita ja silitä jokaisessa työvaiheessa!
My apologies, but this time I write only in Finnish. I'm just telling one dress I sewed and working steps that are not managed well in my new sewing book.